Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Vanha meno jatkuu

Kirjoitan tästä jälleen kerran: uudet kotimaiset viihdeohjelmat toistavat itseään ja niiden tekijät kopioivat toisiaan. Kun saimme kohutusta jenkkiformaatista, Saturday Night Livestä vihdoin suomalaisen version, yli 40 vuoden odottelun jälkeen, se ei tuonut kuvaruutuihin enää varsinaisesti mitään uutta. Shown muoto oli tuttu, sketsit enemmän tai vähemmän päivänpolttavista aiheista tuttuja ja valtaosa esiintyjistäkin tuttuja. Tämä oli jo nähty. Uutta oli ainoastaan mainoskatkojen tuplaaminen katsojien kiusaksi.

Sama on jutun juoni keskusteluohjelmien kanssa, jotka mainostavat itseään vuodesta toiseen ajankohtaisilla aiheilla ja toinen toistaan loistavammilla vierailla ja joissa juontajat kuitenkin paistattelevat parrasvaloissa. Ainoastaan shown isäntien ja emäntien määrä sekä kokoonpano ja sitä kautta heidän nimistään rakentuvan talk shown nimi saattaa vaihdella. Enbuske, Veitola & Salminen ei poikennut linjasta, mitä nyt avausjaksossa koeteltiin tarkoituksellisesti vanhempien katsojien sietokykyä puhumalla lesboista ja peniksestä, kehottamalla kotisohvalla istuvia köyrimään ja viljelemällä kosolti v-alkuisuuksia. Ehkäpä niiden naimapuuhien aloittaminen olisi ollut antoisampi vaihtoehto kuin ohjelman loppuun katseleminen.

Oma kansanvitsaus on taas yrittää tehdä tunnetusti jäyhistä ja harvasanaisista urheilijoista viihdetähtiä muuten kuin heidän omalla kotikentällään. Paneelishow Villi kortti nostattaa samanlaisia myötähäpeän tunteita kuin aikanaan Antero Mertarannan juontama urheiluaiheinen hupailuvisa Se on siinä. Huippu-urheilijan sotkeminen huumoriohjelmaan on yleensä tuhoon tuomittu yritys, sillä urheilijoista usein parhaita verbaalikkoja ovat ne, jotka eivät taida verbaliikkaa laisinkaan, kuten Seppo Räty ja Matti Nykänen. Juha Mieto on tietysti säännön vahvistava poikkeus.

Mertaranta ja legendat -sarja on suoraan musamaailmasta urheiluun siirretty Vain elämää -vedätys. Aloitusjakson, jossa vietettiin entisen mestarihiihtäjän, Marja-Liisa Kirvesniemen iltaa, pelastus oli illan emäntä itse. Puhuessaan uransa nöyryyttävimmästä kokemuksesta, joutumisesta sukupuolitestiin Val di Fiemmen MM-kisojen vitosen hopeamitalin jälkeen 1991, yleensä pidättyvä ja harvoin haastatteluja antanut Marja-Liisa herkisti pöytäseurueen ja varmasti monet kotikatsomossakin kyyneliin. Tapahtumaa ruodittiin niin perusteellisesti, että jos olisi astuttu askelkin pidemmälle, oltaisiin kokeiltu jo sosiaalipornon maaperää. Onneksi niin raadolliseksi ei menty.

Sen sijaan Enbuske, Veitola & Salmisen kaltaiset keskusteluohjelmat olisivat repineet vastaavasta aiheesta kaiken irti. Tätä huolestuttavaa kehityssuuntaa en kerta kaikkiaan tajua. On käsittämätöntä, miten television puolella sallitaan ja jopa pidetään ansiokkaana aiheiden sellaista raflaavaa käsittelytapaa, josta printtimedia saisi lokaa niskaansa. Lehdissä sensaatiohakuisuuteen suhtaudutaan vuosi vuodelta kriittisemmin, mutta kun televisiossa käytetään keltaisen lehdistön menetelmiä, lopputulosta pidetään korkeatasoisena journalismina.

Pysytään vielä hetki journalismissa ja urheilussa. Pelicansin kovaotteinen puolustaja Ben Blood on saavuttanut meillä ja muualla kyseenalaista julkisuutta rangaistustensa vuoksi. Iltalehti laski viime viikolla yhdysvaltalaisen istuneen viimeisimmän pelikieltonsa myötä katsomossa neljäsosan runkosarjaotteluiden määrästä. Samaan aikaan terveellisestä ruokavaliostaan tunnettu Blood on vannonut pyhästi muuttavansa tapojaan ja keskittyvänsä pelaamiseen. Blood on julistautunut terveysnörtiksi, ja hän syö muista pelsuista poiketen omia eväitään, joita kuljettaa mukanaan rasioihin pakattuina. "Haluan syödä puhdasta ruokaa", hän on joutunut hokemaan jo kyllästymiseen asti ihmettelijöille.

Ikävä kyllä puhdas ruoka ei ole näkynyt puhtaana pelaamisena. Jos oikea ravinto ja ruokailutottumukset edesauttavat fyysisen kunnon rakentamisessa, eikö niiden pitäisi kaiken järjen mukaan myös kehittää psyykkistä tasapainoa ja tuoda sisäisen rauhan? Toistaiseksi tämä terveellisen ravinnon lähettiläs on häärännyt kaukalossa kuin pahimman luokan katujätkä Lanunaukiolla. Vaikka ihminen saattaisi lopultakin olla sitä, mitä hän syö, ei vihreää ruokaympyrässään tavanomaista enemmän suosivan lätkäpelaajan tarvitsisi silti käyttäytyä pelikentällä kuin vihannes.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit