Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Jussi   MELASTELUA
 

Nostalgiahyppy vuoteen 1965

Perjantaina 9.1.2015 ilmestyvä Omalähiö ilmestyy syntymäpäiväni. Täytän silloin 67 vuotta enkä suotta, sillä tunnustan eläneeni. Minun suuri ikäluokkani vietti silloin teinijuhlaa, muuta oliko silloin kaikki paremmin kuin tänä laman vuonna 2015? Siispä faktat peliin!

Beatles oli kaikki ja nuorisokulttuuri aloitti myös Lahdessa kukoistuskautensa. Väärennetyillä teinkorteilla mentiin Tirran monttuun, jossa jöötä piti vanhempi konstaapeli Tuominen, joka hymyillen päästi sisään, vaikkei meitä täydestä uskonutkaan. Ruoka oli taatusti kotimaista. Vain appelsiineja, banaaneita ja kahvia tuotiin ulkomailta. Leipää oli kahdenlaista: ruista ja vehnää. Polakan ja ranskanleivän päälle vedettiin Suomessa 18 kiloa voita vuodessa. Voivuorilla ja Maalaisliitolla meni lujaa, sillä Kekkonen piti huolen, että tukiaisia maksettiin viljelikö peltoa vai piti kesannolla. Tämä ei siis ollut muuttunut tänäänkään pätkän vertaa.

Velkaa Suomella oli, mutta ei 20.000 euroa kansalaista kohti , kuten tänään meillä EU:n Suomessa. Tasa-arvoista avioliittolakia ei ollut, vaan homous oli rikos, joka poistui Suomen laista vasta vuonna 1971. Lasten ja eläinten oikeudet olivat huonolla tolalla. Eläimet palvelivat ihmistä.

Kun keskeytin isäni puheen, sain korvatillikan ja potkun perseeseen. Ja mikä mukavinta! Teitpä koulussa mitä tahansa, vika löytyi sinusta itsestäsi, sillä opettajan auktoriteettia ei koskaan kyseenalaistettu saati rangaistuksia mietitty. Nykyäänhän lapset haastavat vanhempansa oikeuteen korvatillikasta ja eläinaktivistit käyvät turkistarhoilla salaa kuvaamassa liian pieniä kettuja ja siirtävät ne nettiin kaiken kansan töllistettäviksi.

Ainoastaan humalahakuinen juominen on säilynyt varsin samanlaisena. Ainoa ero on siinä, että me vedimme lärvit vain viikonloppuina, mutta nyt alan monikäyttäjät eivät kunnioita edes sitä. Rattijuopot joutuivat silloin Seutulaan kolmeksi kuukaudeksi ja kortti meni vuodeksi. Jos nyt olisi samat säännöt, niin Suomen maanteiden korjaus olisi parissa vuodessa hoidettu, sillä siitä pitäisivät huolen ne yli 25000 vuosittain kiinnijäänyttä rattijuoppoa.

Viinikulttuurikin alkoi hiipiä meille vaivihkaa. Tähän oli syynä yksinkertaisesti hinta. Voi sitä riemua, kun kirmaisimme Radiomäelle tyttöjen kanssa lipittämään Rijoa Tintoa eli punkkua hinta 3.50 Suomen markkaa, Egri Bikaveria eli Erkin pikakivääriä sama hinta. Valkkareista olivat suosituimpia Magyar ja Omppuviini eli eli Teinipunssi.

Televisiossa oli vain kaksi kanavaa, joita tuijotettiin, vaikkei ohjelmaa tullutkaan kuin kolme tuntia illassa. Näkymätön mies ja tohtori Kildare eivät unohdu koskaan. Fonzie ja lauantaitanssit pitivät huolen moniarvoisuudesta, mutta Urkki eli Lahden Urheilutalo kilpaili ainakin lauantaisin meistä julkiteineistä jo mukavasti.

Muodissa olivat ruskean kaikki eri sävyt ja vauvankakan keltaiset tapetit. Ulkomaille matkustaminen oli yhtä harvinaista silloin kuin kotipuhelimen omistaminen työväestön keskuudessa. Laskujen maksamista varten täytyi kävellä johonkin niistä 27 lahtelaispankkikonttorista.
Otot ja panot merkittiin sitten pankkikirjaan.

Voi aikoja, voi tapoja!

Juhani Melanen

 


Kolumnistin muut kolumnit