Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Hiljennä ja hiljenny

Olisiko iltarukous useimmille meistä se asia, joka on jäänyt parhaiten mieleen kaikista lapsuuden uskontoon liittyvistä tavoista? Itse ainakin muistan hyvin äitini perinteisen iltarukouksen "Levolle lasken, Luojani..." Erityisesti muistan illalla sängyn vierellä vietetyistä rukoushetkistä välittyvän rauhan ja turvallisuuden.

Joskus ihmisen rukoushistoriaan kuuluu etääntyminen tästä iltarukoilemisen tavasta. Ja palaaminen siihen sitten, kun elämä jostain syystä kriisiytyy todenteolla. Niin minullekin on käynyt. Mutta olen myös saanut kokea, kuinka uudelleen elvytetystä henkilökohtaisesta rukouksesta alkaa pikku hiljaa kasvaa samaa turvallisuutta kuin lapsena. Myös toisten esirukous on usein auttanut elämän haaksirikoissa.

Rukous on voimantuoja. Kun media tykittää kuvia erilaisista huolenaiheista kuten ilmastonmuutoksesta ja sodista, lukemattomista muista kärsimyksien aiheuttajista, silloin vaanii epätoivoon vaipumisen vaara. Niin käy myös oman henkilökohtaisen elämän hullunmyllyn keskellä: oman arjen karut tosiasiat yhteenlaskien toivo voi alkaa helposti hiipua... Silloin rukouksesta saa vastavoimaa epätoivolle; rukous liittää meidät Jumalaan, toisiimme ja omaan sisimpäämme.

Katekismus opettaa, että rukous on Jumalan kanssa käytyä sydämen puhetta. On hyvä kysyä itseltään, minkälainen hiljentymisen keino ja rukouksen muoto sopisi juuri nyt omaan elämäntilanteeseen. Vaihtoehtoja on paljon. Pohjimmiltaan rukous ei paljon vaadi. Huokauskin voi riittää. Jokainen voi rukoilla paitsi illalla niin myös koska tahansa ja missä tahansa. Jokainen saa hiljentyä ja rukoilla niin kuin osaa, ehkä mitä yksinkertaisemmin, sen parempi. Rukousta voi myös oppia, rukoilemalla. On hyvä lisäksi muistaa, että omien sanojen loppuessa Jeesuksen opettamassa Isä Meidän rukouksessa on kaikki oleellinen mukana. Ja muistaa, että Raamattu puhuu siitä, miten Pyhä Henki rukoilee meidän henkemme kanssa.

Jumala rakastaa meitä. Rukouksessa saamme jättäytyä luottavaisesti täysin Jumalan rakkauden ja armon varaan. Rukouksessa ihmisen ei tarvitse luottaa omavoimaisuuden avulla selviämiseen tässä maailmassa. Rukouksessa saa luottaa Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa paremmaksi se, mikä ei ihmiseltä onnistu.

Nyt elettävänä paastonaikana meitä rohkaistaan hiljentämään vauhtia. Meitä kannustetaan hiljentymään ja voimistamaan rukousta - omin sanoin tai vaikkapa kirkkoisä Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin:

Herra, minun elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

 

 


Kolumnistin muut kolumnit