Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Ensimmäinen kivi on kevyt heittää

Ilta-Sanomien pakinoitsija Bisquit, alias Seppo Ahti kirjoitti viime viikolla osuvan huomion, että tulevaisuuden sukupolvet tulevat puhumaan tästä ajasta somettumisen aikakautena. Kuten olen useasti marissut, sosiaalisessa mediassa eivät päde samat säännöt kuin perinteisessä tiedottamisessa. Välillä tuntuu, että sääntöjä ei ole laisinkaan.

Jos vaikkapa käräjätuvilla yritetään toteuttaa yleistä länsimaista oikeuskäytäntöä, tai mikä se termi onkaan, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan, somessa kaikki toimii juuri päinvastoin. Netissä epäilty joutuu monesti kantamaan todistustaakan ja osoittamaan itsensä syyttömäksi. Voi olla, että sitä ennen hänet on ehditty lynkata kuvainnollisesti moneen kertaan. Somessa, jos missä, ensimmäinen kivi on kevyt heittää, ja sen heittäjät jopa kilpailevat paalupaikasta keskenään. Myös medialla on hyvin väljä oikeuskäsitys. Rikoksesta epäilty saa kosolti palstatilaa ja lärvinsä iltapäivälehtien etusivuille, mutta jos syytettä ei nostetakaan tai oikeusjuttu voitetaan, uutinen hukkuu tekstimassaan sisäsivuille tai urheilun sarjataulukkojen ja sarjakuvien väliin.

Minulta tullaan toistuvasti kysymään, mitä mieltä olen jostain meneillään olevasta, julkisuudessa näyttävästi käynnissä olevasta oikeuskäsittelystä. Olen vastannut johdonmukaisesti, että en voi antaa mielipidettäni pelkällä näppituntumalla. Esimerkiksi Jari Aarnion tapaukseen en halua antaa virallista kantaani, koska en ole tutustunut jutun asiakirjoihin. Näin oli asian laita myös Anneli Auerin tapauksessa. En ole vuoden 2009 jälkeen ollut aktiivisesti mukana päivänpolttavassa lehtityössä, joten olisi vähintäänkin epäreilua tuomita epäilty tunnepohjalta. Puhtaasti tunnepohjalta kuitenkin moni lynkkaykseen valmis suomalainen toimii. "Totta kai se on syyllinen, onhan se niin konnan näköinen", olen kuullut moneen kertaan Aarniosta sanottavan. Auerista on puolestaan lausuttu, ettei noin kylmäverisen näköinen nainen voi olla muuta kuin murhaaja. "Ei ole yhtä kyyneltäkään uutiskuvissa vuodattanut." Tähän olen lisännyt, että en ole ollut, kuten ei tuomionsa hatarilla perusteilla langettanutkaan näkemässä, paljonko syytetty on sellissään itkua tuhertanut.

Ainoastaan yhdestä lähivuosien oikeustapauksesta, Bodominjärven surmien jatkokäsittelystä voin lähteä väittelyyn mukaan. Se, että veriteosta hengissä selvinnyttä Nils Gustafssonia epäiltiin lopulta murhaajaksi, oli alusta alkaen totaalinen farssi, jonka näyttämönä toimi ikävä kyllä suomalainen oikeuslaitos. Näytelmän kakkososan lähdettyä pyörimään ainoastaan Helsingin yliopiston neurologian professori, Helsingin Sanomille kommentoinut Jorma Palo sekä allekirjoittanut olivat koko ajan vakuuttuneet Gustafssonin syyttömyydestä. Käsittelyn loppuvaiheessa myös Iltalehti alkoi kallistua samalle kannalle.

En erittele tässä yhteydessä enempää yksityiskohtia, koska palstatila ei yksinkertaisesti riittäisi siihen. Asiasta innostuneet voivat tutustua Palon kirjoihin kirjaston tai divarin kautta ja OHO-lehdessä julkaistuihin lehtiartikkeleihini Helsingin Yliopiston kirjastossa. Gustafssonin syyttömyyden vakuuttamisesta tuli Palolle lopulta elämäntehtävä, jonka voimin hän jaksoi taistella melanoomaa vastaan. Varsin pian Gustafssonin vapautumispäätöksen jälkeen syöpä otti lopullisen vallan ja vei hänet hautaan. Haastattelin Paloa oikeuskäsittelyn loppuvaiheessa. En saanut koskaan tietää, ehtikö hän Gustafssonin kanssa lupaamalleen lounaalle tämän syyttömättömäksi julistamisen jälkeen.

Tällä hetkellä hieman samaan tapaan, joskin lievemmästä rikoksesta epäiltynä sensaatiolehdistön tapetilla on The Voice of Finland -ohjelmaa juontanut muusikko Axl Smith. Jälleen moni on pyytänyt kannanottoa puolesta tai vastaan. Vastaan yhä, että en ota kantaa, koska käsittely on kesken, mutta vakavalta näyttää. Vanhana lehtimiehenä ihmettelen Smithin innokkuutta yrittää selvittää tapausten kulkua somessa omin päin. Kommentit ovat antaneet poliisille kuin tarjottimella selkeän tutkintalinjan, joka on ajanut väistämättä nuorisoidolin ahtaalle. Tämä kertoo somen arvaamattomuudesta. Jokaisen keskusteluun mukaan lähtevän on helppo heittää se ensimmäinen kivi ja pudottaa julkkis alustalta, mutta lohkare saattaa myös pahimmassa tapauksessa kolahtaa bumerangina omaan otsaan.

Tähän ansaan oli ajautua taas jääkiekkolegenda Teemu Selänne, jonka raiskausaiheinen some-kirjoittelu poiki lopulta rikosilmoituksen. Mitään tutkintaa ei kuitenkaan aloitettu, koska kyse oli poliisin mukaan blogikirjoituksesta. Paljonkohan tässä painoi se, että bloggari oli ollut rakastettu supertähti, jonka mainetta haluttiin varjella? Nimimerkillä Uuninpankkopoika Imageen kirjoittava Sakari Timonen muistuttaakin, että poliisi määräsi tammikuussa kansanedustaja Pentti Oinosen välittömästi kuultavaksi, kun hän oli kirjoittanut Savon Sanomien yleisönosastossa, että alaikäinen tyttö oli joutunut Kuopiossa turvapaikanhakijan raiskaamaksi. Poliisin pihdeissä perussuomalainen Oinonen myönsi lopulta erehtyneensä. Nauttiiko siis entinen huippu-urheilija paremmasta julkisuuden suojasta kuin kolmannen kauden kansanedustaja?

Vuoden verran somessa vieraillut, entinen kansanedustaja, SMP:n puheenjohtaja ja ministeri sekä Posti- ja telelaitoksen ja Soneran pääjohtajana toiminut Pekka Vennamo ilmoitti Facebook-sivuillaan pettyneensä siellä käytävään keskustelun tasoon. "Olen pöyristynyt! Keskusteluista ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Suomalaiset ovat epäitsenäisiä ja tietämättömiä typeryksiä, jotka itse eivät tee koskaan mitään väärin. Kaikki muut sen sijaan tekevät kaiken tahallaan väärin. Syylliset vaikeuksiimme löytyvät Brysselistä (aiemmin Moskovasta ja sitä ennen Tukholmasta), puolueista ja eduskunnasta sekä erityisesti hallituksesta."

Vennamon mielestä on kauhistuttavinta, että totuudella ei ole enää sanansijaa some-seinillä. "Vääriä faktoja levitetään tietoisesti ja toimintaa puolustetaan sananvapaudella. Väärien tietojen oikaisijoita solvataan ja uhkaillaan tavoilla, joihin en olisi suomalaisten (ainakaan sivistyneiden sellaisten) koskaan uskonut syyllistyvän. Jos some-kansa olisi yhtä kuin Suomen kansa, olisimme jo menetettyjä. Some-kansa on onneksi kuitenkin vähemmistö. Eri mieltä voi olla solvaamattakin vastapuolta, ja uhkailupuheisiin on otettava nollatoleranssi."

Näin siis jyrisee mies, jonka isä, Veikko Vennamo perusti protestipuolueeksi aikanaan leimatun Suomen maaseudun puolueen. Tänä päivänä puolueen linja olisi kaukana nykyisistä ääriliikkeistä. Toivottavasti tämä Pekka Vennamon väkevä puheenvuoro hillitsisi edes hieman loan ja kivien heittelyä sosiaalisessa mediassa.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit