Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Maailman huonoin TV-arvostelu

Arvosteltavaan teokseen ei kannata tutustua etukäteen, ettei tule ennakkoluuloja tai tartu vääriä vaikutteita. Tämä hokema kiersi aikoinaan lentävänä lauseena kriitikkopiireissä, ja sillä oli osin myös pohjansa todellisuudessa. Legendan mukaan eräs, nyt jo edesmennyt musiikkikriitikko olisi arvostellut maamme valtalehdessä klassisen musiikin konsertin, jonka esitys oli peruttu.

Helsingien Sanomien Laura Friman on mennyt Nyt-liitteessä askeleen pidemmälle. Kolumnissaan nimeltä Sillan kolmas kausi alkoi - tästä syystä sarja ei edelleenkään kiinnosta hän haukkuu suositun ja arvostetun ruotsalais-tanskalaissarjan pataluhaksi, vaikka ei ole nähnyt siitä yhtään jaksoa. Itse asiassa hän ei ole katsonut Silta-sarjaa minuuttiakaan, eikä aio katsoa vastaisuudessakaan. On päinvastoin ylpeä siitä.

Friman kertoo sairastuneensa Silta-kriittisyyteen jo sarjan lanseerausvaiheessa: "Ruumis siellä puolivälissä. Miten jännää! Itse haukottelin: olin äskettäin ylittänyt Juutinrauman sillan, enkä ollut kokemuksesta kovinkaan vaikuttunut. Ensimmäinen puoliminuuttinen oli hohdokas, loppuajan vinguin takapenkin taaperoiden kanssa kilpaa, että koska ollaan Köpiksessä. Ounastelin intuitiivisesti, että suhteeni tälle pitkäpiimäiselle rakennelmalle sijoitettuun tarinaan mukailisi matkailukokemustani."

Tämän jälkeen Friman on kärsinyt voimakkaasta ulkopuolisuuden tunteesta aina sarjan uusien tuotantokausien alla, eristäytynyt kahvipöytäkeskusteluista ja tuijotellut tylsistyneenä seiniin. Jos tv-arvostelija voittaisi lotossa, hän ostaisi mielenrauhan saadakseen koko sillan omistukseensa ja räjäyttäisi sen päreiksi. "Siinä vaiheessa, kun keskustelukumppani lausuu lopuksi ääni kunnioituksesta väristen termin yhteispohjoismainen tuotanto, poistun yleensä hyvästelemättä paikalta ja poistan tapauksen vaivihkaa Facebook-kaverilistaltani", Friman paljastaa. Samalla hän julistaa pesäeron loppuja suomalaisia kohtaan: "Ei tarvitse uhkua pyhää vihaa siellä. Teitä on jotain viisi miljoonaa. Minua on vain yksi.

Tekstistä tulee vaikutelma, että Frimanilla ovat olleet kirjoittaessa legot pahasti sekaisin. Lyhyenkin matikan lukenut osaa laskea, että hänellä on somessa enää tuskin yhtään ystävää. Ei ainakaan Suomesta tai muista Pohjoismaista. En tiedä, käyttikö hän Tanskan-reissulla lapsiaan Legolandiassa, mutta olisi kannattanut tai ainakin viipyä siellä pidempään. Olisi traumaattinen alkumatka unohtunut.

Journalistisesti häkellyttävintä on kuitenkin se, että teksti julkaistiin Friman katsoo tv:tä -nimisen vinjetin alla. Siinä kirjoittaja katsoo lukijaan päin ja hänen silmistään lentävät laser-säteet. Silti Friman ei näköjään aina välttämättä katsokaan telkkaria. Olisikohan yt-neuvottelujen kurimukseen joutunut Sanoma-konserni kehittelemässä tässä uutta ja nerokasta säästömallia yhtiölle? Frimanin jälkeen seuraava luonteva kehitysvaihe olisikin kulttuuritoimittaja, joka ei lue kirjoja, ei kuuntele musiikkia, ei käy teatterissa, eikä missään muissakaan kissanristiäisissä. Säästyisi aikaa ja matkakuluja, samalla kuin työntekijän mielikuvituksen ja luovuuden annettaisiin lentää aivan uusin ulottuvuuksiin. Seuraava askel olisi urheilutoimittaja, joka ei käy kisoissa, matkailu- ja ulkomaantoimittaja, jotka eivät matkusta, paikallisreportteri, joka ei liiku kotoaan mihinkään.

Listan voi kehitellä loppuun, aina toimituksen johtoportaaseen asti. Sokerina pohjalla olisi päätoimittaja, joka ei tee yhtään mitään. Niitä tosin löytyy suurista lehdistä muutenkin.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit