Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Viisuista vielä

Suomen esitykset Eurovision laulukilpailuissa ovat olleet välillä aikamoista riskinottoa. Useimmiten se on päättynyt katastrofiin, mutta on myös tuonut jättipotin. Tarkoitan tällä tietenkin Lordin historiallista voittoa 2006. Uskon ihan rehellisesti, että riskipeli kannattaa tänäkin vuonna. Pertti Kurikan nimipäivien Aina mun pitää -kappaleen oheissanoma vammaisten oikeuksista on niin tärkeä, että se ei kerta kaikkiaan voi jäädä huomiotta. Kuten kirjailija Jari Tervo on tiivistänyt, euroviisuissa ulkomusiikilliset ansiot kuuluvat kisailmeeseen yhtä lailla kuin musiikillisetkin.

Yksi suunnannäyttäjistä ja mielestäni edelleenkin parhaista suomalaisviisuista oli Pihasoittajien Viulu-ukko Tukholmassa 1975. Rohkea ja tarttuva irlantilaistyyppinen ralli sai ensimmäisenä suomalaiskappaleena ulkomaalaisilta raadeilta täydet pisteet. Ne tulivat Sveitsistä ja Saksan Liittotasavallasta. Suosikki-lehden päätoimittaja Jyrki Hämäläinen tosin jaksoi vääntää kuolemaansa saakka kättä aiheesta. Jos Lapin alueraati ei olisi Suomen-esikarsinnoissa ratkaissut kisaa Viulu-ukon eduksi, edustajaksi olisi valittu "Jyräyksen" itsensä, säveltäjä Kari Kuuvan kanssa sanoittama ja Dannyn esittämä Seikkailija. Hämäläisen mielestä se olisi ollut finaalissa ylivoimainen voittaja. Seikkailijasta ei kuitenkaan koskaan tullut mitään klassikkobiisiä, mutta Viulu-ukko sijoittui hienosti seitsemänneksi.

Pihasoittajia paremmin on menestynyt ainoastaan kahdesti viisuissa esiintynyt Marion Rung, joka sijoittui 1973 Tom tom tomillaan Luxemburgissa kuudenneksi. Suomalaisartisti lauloi ensimmäistä kertaa englanniksi. Marionin Ti-tipii oli ollut yhdeksän vuotta aikaisemmin samassa paikassa hienosti seitsemäs. Niin ikään Anneli Saaristo sijoittui seitsemänneksi Lausannessa 1989 esittämällään kappaleella La dolce vita. Ainoat muut kymmenen parhaan joukkoon yltäneet ovat olleet Lasse Mårtensson (Laiskotellen, seitsemäs Kööpenhaminassa 1964), Markku Aro ja Koivistolaiset (Tie uuteen päivään, kahdeksas Dublinissa 1971), yhdeksänneksi sijoittuneet Kirka (Hengaillaan, Luxemburgissa1984) ja Sonja Lumme (Eläköön elämä, Göteborgissa 1985) sekä kymmenenneksi yltäneet Laila Kinnunen (Valoa ikkunassa, Cannesissa 1961), Ann-Christine (Playboy, Luxemburgissa 1966) ja Monica Aspelund (Lapponia, Lontoossa 1977). Aro ja hänen kanssaan esiintyneet viehkeät sisarukset, Anja ja Anneli Koivisto nousivat jopa joidenkin brittilehtien ennakkosuosikiksi.

Loppu viisuhistoriasta onkin suomalaisia vähemmän mairittelevaa. Ulkomailla Suomi on saanut palstatilaa pikemminkin sijoittumalla häntäpäähän. Joissakin kappaleissa olisi silti ollut paremmassa paikassa ja parempaan aikaan jonkinlaista potentiaalia. Riki Sorsan Reggae OK (16. Dublinissa 1981) oli viisuorkesterille rytmisesti liian haastava kappale, eikä reggae ollut vielä saavuttanut lajityyppinä sille kuuluvaa maailmanlaajuista suosiota. Kojo taas ei ollut seuraavana vuonna Harrogatessa Nuku pommiin -kappaletta vetäessään parhaimmassa mahdollisessa kuosissa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kojo ei saalistanut pojon pojoa. Molemmat mainitut biisit olivat asiantuntijaraadin valitsemia - ja kansa repi vaatteitaan.

Myöskään Vesku Loirin karisma ei uponnut tuomaristoon Haagissa 1980, vaan Huilumies jätettiin tylysti lehdelle soittelemaan. Uuno Turhapurokin olisi menestynyt yhtä hyvin. Oslossa 1996 lavalle astellut romanityttö Jasmine jännitti kappaaleensa Niin kaunis on taivas esittämistä niin, että aloitteli laulun loppupuolella kertosäettä liian aikaisin. Kaiken kaikkiaan Suomi on jäänyt kisojen viimeiseksi kahdeksan kertaa (Kristiina Hautala: Kun kello käy Lontoossa 1968, Loiri, Beat-yhtye: Fri Zagrebissa 1990, Pave Maijanen: Yamma Yamma Malmössä 1992 ja Jasmine), joista kolmasti kokonaan ilman pisteitä (Laila Halme: Muistojeni laulu Lontoossa 1963, Viktor Klimenko, josta enemmän seuraavassa kappaleessa ja Kojo).

Vuoden 1965 viisut ovat nousseet sinänsä klassikon asemaan. Silloin riskiä ei uskallettu ottaa, vaan päätettiin pelata varman päälle. Karsinnoissa koko kansan suosikiksi osoittautunut, Toivo Kärjen säveltämä, Junnu Vainion sanoittama ja Katri Helenan esittämä, letkajenkkarytmiin sovitettu Minne tuuli kuljettaa siirrettiin yllättäen sivuun. Yleisradio päätti suuressa viisaudessaan lähettää Napoliin Viktor Klimenkon laulun Aurinko laskee länteen, joka jäi nolosti nollakerhoon. Sekin oli Topi Kärjen sävellys, mutta Reino Helismaan sanoitus. Kisan voitti lopulta letkajenkkaa muistuttava ja Luxemburgin 17-vuotiaan France Gallin esittämä kappale Poupee de cire, poupee de son. Suomeksi se kääntyi nimelle Vahanukke, jonka lauloi suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt, Rovaniemeltä Lahteen muuttanut Ritva Palukka.

On väitetty, että Kärjen pitkäaikainen yhteistyökumppani, Helismaa olisi sanoittanut kuolemaa kuvailevan Aurinko laskee -kappaleen kuolinvuoteellaan, ja että hän ei olisi koskaan ehtynyt kirjoittaa Minne tuuli kuljettaa -laulun tekstiä päätökseen. Samoin on arveltu, että valitsemalla Klimenkon esityksen finaaliin, tuomaristo olisi halunnut kunnioittaa edesmennyttä sanoittajamestaria. Jälkeen päin Topi totesi tyynesti menettäneensä Junnun kanssa viisuvalinnalla kivitalon hinnan.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit