Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile ILEN HAJATELMAT
 

Laatujournalismin alasajo

Ajankohtaisohjelmien pudotuspeli televisiossa on pitkällä. Tämän on huomannut monen katsojan lisäksi toimittaja ja kriitikko Kalle Kinnunen, joka on kirjoittanut aiheesta toimittajien omassa ammattijulkaisussa, Journalistissa otsikolla "Tausta on kallista, huuto halpaa". Sillä viitataan tv-kanavien nykytrendiin korvata taustoittavat ja tutkivat ajankohtaisohjelmat tiettyihin teemoihin liittyvillä keskusteluilloilla, joihon osallistujat saadaan haalittua ilmaiseksi. "Taustatyöksi riittää, että paikalle saadaan sopiva määrä aggressiivista porukkaa", Kinnunen kirjoittaa.

Lyhyen ajan sisällä Yleisradio on lopettanut Ajankohtaisen kakkosen, Silminnäkijän, A-Zoomin, Tosi tarinan, Tutkitun jutun ja Täällä Pohjantähden alla -ohjelman. MTV3:n tappolistalla oli 45 minuuttia. Kinnunen sanoo ääneen sen, mitä on uumoiltukin: "Rahat loppuivat. Ajankohtaisohjelmat ja reportaasit ovat kalliita lajeja." Lyhytnäköiset säästötoimet vaikuttavat jatkossakin kotimaisen kuvajournalismin laatuun. Kinnusen mukaan taustoittavien ajankohtaisohjelmien pitäisi kuulua julkisen palvelun ydintehtäviin - ja olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. "Ylellä on kymmeniä osaavia ja kunnianhimoisia toimittajia, jotka eivät enää tiedä, mikä heidän toimenkuvansa on. Riskinotto on kielletty", hän tiivistää surullisen nykytilan.

Mitä sitten on tullut tilalle? A-keskusteluillat sekä nuoren toimittajapolven Perjantai- ja Kioski-ohjelmat. Keskusteluillat muistuttavat, kuten Kinnunen luonnehtii, enemmänkin hysteeristä torikokousta kuin rakentavaa keskustelua. Niissä maltillisia näkökulmia edustavat osanottajat jäävät usein sivustakatsojan rooliin. Myös Perjantai ja Kioski ovat yhtä kaukana vakavasta journalismista. Välillä tuntuu, että tärkein päämäärä molemmissa olisi huomion haku ja pääsy iltapäivälehtien otsikoihin.

Kirjoituksensa lopuksi Kinnunen muistuttaa aivan aiheellisesti, että objektiivisen journalismin työskentelymenetelmät poikkeavat selkeästi siitä, mihin viihteellisessä mediassa on totuttu. "Siihen kuuluu harmaata perustyötä ja arkipäiväisyyttä, jossa uutiset löydetään hitaasti." Tämänkaltaisesta puurtamisesta kertoo sattumoisin juuri Oscar-palkinnon parhaana elokuvana voittanut Spotlight, jossa bostonilaiset toimittajat paljastavat vuosituhannen alussa paikallisen katolisen kirkon pedofiliarikokset. Kinnunen on syystäkin huolissaan alan tulevaisuudesta; nyt todellisuuden tallentamiseen on jäänyt musta aukko. Itse kutsun aukkoa nimellä sosiaalinen media.

Laatujournalismin ja sosiaalisen median välisessä ristipaineessa, laatua puolustaen, on pitkään viihtynyt yksi Suomen suosituimmista blogisteista, nimimerkillä Uuninpankkopoika, Imagen sivuilla kirjoittava Sakari Timonen. 57-vuotiaan, Juuassa, Pohjois-Karjalassa asuvan sosionomin ja oikeustieteen kandidaatin lempiaiheita ovat muun muassa maahanmuuttoon, tasa-arvoon ja rasismiin liittyvät kysymykset. Hän tuo niihin juridisen, poliittisen ja mediakriittisen näkökulmansa. Timonen ottaa auliisti vastaan palautetta, mutta vastaa siihen lähettäjän valitsemalla tyylilajilla, välillä hyvinkin kärkkäästi. Mieheen itseensä kohdistuvat kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset saavat myös arvoisensa käsittelyn niille kuuluvassa paikassa, eli käräjäoikeudessa.

Tässä äskettäin Timosta pyydettiin sähköpostilla osallistumaan keskustelijaksi Ylen A2 Turvattomuus-iltaan. Hän kieltäytyi jyrkästi. Blogissaan hän kertoi perustelut: "Olen muutaman tällaisen teemaillan katsonut ja kokenut konseptin ärsyttäväksi. Studioon on koottu ikään kuin kaksi eri joukkuetta huutamaan toistensa päälle, ja juontajat yrittävät turhaan saada poukkoilevaan keskusteluun tolkkua. Tarkoituksena ei näytä koskaan olevan varsinainen dialogi, vaan ihan puhdas kärjistäminen ja vastakkainasettelun korostaminen. Kiperistä ajankohtaisista ongelmista tehdään verbaalista gladiaattoriviihdettä." Toisena syynä Timonen ilmoitti, että hänellä ei ole pienintäkään tarvetta esitellä pärstäänsä televisiossa.

Tuohon mainitsemaani sosiaalisen median mustaan aukkoon on moni, varsinkin äärimmäisiä poliittisia tarkoitusperiä ajanut intoilija kadonnut. Viimeksi aukko imaisi sisäänsä perussuomalaiset nuoret ja heidän tyttö-poika-sukupuolikampanjansa. Nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Tiina Palovuori harmitteli, että keskustelu somessa oli lähtenyt alun alkaen väärille raiteille. Useampikin keskusteluun osallistunut nimittäin muistutti järjestöä siitä, että elämme jo 2010-lukua.

Onhan totta, että vanhemmiksi tulevat eivät ole enää pitkään aikaan olleet huolissaan lapsensa sukupuolesta. Pääasia, että pienokainen syntyy terveenä. Mutta tämän vuosikymmenen lopulla moni nuori äiti tai isä varmasti ajattelee, että aivan sama, tuleeko tyttö vai poika - kunhan ei tule persua.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit