Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile   ILEN HAJATELMAT
 

Norres lataa kovat piippuun

Olen takuuvarma, että kuukauden päästä ilmestyvät, musiikkialan pitkäaikaisen vaikuttajan ja takapirun, Lasse Norreksen muistelmat, Kuunaama: tarinoita tähdistä, tulevat lyömään monen musadiggarin ällikällä. Mistake Median julkaisema ja toimittaja Paavo Nurmen toimittama teos on syväsukellus suomalaisen musiikkimaailman kulissientakaiseen elämään, vieläpä harvinaisen suorasukaisella ja rehellisellä tavalla. Kuunaama on virkistävä avokämmenlyönti päin naamaa, jos vertailukohteeksi otetaan muut musiikkiaiheiset historiikit tai muistelmat yleensäkin. Unilukemistoksi sitä on turha suositella.

Hauskana seuramiehenä ja jutunkertojana tunnettu Norres ei säästele, ei myöskään itseään, vaan antaa palaa täysillä, periaatteella, että rikos on jo vanhentunut. Suomalaisten muusikkojen sekä kansainvälisten maailmantähtien oikut tulee kerrottua yksityiskohtaisella tarkkuudella ja mehukkaasti. Ensimmäistä kertaa joku suomalainen uskaltaa paljastaa totuuden rock- ja pop-piirien huumeiden- sekä alkoholinkäytöstä, miten runsaasti viina virtasi ja kannabis paloi sekä miten katteettomia valoja olivat listatähtien uskollisuuslupaukset omille puolisoilleen. Sattuneesta syystä meikäläistäkin pyydettiin muistelemaan, mitä Dingo-yhtyeen promootiokeikoilla ja ulkomaanmatkoilla todella tapahtui.

Rajuinta tekstiä suoltavat kuitenkin kotimaisen viihdebisneksen ehdottomat väriläiskät ja verbaalikot, Remu Aaltonen ja Kojo. Myös Norreksen pitkäaikainen sihteeri, Laila Takolander antaa autenttisen todistajalausunnon, millaista supermanagerin ja rokkikukoiksi nousseiden porilaisten työläisjätkien yhteistyö oli karuimmillaan. Nimenomaan Dingosta ja Remun johtamasta Hurriganesistahan Norres parhaiten muistetaan, mutta edellä mainitun bändin kanssa sattuneet edesottamukset hän toivoisi jo jäävän unholaan. Ne eivät aiheuttaneet Norrekselle pelkästään harmaita hiuksia, vaan veivät lujaa vauhtia kaljuuntuvalta mieheltä viimein loputkin hiukset päästä.

Paljastamatta sen enempää kirjan herkullisimpia kohtia, lainaan tähän muutamia Norreksen vuosien varrella kirjaamia huomioita musiikkibisneksen lieveilmiöistä. Uransa varrella hän huomasi, että usein artistien puolisoille kusi nousi päähän nopeammin kuin tähdellä itsellään: "On uskomatonta, miten paljon taiteilijaan rakastuminen voi vääristää puolison maailmankuvaa. Toisen palvominen on sairasta, mutta niin on ylenmääräinen suojeleminenkin. Jotkut kumppanit alkavat elää ja hengittää taiteilijan uraa tai oman kullan menestys nousee heidän päähänsä. Siinä sitten ollaan, kaksi kusipäätä."

Norres paljastaa myös, että välttämättä suomalaiset musiikkituottajat eivät aina ole olleet ajan hermolla, vaan jopa vahvasti omien ennakkoluulojensa vankeja. "Sain Jari Sillanpään uran alussa kuultavakseni hänen debyyttialbuminsa. Tykkäsin levystä kautta linjan ja pidin sitä laatutyönä. Työskentelin tuolloin vielä Warner Musicilla ja kiikutin albumin innostuneena silloisen esimieheni kuultavaksi." Tämä ilmoitti alaiselleen, ettei tangolaulaja kelpaa firmalle, eikä varsinkaan selkeästi homoseksuaali tangolaulaja. Sillanpään nimeä kantavasta levystä tuli kuitenkin musiikkihistoriamme suurin menestys, ja sitä on myyty jo vajaat 273 000 kappaletta.

Norres käsittelee perusteellisesti musiikoihin pesiytynyttä alkoholiongelmaa. Osansa saavat myös toimittajat, jotka eivät ole tunnetusti koskaan sylkeneet lasiin. "Olihan se kummallista, että suurin osa lehtien festarijutuista oli tehty backstagen tarjoilupisteessä, ja keikka-arvosteluja kirjoittaneet toimittajat eivät edes kusseet lavan suuntaan tarjoilun alettua", mies muistelee. "Osa meille läheisistä toimittajista oli erittäin pahasti alkoholisoituneita. Mieleenpainuvin kokemukseni liityy Soundi-lehteen ja Lappajärvellä järjestettyyn Tulivuorirockiin. Promoottorit olivat järjestäneet hyvät ruoka- ja juomatarjoilut medialle. Soundin toimittaja veti jo alkuillasta hirveät ämpärit ja sammui viereisen saunarakennuksen eteen. Annoimme miehen nukkua. Aloimme ihmetellä vasta, kun luimme lehden seuraavasta numerosta kyseisen toimittajan asiantuntevan arvostelun Hurriganesin keikasta Lappajärveltä. Hän moitti Albert Järvisen epätarkkaa soittoa, Remun laulua, eikä Cissekään ollut vireessä."

Norreksen muistelmia lukiessa jää välillä miettimään, voiko totuus olla tarua ihmeellisempää. Kyllä voi.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit