Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Mieti ennen kuin parjaat

Kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin aukoo päätään lähimpänä näkyvälle kanssaihmiselle. Lontoolaisen henkilöstöpäällikkö Matt Bucklandin vastikään uutisoitu tapaus on tästä hyvä esimerkkki. Hän oli saanut päälleen pitkät v-kirjaimella - vai pitäisikö sanoa f-kirjaimella - alkavat haistattelut maanalaisessa toiselta satunnaiselta metromatkaajalta, joka ei ollut päässyt mielestään tarpeeksi nopeasti ruuhkassa eteenpäin.

Haistattelijan urakehitys kokikin nolon lopun, sillä hän oli matkalla työpaikkahaastatteluun ja siellä odotti pöydän takana samainen hemmo, jolle hän oli antanut verbaalisen ryöpytyksensä. Buckland avautui sosiaalisessa mediassa, että karman laki kosti työpaikkaa hakeneelle. Mikä maukkainta, Bucklandin kannalta, työnhakija ei tunnistanut haastattelijaansa kuin vasta työhaastattelun lopussa.

Uutisen mukaan Buckland ei antanut välikohtauksen vaikuttaa loppuvalintaansa. Hän kertoo ilmoittaneensa kandidaatille siitä haastattelun päätteeksi, jonka jälkeen molemmat olivat nauraneet tapahtumalle. Siitä huolimatta metroöykkäri ei saanut hakemaansa työpaikkaa.

Meistä varmaan itse kukin on joutunut joskus tilanteeseen, jossa on laukonut "viisauksia" vasten parempaa tietoa ja tajuamatta, että vieressä oleva henkilö tietää jutun paremmin. Varsinkin nuorena tulee töpättyä. Olimme luokkakaverini Tuomon kanssa 17-vuotiaina olleet laskettelulomalle Sveitsissä, siellä asuvan siskoni luona ja kuvittelimme olevamme paluulennolla oikeita maailmanmatkaajia. Välilasku oli Tanskassa, Kööpenhaminassa. Lennon loppupuolella lueskelin iltapäivälehteä, samalla arvuuttelimme, mistä naapuripaikalle matkan puolivälissä ilmestynyt mieshenkilö olisi mahdollisesti kotoisin.

"Varmaan joku tanskalainen, jos Köpiksestä on tullut", toinen aloitti.

"Ja siinä tapauksessa varmaan mitä todennäköisimmin homo", toinen meistä jatkoi, jonka jälkeen päästimme ilmoille hersyvät naurut.

Hetken kuluttua vieressämme istunut mies avasi sanaisen arkkunsa ja kysäisi selvällä suomen kielellä: "Voinko vilkaista tuota teidän lehteänne?"

Myöskään korkea sosiaalinen status ei ole aina takuu hyvästä käytöksestä. Kymmenkunta vuotta myöhemmin tulin silloisen vaimoni kanssa pikkuveljeni ylioppilasjuhliin vanhempieni tykö, jotka asuivat Lahden keskustassa. Olin ajamassa autoa kerrostalon parkkihalliin ja annoin sen ulko-oven avaimen 151-senttiä pitkälle vaimolleni. Hän kipitti juhlakengissään avaamaan ovea, mutta ei saanut heti avainta sopimaan pään korkeudella sijaitsevaan lukkopesään. Minimittaisen juhlamekon helmat vain heiluivat.

"Avaa, nyt saatanan huora se ovi", kuului takana odottavasta, uutuuttaan kiiltävästä farmari-Volvosta. Huutajana oli vänkärin paikalla istunut, kalliiseen jakkupukuun pukeutunut keski-ikäinen nainen.

Myöhemmin juhlahuoneistossamme soi ovikello. Kävin avaamassa oven, ja edessäni seisoi samainen merkkiasuun pukeutunut bisneshuuhkaja, joka oli haukkunut puolisoani maksulliseksi naiseksi. Rinnalla pönötti hänen autoa ajanut miehensä vähintäänkin vaivautuneen oloisena. Voimakas häpeän puna korosti poskia.

"Saanko esitellä", äitini avasi jutustelun. "Taloyhtiön hallituksen tilintarkastaja ja hänen vaimonsa. Tässä taas vanhin poikani Ilkka ja hänen..."

"...huoransa", jatkoin pokkana esittelyä. En malttanut pitää turpaani kiinni. Tilintarkastajan rouvan kalliin parfyymin tuoksu peitti vaivoin lausumani karkeuden.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit