Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Hei, meillä kiroillaan!

Radikalismin vuosina 1960-luvulla Suomessakin valtasi alaa niin sanottu vapaa kasvatus, jota myös summerhilliläisyydeksi kutsuttiin. Lasten annettiin kasvaa vapaasti, ilman minkäänlaisia rajoituksia, mutta heille jaettiin rajattomasti rakkautta ja heidän edesottamuksiaan ymmärrettiin, jopa palvoen. Tämä äärimmäinen kasvatusmuoto nostaa päätään säännöllisin väliajoin, ja vieläkin sen mädistä hedelmistä saadaan nauttia. Niitä ovat vanhempiaan ja muita kanssaihmisiä hakkaavat ja naamaan sylkevät, lujaan ääneen kiroilevat lapset. Kouluikään mennessä nämä pikkupiltit tietävät oikeutensa ja koskemattomuutensa rajat kuin huippuluokan asianajaja.

Kirjailija ja vihreiden entinen kansanedustaja, Rosa Meriläinen kehui Iltalehdessä tapaa, jolla hänen ja hänen avomiehensä, armoitettuna humoristinakin tunnetun Simo Frangenin yhteistä Frans-poikaa on kasvatettu ottamaan vastaan kaikki elämän odotettavissa olevat vastoinkäymiset. Metodit haiskahtavat vahvasti vapaalta kasvatukselta. En tiedä, paljonko jutussa on toimittajan omaa väritystä, mutta yhdeksänvuotias kundi on saanut äitinsä puheiden perusteella sellaiset elämän eväät, että itku vielä tulee. Joku harjaa hampaat vielä railakkaasti saippualla.

Meriläinen, joka herätti eduskunnassa huomiota minihameella ja rintamerkillä, jossa luki, että v-ttu haisee hyvältä, kailottaa, että heidän perheessään lapsetkin saavat kiroilla. Niin yleisimmät voimasanat kuin vakiintuneet alapääilmaisut ovat huushollissa sanoja siinä missä muutkin. "Eräällä perhematkalla äitini vain yllytti Fransia kiroilemaan. Nyt Frans lähestyy esimurkkuikää. Kavereiden kanssa hän välillä kovistelee, ja etenkin silloin kielenkäyttö värittyy", Meriläinen kertoo. Onneksi hän yrittää vetää rajan siinä, että muita ei saa haukkua alatyylisin sanoin.

Kansanedustajana Meriläinen romahti uutiskameroiden edessä täysin, kun hän tunnusti käyttäneensä kannabista. Huumeista hän ei Iltalehden haastattelussa puhu, mutta nuorten alkoholinkäytöstä kylläkin. Jos Frans jäisi alaikäisenä kiinni alkoholista, hän ei olisi riemuissaan, mutta ei myöskään suuttuisi. "On outoa, että suomalaiset ujostelevat puhua teini-iän ryyppyreissuista tai kaunistelevat asioita, vaikka tilastot paljastavat kaiken", hän hämmästelee.

Äitinä Meriläisen periaate on, että elämässä keskitytään hauskanpitoon. Siivoamista ja laskujen maksamista tärkeämpää on vaikkapa yhteinen köysirataseikkailu pojan kanssa Costa Ricassa. Suurpiirteinen taiteilijasielu valittelee, että tuloista suuri osa menee hävikin puolelle. Laskuja ei tule maksettua yleensäkään ajoissa, eikä kaikkia luento- tai juontokeikkoja edes veloitettua. Onneksi perheellä on sentään varaa yksityiseen siivoojaan! Harva suomalaisperhe kärsii samanlaisesta ongelmasta.

Ainoastaan yhdessä asiassa olen Meriläisen kanssa samaa mieltä. Siinä, miten pitää kohdella ruoan kanssa nirsoilevia lapsia: "Ei lapsi parissa tunnissa nälkään kuole. Jos lapsi ei syö, hän kärttää ruokaa parin tunnin kuluttua." Kerran Espanjan-lomalla Fransiin iski nirsous päiväkausiksi, mutta äiti ei taipunut: "Poika eli yhden viikon jäätelöllä." Siperia opettaa.

Heti haastattelun perään luin niin ikään kirjailijan ja ex-kansanedustajan, Lasse Lehtisen kolumnin, jossa hän pohti, pitäisikö hänen kaltaistensa suvaitsevaisten ihmisten suvaita suvaitsemattomia. Vastaus oli, että ei loputtomiin. Jos demokraattista yhteiskuntaa vertaa perheeseen, valtiovalta edustaa tavallaan vanhempia ja kansalaiset jälkikasvua. Lait ovat perheen yhteisesti hyväksymiä pelisääntöjä. Kasvatuksessa pitää löytää rakastavat rajat, mutta lakia on kunnioitettava. Siksi suvaitsevainenkaan ihminen ei voi hyväksyä minkään suunnan ääriainesten toimintaa. Siinä olisi liiaksi vapaan kasvatuksen henkeä.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit