Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Vielä yksi lahja, ole hyvä!

Joululahjat ovat jo löytäneet paikkansa: käytössä tai varastossa odottamassa tulevaa...ehkä jokin lahja on jo lähtenyt kiertoon ja keikautettu hyväntekeväisyysjärjestön keräysastiaan. Mutta joulun jälkeenkin puhutaan lahjasta, ainakin tänä sunnuntaina kirkoissa.

Meillä pyörii kotona haarukoiden ja veitsien ja muiden aterimien joukossa lusikka, joka on vanhin ikioma esineeni. Lusikan takapuolella on nimeni, kellotaulu ja vaaka. Etupuolella on kuvattu siunaava käsi, jonka alle kumartuu äiti lapsineen. Sain tämän kummilusikkani kynttilänpäivänä vuonna 1964. En muista päivästä mitään, mutta silti sain tuona päivänä suuren lahjan, jotain vielä arvokkaampaa kuin hopealusikka.
Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina on kirkoissa aiheena Kasteen lahja. Silloin palataan Jeesuksen kasteeseen Jordan-virrassa ja meidän kaikkien kristittyjen saamaan kasteeseen. On paikallaan muistella kastetta, sillä sen lahjat ja vaikutukset heijastuvat vielä tähänkin päivään.

Kasteessa Jumala otti meidät lapsikseen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tapahtunut kaste antoi meille Taivaallisen Isän, teki Jumalan Pojasta meidän armahtajamme, auttajamme ja lahjoitti sisimpäämme Pyhän Hengen. Nämä kasteen lahjat ovat totta edelleen. Ne kannattaa ottaa esille ja käyttöön. Ne kannattavat meitä elämässä.

Jumala pitää liitostaan kiinni ja tahtoo johdattaa meitä elämässä. Hän toivoo, ettemme pitäisi kasteen lahjaa mitättömänä. Vaikka jossain elämänvaiheessa olisimmekin kipanneet tämän lahjan tarpeettomana pois, Jumalan rakkaus säilyy. Hän on aina uudelleen valmis ottamaan lapsensa vastaan.

Riitta Särkiö​

 


Kolumnistin muut kolumnit