Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Miksi nauran?

Olen kesäihminen. Sitä taustaa vasten lienee ymmärrettävää, että ulkona ei ole mielestäni aikoihin ollut mitään nähtävää. Olen pysytellyt sisätiloissa ja kuluttanut aikaa stand upin parissa.

Nauramisessa on erikoinen, sosiaalinen ulottuvuus. Huumorin tarkoitus on olla sosiaalista liimaa, joka liittää meitä toisiimme. Parhaiten se tietysti toimii kontaktissa toisten kanssa, yhdessä nauraminen on paitsi viihdyttävää, myös terapeuttista. Omituista kyllä, se toimii myös yksin. Vaikka istuisin omissa oloissani kotisohvalla, nauraminen tuntuu kiinnittävän minut yhteiseen todellisuuteen. "Joo, todellakin, toi menee just noin."

Hauskan kautta pääsee yllättävän syvälle. Se antaa etäisyyttä ja mittasuhteita omiin kipeisiinkin kysymyksiin. Hieman kauempaa näkee paremmin lähelle. Ihmisyyteen aukeaa uudenlainen ikkuna. Stand upin täyttämät viikot ovat opettaneet elämästä tiivistetysti enemmän kuin monet opintokokonaisuudet joita olen kahlannut läpi. Sallinette pari esimerkkiä.

Koomikko Tom Papa puhuu käsitteestä "fitting in", karkeasti käännettynä kuulua joukkoon. Hän kiistää koko käsitteen olemassaolon. "Ei sellaista asiaa olekaan. Elämä on kuin tiukat farkut ja sinä olet paksu. Ihmisenä oleminen on epämukavaa. Sinusta ei pidetä, sinä et pidä muista, niin me nyt vain elämme. (...) Tunnet olosi epämukavaksi menit minne tahansa, niin se vaan menee. Siksi alkoholi on niin suosittu tuote." Hei, joku muukin kokee sosiaalista epävarmuutta, kyselee elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä, pohtii että onko ihmisyys ihan oikeasti kaiken sen vouhkaamisen arvoista. Sen sijaan että imeytyisin mukaan syvälliseen eksistentiaalis-filosofiseen pohdintaan (joka kaltaisessani syntyperäisessä päijäthämäläisessä ruokkii luontaista taipumusta masennukseen) voin lähestyä ihmisyyskipuja huumorin kautta. Koomikko Monique Marvez sanoo että "nauru on salvaa joka estää todellisuutta jättämästä arpia." Aamen, sisko.

Nauru rakentaa jos voimme yhdessä nauraa jollekin asialle. Nauru loukkaa ja haavoittaa jos nauramme yhdessä jotakin vastaan. Satiiri on puhuttu aihe. Se paljastaa sellaista, joka on salattua tai antaa äänen sellaiselle joka näkyvää mutta kiellettyä, kuten keisarin uudet vaatteet. Toisaalta se haastaa meitä pohtimaan, mitä teemme sananvapautemme kanssa. Tee toisille kuten tahtoisit itsellesi tehtävän, sanoi Jeesus joka koki ihmisen elämän kaikkine rosoineen ja näki ihmisyyden tarpeet läheltä. Jos haluan tulla kuulluksi, minun pitää kertoa tarpeistani ja kuunnella muita. Opetella nauramaan ensin itselleni.

Löydän komiikkaa myös Raamatun sivuilta, koska huumori on tulkintaa. Nauru on lahja. Se on kuin musiikki: sen kautta minussa aukeaa lähde, jonka alkuperä on Jumalassa. Nauru ei ole vastaus kaikkeen eikä suinkaan aina sopiva reaktio mutta sen kautta voin päästä eteenpäin, uuden äärelle. Jos ei muuta, se paljastaa elämästä sen, että olen epätäydellinen, monin tavoin rikkinäinen - ja tässä sopassa yhdessä sinun kanssasi. Tarvitsen yhteyttä joka välillemme huumorin kautta syntyy.

Anu Toivonen

 


Kolumnistin muut kolumnit