Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


 

Ile  ILEN HAJATELMAT


Pariisin tiikeri vs. Ruokolahden leijona

Pariisissa etsittiin vähän aikaa sitten kuumeisesti kaupungissa nähtyä tiikeriä. Petoa ei arvatenkaan löytynyt, joten havainnon saattoi panna paikallisen median uutispulan tai jonkun boheemin punaviinihöyryjen piikkiin. Suomessa juostiin hieman samanlaisen uutisankan perässä vuonna 1992, kun itärajan tuntumassa asuvat ruokolahtelaiset olivat väittäneet nähneensä ilmielävän leijonan. Koska vietettiin parasta keskikesän aikaa, eli Suomi veteli aurinkotuolissa hirsiä, juttu sai elämää suuremmat mittasuhteet.

Seura-lehden tuore päätoimittaja, Jouni Flinkkilä, joka oli värvätty tehtäväänsä rauhoittaakseen toimituksen ilmapiiriä Yhtyneiden Kuvalehtien epäonnistuneen edeltäjävalinnan jälkeen, päätti tarttua kiperään aiheeseen, maksoi mitä maksoi. MTV:n uutisissa kannuksensa hankkinut Jouni tunnettiin parantumattomana humoristina ja loistavana seuramiehenä, joten hänen katsottiin sopivan paikkaansa kuin nenä päähän. Hänen edeltäjänsä, Hymystä Seuraan siirtyneen Ismo Valkin nimitystä toimitus oli vastustanut viimeiseen saakka toteuttaen jopa Yleisradion tv-uutisissakin huomioidun näyttävän ulosmarssin.

Flinkkilä päätti painaa seuraavan numeron kanteen tekstin: "Seura löysi Ruokolahden leijonan", vaikka minkäänlaista havaintoa otuksesta ei ollut tehty. Jopa vuorossa ollutta toimituspäällikköä - eli meikäläistä - pidettiin aiheen suhteen pimennossa mahdollisimman pitkään. Koska toimituksen perusjengi ei pitänyt juttuidean edustamasta huuhaa-journalismista, Flinkkilä lähetti kentälle freelance-parivaljakon, kirjailija-pakinoitsija Mikko Haljoen ja valokuvaaja Heikki Y. Rissasen.

Lehden kansi oli jo painettu, kun odotin malttamattomana reportaasia Ruokolahdelta. Juttu tulikin aikataulussaan. Konekirjoitusliuskoja ja mustavalkoisia valokuvia selatessani kävi ilmi, että pojat olivat käyneet haastattelemassa paikallisen Postipankin ikkunassa poseerannutta pehmoleijonaa. Eläin sattui olemaan kyseisen konttorin maskotti ja samaisen pankkilaitoksen tunnus. Tilaa tarinalle oli varattu ruhtinaallisesti pari aukeamaa, joten gonzo-journalistimme olivat kierrelleet villieläimen valtaaman taajaman keskustassa muina miehinä haastattelemassa paikkakuntalaisia ja taltioimassa tunnelmia. Pakollista taustamateriaalia oli arvatenkin saatu runsaasti paikallisesta ravitsemusliikkeestä.

En ollut varma, saavutettaisiinko tällä uudelle toimituspoliittisella linjauksella välttämättä Seuran pitkän linjan reportterien luottamus takaisin, joten Jouni päätti rauhoitella ja viedä minut lähikuppilaan, jossa iski saman tien kaljat eteemme. Kiistelimme aiheesta edelleen. Toista olutta särpiessämme pöytäämme istui huonosti suomea puhuva, yönmusta mies. Tämä nigerialainen kertoi kuunnelleensa toisella korvalla keskusteluamme ja erottaneensa siitä sanan leijona. Hän väitti olevansa entinen leijonanmetsästäjä.

Siitäkös riemu syntyi! Koska kännykät eivät olleet vielä yleisessä käytössä, päätoimittaja määräsi minut heti soittamaan kapakan kolikkopuhelimella toimitukseen ja komentamaan ensimmäisen vapaana olevan toimittajan paikalle. Lehden viimeiset sivut olivat menossa juuri painoon, kun huono-onninen toimittajanuorukainen raahasi nigerialaista studioon kuvattavaksi. Paikalla odottanut valokuvaaja oli onnistunut haalimaan jostain rekvisiitaksi jonkinlaisen metsästysaseen ja muuta alkuasukasrekvisiittaa ennen kuin antoi kameran moottoriperänsä laulaa.

Reportaasia Ruokolahden leijonan etsinnästä ja täydennettiin siis vielä viime hetken uutisella aidosta leijonanmetsästäjästä, jonka senkin Seura oli totta kai löytänyt! Ammattikielessä tuollaista täydentävää lisätarinaa kutsutaan kainalojutuksi. En ollut suinkaan ainoa, joka jäi kainalot märkinä odottamaan lukijoiden reaktioita. En myöskään epäile hetkeäkään, etteivätkö suomalaistoimittajat olisi löytäneet Pariisistakin jonkin sortin tiikeriä, jos heidät olisi hälytetty apuun.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit