Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile   ILEN HAJATELMAT
 

Nyt puhuu kiusattu romaninainen

Helsinkiläinen, 21-vuotias romaninainen, Janita Nyman sai naamakirjassa levinneistä kielteisistä ja provosoivista kirjoituksista tarpeekseen. Hän kirjoitti yhdeltä istumalta vastineen, jota on jaettu Facebookissa jo yli tuhat kertaa. Avaisiko tämä vihdoin totuudenmukaisen näkökulman siihen, miten romaniväestöä kohdellaan Liipolassa, Lahdessa ja koko Suomessa. Nyman kertoo, että tekstin kirjoittaminen vaati häneltä korkean kynnyksen ylittämistä. Päätin poimia tähän joitakin kohtia Janitan tekstistä.

Hän lähtee liikkeelle koulukiusaamisesta, mutta muistuttaa, että on joutunut kiusatuksi aina näihin päiviin, aikuisikään asti. "Loppua siihen ei oikeastaan edes näy. Se tulee olemaan osani luultavasti koko loppu elämäni. Halusin sitä tai en, minulta ei kysytä. Vaikutanko siihen itse? Olenko ansainnut sen?"

Nyman tietää, että romanilasten syrjintä alkaa usein jo heti ala-asteella, kun heitä kutsutaan manneiksi. Se on Nymanin mukaan erittäin halventava nimitys, jota kantaväestö ei halua tai suostu tajuamaan. "Juuri tuo haukkamanimi on provosoiva. Se ei ole eikä voi koskaan olla hauska vitsi. Se ikäänkuin haastaa lapsen, joka ei osaa vielä kontrolloida omia tunteitaan ja kanavoida niitä järkevästi, puolustamaan itseään. Ajatelkaa se näin: Jos lasta sanotaan varkaaksi, hän pystyy kieltämään sen asiallisesti, jos hän ei sitä ole. Hänen ei tarvitse muuttua aggressiiviseksi. koska hän tietää, ettei se pidä paikkaansa. Sitä vastoin lapsi voi loukkaantua, alkaa itkemään; miksi häntä syytetään siitä, mitä hän ei ole tehnyt."

"Kun romanilasta haukutaan manneksi, häntä haukutaan sellaisella nimityksellä, joka pitää sisällään kaksi asiaa: ensimmäisenä sen, että hän on romani ja toiseksi kaikki omat ja opitut negatiiviset kokemukset ja olettamukset romaneista. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä: romani on yhtä kuin varas, tappaja, kelvoton yhteiskuntaan, äänekäs ja vaarallinen naapuri."

Nyman muistuttaa, että romanilapsia opetetaan kotona olemaan ylpeitä taustastaan. Siksi oman identiteetin puolustaminen saattaa ikävä kyllä purkautua joskus aggressiivisuutena. Haukkumanimi manne on aina opittu kotoa tai kuultu aikuiselta. "Huvikseen sitä ei yleensä huudella, sanaa käytetään negatiiviseen tarkoitukseen"; hän kirjoittaa.

"Kotona minut opetettiin menemään samantien rehtorin puheille, jos kiusaamista tai syrjintää ilmeni. Joskus syrjiminen tuli opettajilta, kerran jopa ensimmäiselä oppitunnilla opettajalta, joka ei koskaan ollut nähnyt minua. Järkyttävää, että kiusaaja oli tässä tapauksessa aikuinen. Aikuinen, joka on tekemisissä lasten kanssa joka ainoa työpäivä. Hän antoi oman asenteensa mennä ammattillisuutensa edelle."

Ammattikouluun Nyman kertoo päässeensä kuitenkin heti peruskoulun jälkeen. Hän sanoo viettäneensä siellä opiskeluaikansa mukavimmat ja suvaitsevaisimmat vuotensa. Luokka oli värikäs sekä etnisesti että persoonallisesti. Osa opettajista ilmaisi suoraan ylpeytensä romaniopiskelijan valmistumisesta. Mutta kiusaaminen ei loppunut opiskelun jälkeen.

"Jos käyn kaupassa, jossa naamani ei ole tuttu, saan olla melko varma, että seuraani liittyy vartija, ei siksi, että varastaisin. Siksi, että olen romani. Siirrän ostokseni suurieleisesti hyllyiltä kärryihin ja vältän omiin ja lapseni vaatteisiin koskemista, siksi että kaikki näkisivät varmasti, etten varasta mitään. Sekään ei joskus riitä, olen ollut takahuoneessa siitäkin syystä, että muut asiakkaat ovat epäilleet, että olisin voinut varastaa."

"Minulle huudellaan myös kaduilla, haukutaan ja nälvitään. Tunnenko huutajia? En. Eivät hekään minua, he huutavat, siksi että olen romani. Ihmisyyteni katoaa etnisen taustani taakse. Jotkut ihmiset puhuvat romaneista eläiminä, heidän mielestään me kuulumme asumaan pelloille niinkuin siat. Jotkut haluaisivat luvan saada lopettaa romanit. Sen sanominen on kuulemma sananvapautta."

"Minun on vaikea saada asuntoa, vaikka luottotietoni ovat kunnossa, pystyn maksamaan vuokrani, enkä ole tuhonnut edellistäkään asuntoa. Minusta ei ole tehty valituksia, enkä ole saanut häätöä. Minua haukutaan sossupummiksi, vaikken ole sosiaalihuollon asiakas. Varkaaksi, vaikken ole varastanut. Tappajaksi, vaikken ole tappanut. Käsketään muuttamaan Nigeriaan, vaikka Suomi on minun kotimaani. Käsketään kouluttautua ja menemään töihin, vaikka minulla on jo ammatti ja olen työhön valmis."

Muiden romanien tapaan Nyman saa kuulla jatkuvasti yleistyksiä. Eniten häntä ärsyttävät toteamukset, että romaneista on tilastollisesti enemmän väkeä vankiloissa kuin kantaväestöstä ja että jotkut yksittäiset romanit pilaavat kaikkien maineen. "Olen täysin tietoinen siitä, että osa romaneista on huonokäytöksisiä tai rikollisia. Eivät he ole väärintekijöitä vain kantaväestön silmissä, eivät kakki romanitkaan hyväksy sellaista käytöstä. Vääryys on aina vääryys, oli sen tekijä kuka tahansa. Vääryyttä on myös kantaväestössä. Rikollisten kuuluu minun ja monen muunkin mielestä saada rangaistus. Miksi siis minutkin leimataan rikolliseksi, vaikken ole sellainen? Miksi minäkin saan joidenkin mielestä oikeutetusti osakseni haukkumista ja huonoa kohtelua?"

"Minä en voi maksaa loputtomiin, enkä alkuunkaan muiden virheistä. En voi pyytää anteeksi, jos minä en ole vääryyttä tehnyt."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit