Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Myöhästynyt muistokirjoitus

Kuulun siihen musiikkiharrastajien ryhmään, jonka mukaan rock´n´rollin tähänastiset tukipilarit ovat The Beatles ja David Bowie. Beatles viitoitti väylän, jolla Bowie jatkoi kuolemaansa saakka. Kesti aikansa ennen kuin otin todesta tiedon suuren legendan poismenosta. Kerrankin toivoin, että se olisi ollut netissä liikkuvien huijareiden feikkiuutinen. Ikävä kyllä, niin ei ollut. Bowien lähtö tuonpuoleiseen viilsi syvältä. Fanien toteamus, että tuntui kuin hyvä ystävä olisi kuollut, ei ollut mielestäni yliampuva.

Bowien tuotannolla on ollut keskeinen sija levyhyllyssäni. 1973 ilmestynyt Aladdin Sane oli ensimmäinen lp-levyni, jonka ostin 14-vuotiaana koulupoikana ja joka kului puhki Philipsin ilmankostuttajaa muistuttavassa monosoittimessa. Sitä ennen oli toki tullut hankittua hittisingle Starman. Kotimaisista artisteista Hector oli niitä harvoja, jotka osasivat hyödyntää Bowien vaikutteita omassa musiikissaan - vuotta myöhemmin ilmestynyt ja timanttia myynyt Hectorock I oli Launeella myös kovassa käytössä. Sen sijaan Fredin käännösversio Starmanista, Muukalainen, kuulosti vähintäänkin järkyttävältä. Lahden Uimaseuran sisäisessä levyraadissa - meistä joka toinen oli leikannut itselleen keittiösaksilla samanlaisen pystytukan kuin Bowiella ja jättänyt takahiukset pitkiksi - iskelmäkonkari sai nolla pistettä. Isoveljeltäni 1974 saatu älppäri Diamond Dogs oli rakkain joululahjani.

Nuorena rock-toimittajana kuljin 1983 Helsingin Asematunnelissa Tunnelin levy -nimisen liikkeen ohi, kun jähmetyin niille sijoilleni. Myymälä tunnettiin siihen aikaan yhtenä rock-entusiastien pyhätöistä, jonne uutuuslevyt saapuivat hyvissa ajoin. Se, mitä kuulin kaupan vahvoista kaiutinlaitteista, sai minut palaamaan välittömästi rytmistä hytkyen takaisin. Riensin myyntitiskille kysymään, mikä on tämä biisi, joka svengaa kuin hirvi - jos sallitte jo vanhentuneen ilmaisun. Myyjä tiesi kertoa, että kappale oli Let´s Dance ja että sen takaa löytyi kuntonyrkkeilyn myötä uuteen nousuun lähtenyt David Bowie. Let´s Dance -albumista tuli tähden suurin kaupallinen menestys, millä hän valloitti lisää kuulijoita. Pääsin OK-lehden reportterina Göteborgiin seuraamaan levyn tiimoilta tehtyä Serious Moonlight -maailmankiertuetta.

Tapasin Bowien yhden ja ainoan kerran neljä vuotta myöhemmin Tukholmassa, Seura-lehden edustajana. Se oli elämäni koskettavin tähtihaastattelu. Mies markkinoi uutuuslevyään Never Let Me Down varsin poikkeuksellisella tavalla. Lehtiväki Pohjoismaista otettiin vastaan ensin intiimillä klubikeikalla, jonka jälkeen muutamalle toimittajalle suotiin kymmenen minuutin henkilökohtainen haastattelu Strand-hotellin sviitissä.

Olin haastattelulistalla viimeisten joukossa, joten Bowie ehti olla jo lievässä nousuhumalassa. Hän tunnusti ottaneensa jutustelujen aikana jo muutaman oluen, mikä ei haitannut kommunikointiamme lainkaan. Tällä kertaa tähti oli kiinnostunut laskettelusta, jonka saloihin hän oli innostunut Iggy Popin johdattamana. Kymmenen minuutin rupattelu venyi 20 minuutin yleisluonteiseksi herjanheitoksi, jossa sivuttiin kaikkea muuta kuin herran musiikkia ja tuoretta älppäriä. Ehdin muun muassa kutsua Bowien saunomaan seuraavalla Suomen-vierailulla - löylyt jäivät ikävä kyllä ottamatta.

Manageri kävi kaksi kertaa huomauttamassa meille, että menkäähän pojat vihdoinkin asiaan. Lopulta haastattelu kesti 40 minuuttia. Sen keskeistä sisältöä oli huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta, erityisesti, miten saisimme salakavalasti leviävän aidsin taltutettua. Sillä hetkellä poikamiehenä elellyt Bowie ilmoitti menevänsä välittömästi seuraavan tyttöystävänsä kanssa hiv-testiin ennen kuin jatkaisi seurustelua pitemmälle. Se oli rohkeaa puhetta aikaisemmin biseksuaalisista kokeiluistaan avautuneelta julkisuuden henkilöltä. Revimme siitä luonnollisesti otsikon Seura-lehden artikkeliin.

Yllätyin aluksi Bowien ulkoisesta olemuksesta. Minua päätä lyhyempi mies näytti herkältä ja hauraalta, mutta kun hän väänsi suunsa rentoon hymyyn ja alkoi puhua voimakkaalla äänellään, tähti valaisi himmeässä iltavalaistuksessa kylpevän hotellihuoneen ilman minkäänlaisia diivan elkeitä. Olin niin lumoutunut, että unohdin tarkistaa, kumpi hänen silmistään oli sininen, kumpi vaihtoi väriä ruskeasta vihreään. Väriä vaihtava silmä oli vammautunut eräässä kouluaikoina käydyssä kahinassa.

On vieläkin vaikea käsittää, että rock-musiikin kameleontiksi kutsuttu karismaattinen taiteilija on poissa. Juuri 69 vuotta täyttänyt artisti salasi kuolemansa loppuun saakka ja teki siitä viimeisen taideteoksensa.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit