Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Jeesus auttaa hädässä
Matteus 14:22-33

Antiikin aikana yleisenä uskomuksena oli, että merillä ja järvillä liikuskeli yöaikaan aaveita ja veden henkiä. Näiden kohtaamista pelättiin, koska niiden uskottiin tuovan ihmisten elämään kaikenlaista onnettomuutta. Suuret vesistöt ja meri olivat pelottavia elementtejä myös sen vuoksi, koska ne kuuluivat ihmiselle hallitsemattomiin luonnonvoimiin.

Opetuslasten tilanne Gennesaretin järvellä oli siis aikalaisten silmin katseltuna erittäin huono. He liikkuivat suurella järvellä, tuuli puhalsi ankarasti ja mikä pahinta, oli tullut jo pimeää. Evankelista kertoo, että nähdessään ihmishahmon kävelevän järven päällä, he olivat näkemästään kauhuissaan. Heidän mielensä valtasi pelko siitä, että jotain kohtalokasta oli nyt tapahtumassa.

Mutta pimeyden ja myrskyävän järven keskeltä kuului lempeä ääni: "Minä tässä olen. Älkää pelätkö". Nämä sanat riittivät karkottamaan opetuslasten pelon. Kenties he muistivat kreikankielelle käännetyn Jobin kirjan sanat "Jumala kävelee merellä kuin kuivalla maalla" (Job 9:8).

Mutta meidän kysymyksemme on: Onko Jeesus kanssamme niissä elämämme hetkissä, jolloin edessämme näyttää olevan vain pimeyttä? Onko hän siellä, missä arki on muuttunut pelottavaksi ja hallitsemattomaksi elementiksi? Voiko Hänet löytää myrskyn keskellä, kun vaahtopäiset vastoinkäymisten aallot tahtovat huuhtoa meidät arkiaskareiden keskeltä syvään epätoivon mereen?

Vastaus on kyllä. Jeesus on näissäkin hetkissä meidän kanssamme. Evankeliumi vakuuttaa, että Hän on kanssamme, vaikka olisimme menettäneet luottamuksemme hyvään. Hän on kanssamme toivona, vaikka kaikki ympärillä oleva näyttää murskaantuvan elämän ulapan myrkyissä. Hän auttaa lähimmäistemme kautta, kun me sanojen sijaan tarvitsemme rakkauden tekoja.

 

Kari Eskelinen


Kolumnistin muut kolumnit