Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Jotain hyötyä kännyköistäkin

Minä vihaan kännyköitä. Olen työssäni saanut kuulla niin paljon puhelimen pirinää, että vapaalla ollessani tahdon olla rauhassa. Minulla on oikeus olla tavoittamattomissa, jos velvollisuudet eivät paina. Jos joutuisin määräajaksi autiolle paratiisisaarelle tai viidakkoon, matkapuhelin olisi viimeisin laite, jota kaipaisin. Toisin näyttää olevan näiden nykymaailman tosi-tv-tähtösten kanssa, jotka saavat vierotusoireita joutuessaan olemaan erossa rakkaasta käsivarren jatkeestaan. Samanlaisen tärinän laukaisevat television tai netin puuttuminen.

Millainen on nykynuoren Cooperin testi? Yritä olla 12 minuuttia puhumatta kännykkään tai räpläämättä sitä.

Käväisin Helsingissä jonkin sortin palaverissa. Hyvä ystäväni ja entinen työtoverini nappasi neuvottelupöydältä vanhan nokialaiseni ja pyöritteli sitä hetken aikaa ihmeissään. "Eikö olisi jo korkea aika hommata uusi puhelin", hän tiedusteli. "No, alkaahan tuo olla jo parhaat päivänsä nähnyt", vastasin ylimalkaisesti. Sen jälkeen tuli kännykkätarjous, josta en voinut kieltäytyä. Muistaakseni nokialaisella tarkoitettiin ennen vanhaan poliisin pamppua.

Millaisen pelin tarvitsisin? Kaverini alkoi luetella ominaisuuksia, joita ilman tuskin pärjäisin elämässäni. Vastasin taas, että hyvin olin pärjännyt tähänkin asti. Minulle riittäisi, että puhelinta olisi helppo käyttää ja että se olisi mahdollisimman kestävä ja pitkäikäinen. Enimmäkseen vastaanotan puheluja. Muihin pidän yhteyttä harvakseen tekstiviesteillä, ani harvoin soitan kenellekään. En jaksa jaaritella puhelimessa, enkä ole mikään tekstiviestittelyn Kanerva tai Kankaanniemi.

Tiedän, että olen puhelinkäyttäytymiseni suhteen jonkinlainen muinaisjäänne, reliikki kuten Pauli Hanhiniemi laulaa, mutta minulla on siihen oikeus ja hyvät perustelut. Oikeastaan vain kerran olen katunut, että en ole pitänyt puhelinta matkassani. Se oli yli kymmenen vuotta sitten Kilpisjärvellä, kun lähdimme silloisen vaimoni kanssa kiipeämään Saana-tunturin laelle. Reitti oli hyvin merkitty ja alkumatkasta sinne johtivat puiset portaat. Alas päin laskeutuessamme huomasimme sumun nousevan. Saavuttuamme hotellille, respan väki oli kauhuissaan. Meitä oli yritetty tavoitella kännykästä ja ilmoittaa uhkaavasta vaarasta. Tajusin toki, että kokemattomat etelän ihmiset olivat toimineet ylimielisen uhkarohkeasti. Pudotus Saanan huipulta jyrkimmältä kohtaa on nimittäin aikamoinen.

Mutta on kännyköissä toki jotain hyvääkin. Havahduin tähän ilmiöön äskettäin kahdesti saman viikon aikana. Keskellä viikkoa kävelin ulos kauppareissulle, kun huomasin naapurin värjöttelevän epätoivoisena tupakkapaikalla. Oli hän tehnyt sitä ennenkin, mutta nyt mies ilmoitti, että avaimet ja kännykkä olivat jääneet sisätiloihin. Pitäisi lainata puhelinta ja soittaa huoltomiehelle. Niinpä soitimme minun puhelimestani. Kiitollinen naapuri ojensi avusta kympin setelin. Vastustelut eivät auttaneet.

Viikonloppuna pyöräilin Vesijärven sataman tienoilla. Huomasin, että joku oli vahingossa pudottanut kännykkänsä kioskin nurkalla. Poimin puhelimen turvaan pitkäkyntisiltä ja valitsin siitä viimeksi soitetun numeron. Heti ensimmäisen soiton jälkeen kännykän alkuperäinen omistaja löytyi. Puhelin haettiin vartin kuluttua ja taskuuni tungettiin vastusteluista huolimatta vitosen seteli.

Päätin ajatella positiivisesti. Hyvä työ kahdesti samalla viikolla ja 15 euroa ylimääräistä. Helpottaahan se kummasti samaisesta helvetinkoneesta aiheutuvan, reilun kolmen kympin puhelinlaskun maksamista. Nyt pidän puhelinta aina mukanani. Tosin en takaa, että olen aina tavoitettavissa. Pienen opiskelun jälkeen osaan nyt sammuttaa virran kännykästä. Uskokaa pois, monella kännykkäfriikillä ei ole kyseistä taitoa.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit