Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Sportti

Ihanaa nuoret Leijonat!

Vuodenvaihteessa pääsimme nauttimaan nuorten kiekkoleijonien upeasta taipaleesta Suomen omissa kotikisoissa. Etukäteen tiesin kyllä, että joukkueessa on paljon potentiaalia nimenomaan hyökkäyspäässä, mutta silti joukkue ja saavutettu kulta pääsivät yllättämään. Kuka olisi ennen kisoja uskonut, että pistepörssin kolme ensimmäistä olisivat Puljujärvi, Aho ja Laine? Lisäksi "Puljun" tehot vasta 17-vuotiaana ( siis 2 vuotta ali-ikäisenä!) olivat sitä luokkaa, että aikaisemmin niihin ovat saman ikäisinä yltäneet ainoastaan sellaiset legendat kuin Jagr, Gretzky ja Lindros.

Muutenkin joukkue oli hyvin epäsuomalainen. Tunnetustihan Suomen joukkueet niin nuorten kuin aikuistenkin kisoissa ovat turvanneet ensisijaisesti loistavaan maalivahtiin ja pyytettömään, nöyrään puolustuspeliin. Nyt kaikki oli toisin, sillä ottelut voitettiin Ruotsi-ottelua lukuunottamatta hyökkääjien uskomattoman maalitehtailun ja poikkeuksellisen taitotason avulla.

Ei lienee liioiteltua olettaa, että ensi kesän NHL-varaustilaisuudessa nimet Puljujärvi ja Laine ovat kaikkien seurojen hankintalistan kärjessä. Nämä nuoret leijonatalentit ovat tällä kaudella näyttäneet pärjäävänsä jo aikuistenkin liigassa, joten ensi kaudella kaverusten voidaan olettaa pelaavan jo rapakon tuolla puolen. Tosin luulen, että molemmat aloittavat kautensa AHL:n puolella.

Kolmas kova talentti löytyy puolustuksessa. Olli Juolevi on nimi, joka piirtyi varmasti useamman NHL-seuran papereihin ja tämä isokokoinen puolustaja varataankin myös ensimmäisellä kierroksella, luultavasti jo TOP 10:ssä. Sen lisäksi varmasti Carolinassa hierotaan käsiä yhteen, sillä Sebastian Ahon varaus viime kesänä numerolla 35 nousi näissä kisoissa ihan uuteen potenssiin.

Pulju
Jesse Puljujärven leveä hymy tuli tutuksi Suomen kansalle kisojen aikana. Syyttä ei mies hymyillyt. Suomelle kultaa ja Puljujärvelle pistepörssin voitto ja valinta turnauksen tärkeimmäksi pelaajaksi (MVP) Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto

Mikä hienointa, mukana joukkueessa oli myös neljä lahtelaista kiekkoilijaa. Emil Larmi osoitti oikeaksi teorian siitä, että lahtelainen kolmosmaalivahti MM-kisoissa tarkoittaa kultaa. (Aikaisemmin Hovinen v. 2011 ja Juvonen v. 2014). Puolustaja Eetu Sopanen aloitti kisat mainiosti, mutta ikävä loukkaantuminen lopetti kisat lyhyeen. Pelicansissa hurjaa jälkeä liigassa tehnyt Sebastian Repo ajautui hieman sivuraiteille jo alkusarjassa, kun miehelle ei löytynyt oikein sopivaa roolia. Sniperin paikat kolmessa ensimmäisessä kentässä oli sementoitu Puljulle, Laineelle, Kapaselle, Rantaselle ja Saarelalle. Kalapudas käytti näytönpaikkansa loppujen lopuksi paremmin monipuolisempana pelaajana ja lunasti sillä loppukisoiksi pelipaikan Revon edestä. Niinpä eniten peliaikaa Pelicans-pelaajista kertyi upeasti nelosen keskellä uurastaneelle Miska Siikoselle.

Lahtelaispelaajien ei kuitenkaan kannata työntää päätänsä pensaaseen vaikkeivat he olleetkaan joukkueen tähtiä, sillä jo pääseminen tähän joukkueeseen oli kova saavutus, sen verran monta tulevaisuuden tähteä joukkueessa pelasi. Ja aika monta tulevaisuuden huippupelaajaa joukkueesta myös putosi jo valinnoissa ennen kisoja. Joka tapauksessa Lahdesta oli eniten pelaajia kultajoukkueessa, joka on loistava näyttö lahtelaisesta junioriosaamisesta.

Jännää kuinka vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin huolissaan siitä, että maamme juniorituotanto on kaukana muiden maiden takana. Ihailtiin suuresti Ruotsin ja varsinkin USA:n junioripolkuja, jotka tuottivat vuodesta toiseen huikeita yksilötaitoja omaavia pelaajia liukuhihnalta. Suomesta tuntui tulevan ainoastaan hyviä kolmos- ja neloskentän työmyyriä ja maalivahteja. Nyt yhtäkkiä Suomi on ottanut viime vuosien aikana kaksi kultaa U20-kisoista ja meillä on tulossa useampi ykköskierroksen varaus NHL:aan ensi kesänä. Jotain junioripuolella on nähtävästi sitten tehty oikein viimeisten vuosien aikana, muuten ei tämä menestys olisi ollut mahdollista.

Yksi merkittävä trendi tässä on muuten se, että monet pelaajat lähtevät rohkeasti jo 17-18- vuotiaina pelaamaan rapakon toiselle puolen juniori- ja yliopistosarjoissa sen sijaan, että kuluttaisivat vaihtopenkkiä liigassa. Kultajoukkueesta esimerkkeinä tästä trendistä mm. Juolevi, Lammikko, Saarijärvi ja Nättinen. Lisäksi voidaan nostaa ylpeänä esiin kotoinen Liigamme, jossa myös monet nuoret ja lahjakkaat pelaajat pääsevät jo nuoressa iässä pelaamaan ihan oikeita miesten pelejä. Ja varsin monella tuntuu myös taso tähän riittävän. Tämä näkyi kyllä sitten kisoissa tarvittavana kovuutena monissa tilanteissa.

Suomi-kiekon tulevaisuus näyttää siis tällä hetkellä todella hyvältä ja suurella mielenkiinnolla jäämme seuraamaan mitä näistä pojista oikein isona tuleekaan. Laakereilleen tuskin kukaan jää makaamaan, sillä nythän se kova duuni vasta alkaakin...

Pete Salomaa

 


Kolumnistin muut kolumnit