Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Katupartiot pukkeja kaalimaan vartijoina

Perussuomalainen oikeus- ja työministeri Jari Lindström astui jälleen heikoille jäille todetessaan, ettei väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden johtamista katupartioista tule ongelmia niin kauan kuin ne noudattavat suomalaista lainsäädäntöä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näiden väkivaltaista uhoa uhkuvien suojelujengien keinot rajoittuvat pelottavaan ulkonäköön ja mahdollisuuteen soittaa kännykällä viranomaisille, jos jotain epäilyttävää tapahtuu kotinurkilla. Moniko kansalaisista uskoo ja luottaa, että partioiden jäsenet tyytyvät tähän?

Periaatteessa kuka tahansa yksittäinen kulkija pystyy ja on jopa velvollinen ilmoittamaan viranomaisille, jos huomaa tapahtuvan jotain lainvastaista. Mihin siis tarvitaan varsinaisia partioita? Ainakin minussa katupartiotoiminta herättää kauhunsekaisia tunteita. Yksi varhaisista niin sanottua katupartiotoimintaa harrastaneista ääriryhmittymistä oli 1920- ja -30-lukujen vaihteessa äärioikeistolainen Lapuan liike, joka harrasti painostus- ja pelottelukeinonaan muilutuksia. Epämiellyttäväksi koettu kommunisti- tai vasemmistopoliitikko siepattiin ja kyyditettiin toiselle paikkakunnalle, mieluusti itärajan läheisyyteen tai sen taakse, missä häntä vannotettiin luopumaan poliittisesta toiminnasta tai tulemasta enää takaisin.

Kuuluisin muilutettu oli Suomen ensimmäisenä presidenttinä toiminut K.J. Ståhlberg, joka kuljetettiin vaimoineen vastoin tahtoaan Helsingistä Joensuuhun. Ståhlberg oli järkähtämätön laillisuuden kannattaja ja ääriliikkeiden vastustaja, suomeksi sanottuna tolkun mies. Nykyään häntä kutsuttaisiin kaiketi liberaaliksi tai rasistien termein suvakiksi.

Vai kysyttäisiinkö näin päin: Jos olisit homo, kommari, hurri, juutalainen tai vanhaa neuvostotermiä mukaillen toisinajattelija muuten, kumpaa pelkäisit enemmän, kadulla liikkuvia maahanmuuttajia vai katupartioita, joilla on takanaan voimallinen lynkkauskoneisto, jota myös sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan?

Kun väkivalta nosti päätään ensimmäistä kertaa vastaanottokeskuksissa, monet suomalaisista olivat mielissään: "Mitäs me sanoimme!" Kahinointia oli toki odotettavissa, sillä kaikissa yhteisöissä on oma vähemmistönsä, joka päättää ratkaista ongelmat voimakeinoin. Siinä me suomalaisetkin olemme kunnostautuneet erittäin kyseenalaisin tavoin. Äärimmillään katupartiot saattavat edustaa väylää, jolla totaalisella ajattelukyvyn puutteella varustetut turhautuneet suomalaiset purkavat omia pelkojaan ja henkilökohtaisia paineitaan.

Katupartiot ovatkin kuin pukkeja kaalimaan vartijoina. Niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ainakin kun tarkastelee, millainen aines niihin on äänekkäimmin hakeutumassa. Rasistit ovat kritisoineet tapaa, miten ulkomaalaisten rikoksia Suomessa on käsitelty yksityistapauksina. Heidän mielestään jo kaksi tai viimeistään kolme rikosta lyhyen ajan sisällä antavat oikeuden yleistää kaikki maahanmuuttajat rikollisiksi. Miten on sitten sellaisen katupartioryhmän, kuten joensuulaisen Soldiers of Odinin kohdalla, jossa kaikilla johtohahmoilla on vankka rikostausta? Eihän sekään oikeuta leimaamaan kaikkia joensuulaisia väkivaltaisiksi tomppeleiksi.

Yksi asia on ainakin varma. Katupartiot vaativat seurantaa, joten ne lisäävät entisestään määrärahojen kanssa tähänkin asti kamppailleen poliisin työtehtäviä. Lisääkö sekään kansalaisten turvallisuutta? Ainakin se on hyvä uutinen kaikille rattijuopoille ja ylinopeutta ajaville - sekä puistoissa vapaana juokseville raiskaajille.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit