Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Turhanpäiväistä juhlintaa

Elämme loppuvuodesta taas erilaisten juhlapäivien sumaa. Osa nykyään vietettävistä juhlista on silti joko täysin turhia tai aikansa eläneitä Viime viikon lopulla esimerkiksi vietettiin ruotsalaisuuden päivää ja isänpäivää. Monikohan äidinkielenään suomea puhuva juhlisti ruotsalaisuuden päivää? Eivät ainakaan ne tv-toimittajat, jotka haastattelevat edelleenkin ruotsalaisia englanniksi, vaikka kouluruotsi riittäisi mainiosti tuohon tehtävään.

Tiettyä uskaliaisuutta osoitti kylläkin takavuosina eräs legendaarinen ulkomaantoimittaja, jolle ei ruotsi, eivätkä sen johdannaiset taipuneet alkuunkaan. Hänen silloiset työtoverinsa iltapäivälehdessä yrittivät tehdä palveluksen ja käänsivät kysymykset norjaksi ja antoivat mukaan nauhurin, kun toimittaja lensi Osloon haastattelemaan paikallista Nato-kenraalia. Työtoverit utelivat matkan jälkeen kuulumisia, johon toimittaja, että hyvin meni, haastateltava ymmärsi kaiken. Nauhaa purkaessaan kollegat kokivat karvaan pettymyksen. Kenraali oli aloittanut jokaisen vastauksen ympäripyöreyksiä ladellen, mutta valpas reportterimme oli turvautunut niin sanottuun revolveritekniikkaan ja kysynyt seuraavan kysymyksen ennen kuin edelliseenkään oli tullut varsinaista vastausta.

Oma isäni vihasi isänpäivää sydämensä pohjasta. Hänen mielestään se oli kirjakauppiaiden väkisin keksimä juhla, kuten tavallaan olikin. Se kehitettiin Yhdysvalloissa äitienpäivän vanavedessä, ja 1940-luvulla pohjoismaiset kauppiaat saivat siitä hyvän markkinointikeinon. Äitienpäivän faija vielä sulatti, sillä varsinkaan kotiäidit eivät saaneet hänen mielestään tarpeeksi ansaitsemaansa huomiota, saati lahjoja.

Jostain käsittämättömästä syystä isänpäivä kuuluu yhä niihin harvoihin pyhiin, jolloin kaupat pidetään kiinni. Kuinkahan moni krapulainen faija joutui taas viime sunnuntaina köpöttelemään ABC:lle juotavaa saadakseen. Jollei käynyt sitten niin, että mukana seurasi koko jälkikasvu, joka halusi syöttää isälle tarjouslounaan. Jos yhteinen kävelylenkki kulki omakotitaloalueen läpi, saattoi nähdä, miten joka toisessa mökissä nuoriso vaihtoi talvirenkaita faijan tai isoisän autoon - suosittu lahjaidea sekin, liukuhihnalta tehtaillun lohiannoksen lisäksi. Ystäväni Arto vastaa aina lapsilleen, että Pirkka-hammasharja ja -tahnaa, kun he kysyvät lahjatoivomuksia isänpäiväksi. Mies tietää, että joutuu itse kuitenkin kustantamaan hankinnat.

Sen sijaan viikkoa edeltäneenä pyhäinpäivänä kaupat Lahdessa olivat auki. Pyhäinpäivä oli alunperin kristillinen pyhimisten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä, mutta nyt sekin on muuttunut jenkkien hapattamana halloweeniksi. Kaljanmyynti onkin tarpeen, sillä lähikulmat ovat tuolloin täynnä mitä pelottavimman näköisiä monstereita, jotka hakkaavat kaameudessaan yön liskot mennen tullen.

Näitä hatusta vedettyjä juhlia on rantautunut Suomeen siihen malliin, että niiden alkuperäinen idea alkaa vesittyä. Yksi hyvä esimerkki on kansainvälinen naistenpäivä, joka sai entisessä Neuvostoliitossa suureelliset mittasuhteet ja levisi sieltä Suomeen. Kun mies itänaapurissa muisti vaimoaan, tyttöystäväänsä tai naispuolista työtoveriaan 8. maaliskuuta, hän sai käyttäytyä kuin sovinisti ja vetää votkaa vuoden muina päivinä. Vihoviimeinen fiesta on ollut tämä espanjalaisten kehittelemä kirjan ja ruusun päivä, jolloin mies ostaa naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan. Arvatkaapa vaan, montako suomalaismiestä on tällä tempauksella saatu lukemaan kirjoja. Sitä paitsi naiselle tämä juhla tulee huomattavasti kalliimmaksi. Vietettäisiinkö seuraavaksi kaikissa peruskouluissa vaikkapa kansainvälistä roskaruokapäivää kaikkien ylipainosta kärsivien lasten kunniaksi vai olisiko heitä jo kiusattu aivan tarpeeksi?

Ennen vanhaan nimipäiviä vietettiin lähestulkoon yhtä näyttävin menoin kuin syntymäpäiviä nykyään. Nyt kukaan ei juurikaan onnittele nimipäivänä, jollei kalenteri satu olemaan sopivasti auki oikeasta kohtaa, kun päivänsankari kävelee vastaan. Ymmärrän toki innon laantumisen tässä uusien muotinimien maailmassa, joissa osaa niistä ei löydy edes koko kalenterista.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit