Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Viisuista vielä

Suomen esitykset Eurovision laulukilpailuissa ovat olleet välillä aikamoista riskinottoa. Useimmiten se on päättynyt katastrofiin, mutta on myös tuonut jättipotin. Tarkoitan tällä tietenkin Lordin historiallista voittoa 2006. Uskon ihan rehellisesti, että riskipeli kannattaa tänäkin vuonna. Pertti Kurikan nimipäivien Aina mun pitää -kappaleen oheissanoma vammaisten oikeuksista on niin tärkeä, että se ei kerta kaikkiaan voi jäädä huomiotta. Kuten kirjailija Jari Tervo on tiivistänyt, euroviisuissa ulkomusiikilliset ansiot kuuluvat kisailmeeseen yhtä lailla kuin musiikillisetkin.

Yksi suunnannäyttäjistä ja mielestäni edelleenkin parhaista suomalaisviisuista oli Pihasoittajien Viulu-ukko Tukholmassa 1975. Rohkea ja tarttuva irlantilaistyyppinen ralli sai ensimmäisenä suomalaiskappaleena ulkomaalaisilta raadeilta täydet pisteet. Ne tulivat Sveitsistä ja Saksan Liittotasavallasta. Suosikki-lehden päätoimittaja Jyrki Hämäläinen tosin jaksoi vääntää kuolemaansa saakka kättä aiheesta. Jos Lapin alueraati ei olisi Suomen-esikarsinnoissa ratkaissut kisaa Viulu-ukon eduksi, edustajaksi olisi valittu "Jyräyksen" itsensä, säveltäjä Kari Kuuvan kanssa sanoittama ja Dannyn esittämä Seikkailija. Hämäläisen mielestä se olisi ollut finaalissa ylivoimainen voittaja. Seikkailijasta ei kuitenkaan koskaan tullut mitään klassikkobiisiä, mutta Viulu-ukko sijoittui hienosti seitsemänneksi.

Pihasoittajia paremmin on menestynyt ainoastaan kahdesti viisuissa esiintynyt Marion Rung, joka sijoittui 1973 Tom tom tomillaan Luxemburgissa kuudenneksi. Suomalaisartisti lauloi ensimmäistä kertaa englanniksi. Marionin Ti-tipii oli ollut yhdeksän vuotta aikaisemmin samassa paikassa hienosti seitsemäs. Niin ikään Anneli Saaristo sijoittui seitsemänneksi Lausannessa 1989 esittämällään kappaleella La dolce vita. Ainoat muut kymmenen parhaan joukkoon yltäneet ovat olleet Lasse Mårtensson (Laiskotellen, seitsemäs Kööpenhaminassa 1964), Markku Aro ja Koivistolaiset (Tie uuteen päivään, kahdeksas Dublinissa 1971), yhdeksänneksi sijoittuneet Kirka (Hengaillaan, Luxemburgissa1984) ja Sonja Lumme (Eläköön elämä, Göteborgissa 1985) sekä kymmenenneksi yltäneet Laila Kinnunen (Valoa ikkunassa, Cannesissa 1961), Ann-Christine (Playboy, Luxemburgissa 1966) ja Monica Aspelund (Lapponia, Lontoossa 1977). Aro ja hänen kanssaan esiintyneet viehkeät sisarukset, Anja ja Anneli Koivisto nousivat jopa joidenkin brittilehtien ennakkosuosikiksi.

Loppu viisuhistoriasta onkin suomalaisia vähemmän mairittelevaa. Ulkomailla Suomi on saanut palstatilaa pikemminkin sijoittumalla häntäpäähän. Joissakin kappaleissa olisi silti ollut paremmassa paikassa ja parempaan aikaan jonkinlaista potentiaalia. Riki Sorsan Reggae OK (16. Dublinissa 1981) oli viisuorkesterille rytmisesti liian haastava kappale, eikä reggae ollut vielä saavuttanut lajityyppinä sille kuuluvaa maailmanlaajuista suosiota. Kojo taas ei ollut seuraavana vuonna Harrogatessa Nuku pommiin -kappaletta vetäessään parhaimmassa mahdollisessa kuosissa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kojo ei saalistanut pojon pojoa. Molemmat mainitut biisit olivat asiantuntijaraadin valitsemia - ja kansa repi vaatteitaan.

Myöskään Vesku Loirin karisma ei uponnut tuomaristoon Haagissa 1980, vaan Huilumies jätettiin tylysti lehdelle soittelemaan. Uuno Turhapurokin olisi menestynyt yhtä hyvin. Oslossa 1996 lavalle astellut romanityttö Jasmine jännitti kappaaleensa Niin kaunis on taivas esittämistä niin, että aloitteli laulun loppupuolella kertosäettä liian aikaisin. Kaiken kaikkiaan Suomi on jäänyt kisojen viimeiseksi kahdeksan kertaa (Kristiina Hautala: Kun kello käy Lontoossa 1968, Loiri, Beat-yhtye: Fri Zagrebissa 1990, Pave Maijanen: Yamma Yamma Malmössä 1992 ja Jasmine), joista kolmasti kokonaan ilman pisteitä (Laila Halme: Muistojeni laulu Lontoossa 1963, Viktor Klimenko, josta enemmän seuraavassa kappaleessa ja Kojo).

Vuoden 1965 viisut ovat nousseet sinänsä klassikon asemaan. Silloin riskiä ei uskallettu ottaa, vaan päätettiin pelata varman päälle. Karsinnoissa koko kansan suosikiksi osoittautunut, Toivo Kärjen säveltämä, Junnu Vainion sanoittama ja Katri Helenan esittämä, letkajenkkarytmiin sovitettu Minne tuuli kuljettaa siirrettiin yllättäen sivuun. Yleisradio päätti suuressa viisaudessaan lähettää Napoliin Viktor Klimenkon laulun Aurinko laskee länteen, joka jäi nolosti nollakerhoon. Sekin oli Topi Kärjen sävellys, mutta Reino Helismaan sanoitus. Kisan voitti lopulta letkajenkkaa muistuttava ja Luxemburgin 17-vuotiaan France Gallin esittämä kappale Poupee de cire, poupee de son. Suomeksi se kääntyi nimelle Vahanukke, jonka lauloi suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt, Rovaniemeltä Lahteen muuttanut Ritva Palukka.

On väitetty, että Kärjen pitkäaikainen yhteistyökumppani, Helismaa olisi sanoittanut kuolemaa kuvailevan Aurinko laskee -kappaleen kuolinvuoteellaan, ja että hän ei olisi koskaan ehtynyt kirjoittaa Minne tuuli kuljettaa -laulun tekstiä päätökseen. Samoin on arveltu, että valitsemalla Klimenkon esityksen finaaliin, tuomaristo olisi halunnut kunnioittaa edesmennyttä sanoittajamestaria. Jälkeen päin Topi totesi tyynesti menettäneensä Junnun kanssa viisuvalinnalla kivitalon hinnan.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit