Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Elämää suurempi jääkiekko

Urheilu saa Suomessa välillä elämää suuremmat mittasuhteet, ja urheilulajeista kaikkein suurin ja kaunein on tietysti jääkiekko. Viime viikolla Jokereiden korttipakka meni pahasti sekaisin, kun Helsingissä Pietarin SKA:ta vastaan pelatussa kotiottelussa vierasjoukkueen suomalaishyökkääjä, Jarno Koskiranta ampui kavennusmaalin. Ämyreistä alkoi raikua pietarilaisten maalilaulu Kalinka.

Meitä Kehä kolmosen ulkopuolella asuvia tilanne lähinnä huvitti. Itse luulin ensin älämölön nousseen siitä, että biisi oli soinut silloin, kun suomalaisjoukkue oli tehnyt maalin. Etikettivirhettä puitiin jopa television urheilu-uutisissa kuin Venäjän Suomeen tekemää ilmatilaloukkausta. En menettänyt mielenrauhaani Jokeri-fanien puolesta, sillä suurissa kansainvälisissä otteluissa on mielestäni ihan kohteliasta kannustaa vastapuolta - varsinkin, jos se on häviöllä.

Hetken aikaa kohu paisui iltapäivälehdissä kuin pullataikina, mutta ei onneksi levinnyt laatumediaan asti. Somessa tapahtumaa paheksuttiin syvästi - mikä nauratti meikäläistä myös kovasti. Pyhäinhäväistystä ainoastaan pahempi juttu olisi ollut, että Kalinkan sijaan yleisölle oli soitettu HIFK-aiheisia biisejä. Lopulta Jokerien johto ilmoitti virallisesti, että tästä lähtien ainoa maalilaulu, joka saa soida Jokereiden Hartwall Arenassa pelatuissa kotiotteluissa, on heidän oma kappaleensa

Farssin tuoksinassa varjoon jäi ottelun lopputulos. Jokerit voitti kamppailun 3-1, millä se varmisti divisioonansa ykköspaikan ja pääsi tavoittelemaan KHL:n mestaruutta. Ei mikään huono saavutus. Kalinka-biisin soitosta on virallisesti syytetty tiskijukka Amanda Harkimoa, joka on Jokereissa enemmistöosakkaana toimivan Hjallis Harkimon veljentytär. Silti jäljet kappalevalinnasta johtivat niin sanotusti sylttytehtaalle, eli seuran venäläisiin omistajiin. Niin tai näin, minä olisin antanut Amandalle kunniapalkinnon siitä, että hän piti suomalaisjoukkueen hereillä tärkeällä hetkellä.

Jokeri-valmentajana käyttäisin temppua jatkossakin. Ehkäpä Amanda on saanut sukuperimänä jonkinlaisen tappajanvaiston ja hyvän tilannetajun. Olivathan panokset pelissä korkeat. Päättelin, että pudotuspeleihin pääsyn jälkeen Jokereiden pelit alkaisivat kerätä otteluihin enemmänkin porukkaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä osa vakiokannattajista näyttää päättäneen boikotoida otteluita, eivätkä esimerkiksi lahtelaiset jääkiekon ystävät täytä tyhjiötä. Fanien venäläisvastaiset mielipiteet sen sijaan saavat yhä rankempia muotoja. Mittasuhteet ovat laajenemassa jo lujaa vauhtia poliittisiksi.

Toisessa - niin ikään farssin piirteitä saanessa - jääkiekkoepisodissa saatiin kokea paljon onnellisempi loppu. Se on itse asiassa kuin suoraan sadusta tai amerikkalaisesta tuhkimotarinasta. Chicago Blackhawksin riveissä maailman arvostetuimman jääkiekkopystin, NHL:n Stanley Cupin kesällä voittanutta ja upean uransa päättänyttä Kimmo Timosta ei noteraattu kotimaassaan viime vuoden parhaita urheilijoita valittaessa millään tavalla. Hän ei saanut myöskään kutsua itsenäisyyspäivän vastaanotolle, vaikka presidentti Sauli Niinistö tunnetaan kovana jääkiekkomiehenä.

Havaijilla syntynyt Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei perusta lätkästä niin paljon kuin Niinistö, vaan on koripallomiehiä. Silti hän huomioi Timosen tavalla, joka yllätti savolaispojan itsensäkin. Jenkkiperinteeseen on nimittäin kuulunut, että Valkoisen talon isäntä ottaa vuosittain vastaan suurten urheilusarjojen yhdysvaltalaiset voittajat sekä yliopistosarjojen mestarit virka-asunnossaan Washingtonissa. Puheessaan Blackhawksin joukkueelle presidentti nosti esiin kaksi vähälle huomiolle jäänyttä työmyyrää: Timosen ja kakkosmaalivahti Scott Darlingin. Obaman Timosta käsittelevä osuus kuului seuraavasti:

"Kunnia kuuluu tietysti pelaajille kaukalossa. Te tiedätte tämän joukkueen isot nimet, seitsemän pelaajaa on vieraillut täällä kolme kertaa, jokaisen mestaruuden jälkeen - pelaajat, joista te olette kuulleet minun puhuvan kahdesti aiemmin. Tänään haluan suunnata valokeilan kahteen näkymättömään sankariin tässä joukkueessa. He ovat tyyppejä, jollaisia on jokaisessa mestarijoukkueessa ja muuallakin.

Ensinnäkin Kimmo Timonen. Kimmolla oli jo ennen viime kautta takanaan hieno ura. Hän oli pelannut Stanley Cup -finaaleissa, olympiafinaalissa ja maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Hän oli hävinnyt ne kaikki. Tosi juttu. Elokuussa häneltä diagnisoitiin veritulppa keuhkoissa ja jalassa, eikä ollut varmaa, pelaisiko hän koskaan. Hänet kaupattiin Chicagoon kesken kauden, hän taisteli itsensä takaisin kaukaloon ja viimeisessä NHL-pelissään, 40-vuotiaana, hän vihdoin nosti Stanley Cupin ilmaan. Näin vanhana miehenä, se tuntuu hyvältä, mutta se on myös osoitus hienosta urasta, siitä että hän on pystynyt pitämään tasonsa, osallistumaan jatkuvasti peliin ja saamaan jotain aikaiseksi. Joten antakaa isot aplodit Kimmolle!"

Timonen, jos kuka, on tämän poikkeuksellisen kunnianosoituksen ansainnut. Presidentti Obaman reaktio myös vahvistaa vanhan Raamatun viisauden, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan - ei edes Savossa.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit