Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Sote

UIT:n musiikki-iloittelu naurattaa:
Soitellen Soteen

Viime lauantaina sai ensi-iltansa UIT:n uusi musiikkirevyy "Soitellen Soteen" perinteisesti Linnanmäen Peacock-teatterissa. UIT on vaalinut musiikkirevyyn vaativia perinteitä Suomessa jo vuodesta 1978, joten kovaa näyttöä osaamisesta on jo useamman vuosikymmenten ajalta. Soitellen Soteen-musikaalin pääarkkitehti on totutusti Seppo Ahti ja hyvä niin, sillä Ahti on edelleen maamme johtavia satiirikkoja. Ahdin teksti on ollut aina, vuodesta toiseen, mukavan soljuvaa ja hyvin maaliinsa osuvaa. Osansa musiikki-iloittelussa saavakin perinteisesti niin maamme kärkipoliitikot kuin facebook- ja twitter-kansakin. Parasta Ahtia nähdään sketsissä, jossa Suomen historian merkkihenkilöt lähettävät toisilleen sähkeitä nykyajan some-hengessä. Mitähän asiaa esim. kirjailija Aleksis Kivellä olisi ollut Eugen Schaumanille? Sitä vain jäin hieman miettimään, aukeaako sketsi niille, jotka eivät historiamme merkkihenkilöitä ja heidän vaiheitaan niin hyvin tunne? No, se olkoon heidän oma häpeänsä.

Perinteisesti UIT:n lavalla on nähty maamme kirkkaimpia näyttelijöitä, tanssijoita ja muusikoita, niin tänäkin vuonna. Pääosan vastuusta näyttämöllä kantavat todelliset ammattilaiset eli Jussi Lampi sekä loistavat ja ihanat naiset Riitta Havukainen ja Sari Siikander. Hyvää taustatukea näille antaa nuori Paavo Kinnunen, jolle voi huoletta povata hyvää tulevaisuutta, niin näyttämöllä kuin valkokankaallakin. Kinnusta katsellessa ei voi välttyä ajatukselta, ettei omena todellakaan kauas puusta putoa. Nuori mies nimittäin muistuttaa erehdyttävästi isäänsä Heikkiä, niin ilmeiltään, ääneltään kuin maneereiltaankin. Myös toinen nuori lahjakkuus, Anna Victoria Eriksson vakuutti laajalla osaamisellaan. Jos Sanni Grahn-Laasonen tarvitsee joskus stunttia, kannattaa soittaa Erikssonille.

UIT marssittaa vakiokaartinsa lisäksi vuosittain lavalle hieman ns. oudompiakin valintoja, joista tämän vuoden esityksestä mainittakoon paljon esityksen mainoksissa esillä ollut luistelija Kiira Korpi, joka suoriutui ensimmäisestä musikaaliroolistaan puhtain paperein. Tanssia ja luistellahan tunnetusti Korpi osaa ja ne muutamat vuorosanatkin onnistuivat mukavasti. Lahtelaisille tuttu Mikael "euroviisu" Saari oli omassa elementissään lavalla. Varsinkin Saaren hieman erikoinen tulkinta Tiktakin hitistä "Heilutaan" oli Mikael Saarta omimmillaan. Revyyn musiikista vastaa bilebändi Jean S Timo Kärkkäisen johdolla onnistuneesti. Yhtyeen osaaminen ei jää pelkän soittamisen varaan, sillä yksi illan kohokohdista on bändin upea voimistelunäytös silkkinauhoineen päivineen. Kiitokset tästä on syytä osoittaa myös koreografi Reija Wäreelle, joka lienee joutunut muutaman tunnin yhtyeen poikien kanssa hikoilemaan esityksen eteen.

Soitellen Soteen kestää puolitoista tuntia, mutta kyseessä on sen verran viihdyttävä ja hauska puolitoistatuntinen, että kertaakaan ei kelloa tarvinut vilkuilla. Linnanmäen henkeen sopivasti sketsit seuraavat toisiaan liki hengästyttävällä tahdilla saaden hymyn huulille ja täytyy kyllä nostaa hattua näyttelijöille siitä, kuinka nopeasti he hyppäävät mukaan uuteen sketsiin, edellisen tuskin loputtua. Ensi-illasta huolimatta mitään ylimääräistä tärinää en esiintyjissä huomannut, vaan esitys kulki vaivattomasti alusta loppuun asti. Jos jotain miinusta pitää antaa, niin annetaan sitä sitten vaikkapa äänentoistosta, sillä joissain kohtaa laulujen sanat eivät erottuneet kyllin hyvin musiikin seasta ja luultavasti muutama herkullinen letkautus saattoikin mennä ohi korvien.


Pete Salomaa

 

 


Ajankohtaista -arkisto