Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile   ILEN HAJATELMAT
 

Norres lataa kovat piippuun

Olen takuuvarma, että kuukauden päästä ilmestyvät, musiikkialan pitkäaikaisen vaikuttajan ja takapirun, Lasse Norreksen muistelmat, Kuunaama: tarinoita tähdistä, tulevat lyömään monen musadiggarin ällikällä. Mistake Median julkaisema ja toimittaja Paavo Nurmen toimittama teos on syväsukellus suomalaisen musiikkimaailman kulissientakaiseen elämään, vieläpä harvinaisen suorasukaisella ja rehellisellä tavalla. Kuunaama on virkistävä avokämmenlyönti päin naamaa, jos vertailukohteeksi otetaan muut musiikkiaiheiset historiikit tai muistelmat yleensäkin. Unilukemistoksi sitä on turha suositella.

Hauskana seuramiehenä ja jutunkertojana tunnettu Norres ei säästele, ei myöskään itseään, vaan antaa palaa täysillä, periaatteella, että rikos on jo vanhentunut. Suomalaisten muusikkojen sekä kansainvälisten maailmantähtien oikut tulee kerrottua yksityiskohtaisella tarkkuudella ja mehukkaasti. Ensimmäistä kertaa joku suomalainen uskaltaa paljastaa totuuden rock- ja pop-piirien huumeiden- sekä alkoholinkäytöstä, miten runsaasti viina virtasi ja kannabis paloi sekä miten katteettomia valoja olivat listatähtien uskollisuuslupaukset omille puolisoilleen. Sattuneesta syystä meikäläistäkin pyydettiin muistelemaan, mitä Dingo-yhtyeen promootiokeikoilla ja ulkomaanmatkoilla todella tapahtui.

Rajuinta tekstiä suoltavat kuitenkin kotimaisen viihdebisneksen ehdottomat väriläiskät ja verbaalikot, Remu Aaltonen ja Kojo. Myös Norreksen pitkäaikainen sihteeri, Laila Takolander antaa autenttisen todistajalausunnon, millaista supermanagerin ja rokkikukoiksi nousseiden porilaisten työläisjätkien yhteistyö oli karuimmillaan. Nimenomaan Dingosta ja Remun johtamasta Hurriganesistahan Norres parhaiten muistetaan, mutta edellä mainitun bändin kanssa sattuneet edesottamukset hän toivoisi jo jäävän unholaan. Ne eivät aiheuttaneet Norrekselle pelkästään harmaita hiuksia, vaan veivät lujaa vauhtia kaljuuntuvalta mieheltä viimein loputkin hiukset päästä.

Paljastamatta sen enempää kirjan herkullisimpia kohtia, lainaan tähän muutamia Norreksen vuosien varrella kirjaamia huomioita musiikkibisneksen lieveilmiöistä. Uransa varrella hän huomasi, että usein artistien puolisoille kusi nousi päähän nopeammin kuin tähdellä itsellään: "On uskomatonta, miten paljon taiteilijaan rakastuminen voi vääristää puolison maailmankuvaa. Toisen palvominen on sairasta, mutta niin on ylenmääräinen suojeleminenkin. Jotkut kumppanit alkavat elää ja hengittää taiteilijan uraa tai oman kullan menestys nousee heidän päähänsä. Siinä sitten ollaan, kaksi kusipäätä."

Norres paljastaa myös, että välttämättä suomalaiset musiikkituottajat eivät aina ole olleet ajan hermolla, vaan jopa vahvasti omien ennakkoluulojensa vankeja. "Sain Jari Sillanpään uran alussa kuultavakseni hänen debyyttialbuminsa. Tykkäsin levystä kautta linjan ja pidin sitä laatutyönä. Työskentelin tuolloin vielä Warner Musicilla ja kiikutin albumin innostuneena silloisen esimieheni kuultavaksi." Tämä ilmoitti alaiselleen, ettei tangolaulaja kelpaa firmalle, eikä varsinkaan selkeästi homoseksuaali tangolaulaja. Sillanpään nimeä kantavasta levystä tuli kuitenkin musiikkihistoriamme suurin menestys, ja sitä on myyty jo vajaat 273 000 kappaletta.

Norres käsittelee perusteellisesti musiikoihin pesiytynyttä alkoholiongelmaa. Osansa saavat myös toimittajat, jotka eivät ole tunnetusti koskaan sylkeneet lasiin. "Olihan se kummallista, että suurin osa lehtien festarijutuista oli tehty backstagen tarjoilupisteessä, ja keikka-arvosteluja kirjoittaneet toimittajat eivät edes kusseet lavan suuntaan tarjoilun alettua", mies muistelee. "Osa meille läheisistä toimittajista oli erittäin pahasti alkoholisoituneita. Mieleenpainuvin kokemukseni liityy Soundi-lehteen ja Lappajärvellä järjestettyyn Tulivuorirockiin. Promoottorit olivat järjestäneet hyvät ruoka- ja juomatarjoilut medialle. Soundin toimittaja veti jo alkuillasta hirveät ämpärit ja sammui viereisen saunarakennuksen eteen. Annoimme miehen nukkua. Aloimme ihmetellä vasta, kun luimme lehden seuraavasta numerosta kyseisen toimittajan asiantuntevan arvostelun Hurriganesin keikasta Lappajärveltä. Hän moitti Albert Järvisen epätarkkaa soittoa, Remun laulua, eikä Cissekään ollut vireessä."

Norreksen muistelmia lukiessa jää välillä miettimään, voiko totuus olla tarua ihmeellisempää. Kyllä voi.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit