Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Maailman huonoin TV-arvostelu

Arvosteltavaan teokseen ei kannata tutustua etukäteen, ettei tule ennakkoluuloja tai tartu vääriä vaikutteita. Tämä hokema kiersi aikoinaan lentävänä lauseena kriitikkopiireissä, ja sillä oli osin myös pohjansa todellisuudessa. Legendan mukaan eräs, nyt jo edesmennyt musiikkikriitikko olisi arvostellut maamme valtalehdessä klassisen musiikin konsertin, jonka esitys oli peruttu.

Helsingien Sanomien Laura Friman on mennyt Nyt-liitteessä askeleen pidemmälle. Kolumnissaan nimeltä Sillan kolmas kausi alkoi - tästä syystä sarja ei edelleenkään kiinnosta hän haukkuu suositun ja arvostetun ruotsalais-tanskalaissarjan pataluhaksi, vaikka ei ole nähnyt siitä yhtään jaksoa. Itse asiassa hän ei ole katsonut Silta-sarjaa minuuttiakaan, eikä aio katsoa vastaisuudessakaan. On päinvastoin ylpeä siitä.

Friman kertoo sairastuneensa Silta-kriittisyyteen jo sarjan lanseerausvaiheessa: "Ruumis siellä puolivälissä. Miten jännää! Itse haukottelin: olin äskettäin ylittänyt Juutinrauman sillan, enkä ollut kokemuksesta kovinkaan vaikuttunut. Ensimmäinen puoliminuuttinen oli hohdokas, loppuajan vinguin takapenkin taaperoiden kanssa kilpaa, että koska ollaan Köpiksessä. Ounastelin intuitiivisesti, että suhteeni tälle pitkäpiimäiselle rakennelmalle sijoitettuun tarinaan mukailisi matkailukokemustani."

Tämän jälkeen Friman on kärsinyt voimakkaasta ulkopuolisuuden tunteesta aina sarjan uusien tuotantokausien alla, eristäytynyt kahvipöytäkeskusteluista ja tuijotellut tylsistyneenä seiniin. Jos tv-arvostelija voittaisi lotossa, hän ostaisi mielenrauhan saadakseen koko sillan omistukseensa ja räjäyttäisi sen päreiksi. "Siinä vaiheessa, kun keskustelukumppani lausuu lopuksi ääni kunnioituksesta väristen termin yhteispohjoismainen tuotanto, poistun yleensä hyvästelemättä paikalta ja poistan tapauksen vaivihkaa Facebook-kaverilistaltani", Friman paljastaa. Samalla hän julistaa pesäeron loppuja suomalaisia kohtaan: "Ei tarvitse uhkua pyhää vihaa siellä. Teitä on jotain viisi miljoonaa. Minua on vain yksi.

Tekstistä tulee vaikutelma, että Frimanilla ovat olleet kirjoittaessa legot pahasti sekaisin. Lyhyenkin matikan lukenut osaa laskea, että hänellä on somessa enää tuskin yhtään ystävää. Ei ainakaan Suomesta tai muista Pohjoismaista. En tiedä, käyttikö hän Tanskan-reissulla lapsiaan Legolandiassa, mutta olisi kannattanut tai ainakin viipyä siellä pidempään. Olisi traumaattinen alkumatka unohtunut.

Journalistisesti häkellyttävintä on kuitenkin se, että teksti julkaistiin Friman katsoo tv:tä -nimisen vinjetin alla. Siinä kirjoittaja katsoo lukijaan päin ja hänen silmistään lentävät laser-säteet. Silti Friman ei näköjään aina välttämättä katsokaan telkkaria. Olisikohan yt-neuvottelujen kurimukseen joutunut Sanoma-konserni kehittelemässä tässä uutta ja nerokasta säästömallia yhtiölle? Frimanin jälkeen seuraava luonteva kehitysvaihe olisikin kulttuuritoimittaja, joka ei lue kirjoja, ei kuuntele musiikkia, ei käy teatterissa, eikä missään muissakaan kissanristiäisissä. Säästyisi aikaa ja matkakuluja, samalla kuin työntekijän mielikuvituksen ja luovuuden annettaisiin lentää aivan uusin ulottuvuuksiin. Seuraava askel olisi urheilutoimittaja, joka ei käy kisoissa, matkailu- ja ulkomaantoimittaja, jotka eivät matkusta, paikallisreportteri, joka ei liiku kotoaan mihinkään.

Listan voi kehitellä loppuun, aina toimituksen johtoportaaseen asti. Sokerina pohjalla olisi päätoimittaja, joka ei tee yhtään mitään. Niitä tosin löytyy suurista lehdistä muutenkin.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit