Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Mieti ennen kuin parjaat

Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin aukoo päätään lähimpänä näkyvälle kanssaihmiselle. Lontoolaisen henkilöstöpäällikkö Matt Bucklandin vastikään uutisoitu tapaus on tästä hyvä esimerkkki. Hän oli saanut päälleen pitkät v-kirjaimella - vai pitäisikö sanoa f-kirjaimella - alkavat haistattelut maanalaisessa toiselta satunnaiselta metromatkaajalta, joka ei ollut päässyt mielestään tarpeeksi nopeasti ruuhkassa eteenpäin.

Haistattelijan urakehitys kokikin nolon lopun, sillä hän oli matkalla työpaikkahaastatteluun ja siellä odotti pöydän takana samainen hemmo, jolle hän oli antanut verbaalisen ryöpytyksensä. Buckland avautui sosiaalisessa mediassa, että karman laki kosti työpaikkaa hakeneelle. Mikä maukkainta, Bucklandin kannalta, työnhakija ei tunnistanut haastattelijaansa kuin vasta työhaastattelun lopussa.

Uutisen mukaan Buckland ei antanut välikohtauksen vaikuttaa loppuvalintaansa. Hän kertoo ilmoittaneensa kandidaatille siitä haastattelun päätteeksi, jonka jälkeen molemmat olivat nauraneet tapahtumalle. Siitä huolimatta metroöykkäri ei saanut hakemaansa työpaikkaa.

Meistä varmaan itse kukin on joutunut joskus tilanteeseen, jossa on laukonut "viisauksia" vasten parempaa tietoa ja tajuamatta, että vieressä oleva henkilö tietää jutun paremmin. Varsinkin nuorena tulee töpättyä. Olimme luokkakaverini Tuomon kanssa 17-vuotiaina olleet laskettelulomalle Sveitsissä, siellä asuvan siskoni luona ja kuvittelimme olevamme paluulennolla oikeita maailmanmatkaajia. Välilasku oli Tanskassa, Kööpenhaminassa. Lennon loppupuolella lueskelin iltapäivälehteä, samalla arvuuttelimme, mistä naapuripaikalle matkan puolivälissä ilmestynyt mieshenkilö olisi mahdollisesti kotoisin.

"Varmaan joku tanskalainen, jos Köpiksestä on tullut", toinen aloitti.

"Ja siinä tapauksessa varmaan mitä todennäköisimmin homo", toinen meistä jatkoi, jonka jälkeen päästimme ilmoille hersyvät naurut.

Hetken kuluttua vieressämme istunut mies avasi sanaisen arkkunsa ja kysäisi selvällä suomen kielellä: "Voinko vilkaista tuota teidän lehteänne?"

Myöskään korkea sosiaalinen status ei ole aina takuu hyvästä käytöksestä. Kymmenkunta vuotta myöhemmin tulin silloisen vaimoni kanssa pikkuveljeni ylioppilasjuhliin vanhempieni tykö, jotka asuivat Lahden keskustassa. Olin ajamassa autoa kerrostalon parkkihalliin ja annoin sen ulko-oven avaimen 151-senttiä pitkälle vaimolleni. Hän kipitti juhlakengissään avaamaan ovea, mutta ei saanut heti avainta sopimaan pään korkeudella sijaitsevaan lukkopesään. Minimittaisen juhlamekon helmat vain heiluivat.

"Avaa, nyt saatanan huora se ovi", kuului takana odottavasta, uutuuttaan kiiltävästä farmari-Volvosta. Huutajana oli vänkärin paikalla istunut, kalliiseen jakkupukuun pukeutunut keski-ikäinen nainen.

Myöhemmin juhlahuoneistossamme soi ovikello. Kävin avaamassa oven, ja edessäni seisoi samainen merkkiasuun pukeutunut bisneshuuhkaja, joka oli haukkunut puolisoani maksulliseksi naiseksi. Rinnalla pönötti hänen autoa ajanut miehensä vähintäänkin vaivautuneen oloisena. Voimakas häpeän puna korosti poskia.

"Saanko esitellä", äitini avasi jutustelun. "Taloyhtiön hallituksen tilintarkastaja ja hänen vaimonsa. Tässä taas vanhin poikani Ilkka ja hänen..."

"...huoransa", jatkoin pokkana esittelyä. En malttanut pitää turpaani kiinni. Tilintarkastajan rouvan kalliin parfyymin tuoksu peitti vaivoin lausumani karkeuden.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit