Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Ryöstöviljeltyä huumoria

Kerrottakoon heti alkuun, että en kuulu koomikko Sami Hedbergin suuriin ihailijoihin. Rakastan ja arvostan stand up -huumoria yli kaiken, koska se on ehkäpä kaikkein haastavin julkisen esiintymisen muoto. Meillä päijäthämäläisillä on lajissa kunniakkaat perinteet aina Krisse Salmisesta Pirjo Heikkilään.

Yhdysvalloissa kehittynyt esiintymismuoto ammensi alkujaan aiheensa yhteiskunnallisista epäkohdista, kuten rotujen välisestä epätasa-arvosta sekä sukupuolten välisistä eroavaisuuksista. Stand up -koomikko eli ajan hermolla ja hänen huumorissaan oli myös sanomaa. Hedbergin huumori taas pohjaa hyvin pitkälti hassuihin ilmeisiin, erilaisien äänien imitointiin ja hänen pulskaan ulkomuotoonsa. Näillä eväillä mies on kerännyt kylläkin ansiokkaasti saleja täyteen siinä määrin, että häntä voidaan pitää verotietojen perusteella alan lyömättömänä tulokuninkaana. Hedberg on komiikan alalla aika lailla samankaltainen ilmiö kuin Cheek populaarimusiikissa.

Ihailemani stand up -tähdet Suomessa ovat kuitenkin toisaalla. Pikkutuhmaa sanailua harrastavaa, mutta samoihin maneereihin keikka toisensa jälkeen sortuvaa Hedbergiä rajumpaa linjaa vetää ehdottomasti Ismo Leikola, joka voitti 2014 Los Angelesissa Maailman hauskin ihminen -kilpailun ja hurmaa yleisöä jenkeissä paraikaakin. Kesti silti aikansa ennen kuin suomalaiset ottivat jyväskyläläislähtöisen Leikolan salakavalan viisaan huumorin omakseen. Vielä rohkeammin rajoja on testannut suomenruotsalainen Andre Wickström, joka twiittasi kylmänrauhallisesti, että toivottavasti Jeesus ilmestyy ulkoministeri Timo Soinin rukousaamiaiselle ja tappaa kaikki siellä olevat. Viesti oli eittämättä erittäin mauton, mutta moniko yleisöstä ymmärsi, että siinä Wickström puhui ainoastaan perussuomalaisten vähemmistösiiven omalla kielellä.

Sub-kanavalla esitettävä Grillit huurussa -sarja käy hyvästä esimerkistä, miten Hedberg ryöstöviljelee huumoria ja rahastaa kiertueensa viimeiseen pisaraan. Suomea ristiin rastiin kiertävän stand up -shown ohella päivisin on käyty tutustumassa kulloisenkin esiintymispaikkakunnan grillikioskien tarjontaan. Pyyteettömänä ideana on ollut suosia kotimaista pikaruokaa, ikään kuin nostaa häviävää nakkikioskikulttuuria ylikansallisten hampurilaispaikkojen varjosta. Kunnioitettava ajatus paljastuu kuitenkin pian taka-ajatukseksi, kun perinteisestä snagaritarjonnasta on väsätty telkkariin väenväkisin kaikkiaan 12 tunnin ruokapläjäys.

Jo sarjan puolimatkan krouvissa Raumalla kävi ilmi, että käsikirjoittajien ideahautomo on ammennettu tyhjiin ja väsymys alkanut painaa Hedbergiä. Tunnin mittainen ohjelmaa jauhaa samaa jauhelihaa jaksosta toiseen. Aina jakson alussa Hedberg ajaa uuteen kaupungiin ja on muka eksyvinään. Kierrettyään aikansa samaa liikenneympyrää ja yrittäessään keksiä paikkakunta-aiheista laulua mies löytää lopulta torin ja lähtee kyselemään, mistä löytyisi seutukunnan paras grilli. Avukseen hän saa yhden tai kaksi paikallista opasta, joiden kanssa syödään muka päivänvalon aikaan useampiakin mättöannoksia. Kierroksen päätteeksi Hedberg käy valmistamassa parhaaksi katsomassaan kohteessa omalla reseptillään uuden annoksen, jota maistamaan hän vie keikkansa jälkeen joukon yleisöstä poimittuja vapaaehtoisia. Ennen perillepääsyä heitäkin kierrätetään taas liikenneympyröissä, ja aikanaan ammatikseen ajanut Sami leikkii jälleen hölmöä kuskia. Näin saadaan ohjelma-aika täyteen.

Jo yksikin jakso siitä, onko lihis kahdella, kolmella, neljällä vai viidellä nakilla maukkaampi kuin hampurilainen ananaksella ja aurajuustolla, olisi riittänyt katsojalle. Hedbergille aurajuusto ja ananas ovat useimmiten riittäneet eksoottiseksi makuelämykseksi ja vieneet voiton. Ikävä kyllä, grillitarjonnan kapeus Suomessa vähän yllättää. Lappeenrannasta löytyivät tietysti sellaiset erikoisherkut kuin vety ja atomi sekä Tampereelta musta makkara, mutta siinäpä se. Eri paikkojen kilpailuvaltteja eri ilmansuunnissa ovat lähinnä maustekastikkeiden määrä ja montako pihviä hampurilaisen väliin on yritetty survoa. Ainakaan parempaan Hedberg ei ole pystynyt tai pyrkinyt.

Rauma-jaksossa Hedbergin ja kuvausryhmän tympääntyminen koko grilliseikkailuun paistoi läpi liiankin kanssa, vaikka vierailevat oppaat, Rauman Lukon jääkiekkoilijat Eetu Koski ja Juho Tommila yrittivät parhaansa mukaan leikkiä innostunutta. En tiedä, oliko sarjan tuottaja antanut noottia kohonneista tuotantokustannuksista, mutta sen sijaan, että Hedberg, Koski ja Tommila olisivat saaneet omat grilliannokset, miehet maistelivat tällä kertaa vuoronperään kahta annosta. Se ei jättänyt varmasti myöskään katsojalle hyvää makua suuhuun. Lisäksi näki selvästi, että annoksia vain näykittiin ja suuri osa niistä jätettiin grillin tiskille koskemattomana, kun oli taas kiire vaihtaa paikkaa. Törkeä etikettivirhe.

Niin taivaalliselta kuin grilliruoka välillä maistuukin, siitä ei jaksa nauttia joka päivä. Sama pätee Hedbergin huumoriin. Kun jo syntyjään hauskan näköisen naamavärkin omistava mies päästää suustaan pierun ääniä ja kiroilee tai matkii jotakuta yleisössä olevaa henkilöä, se naurattaa kerran, mutta ei enää toistamiseen. Aivan oikeasti, Hedbergillä on vielä matkaa siihen, että häntä voisi verrata stand up -komiikan huippuihin. Katuruokareportterina hän ei taas pärjää naamanvääntelyllään alan konkareille alkuunkaan.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit