Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Missä viipyy Suomen TV-ihme?

Syksyn uudet tv-sarjat eivät ole mitenkään muuttaneet kotimaisen draama- ja viihdetuotannon synkkää tilaa. Olemme edelleen juuttuneet 1980-luvulle, eikä sitä helpottanut lainkaan, vaikka viime viikon Putouksen jaksossa vitsailtiin saman aikakauden kustannuksella. Napakymppi-sketsiä lukuunottamatta ohjelma oli luvattoman huonoa viihdettä, joka huipentui sketsihahmojen alkeelliseen parodiaan Syksyn Sävel -kilpailusta. Sketsihahmojen sijaan sarjan ainoa ilonaihe on ollut juontaja Heikki Paasonen, joka on päässyt parhaimmillaan väläyttelemään piileviä näyttelijäntaitojaan. Mitähän uutuussarjojen tasosta kertookaan se, että niin Putouksen kuin Possenkin parasta antia ovat olleet irvailut kilpailevista viihdeohjelmista? Ehkä onkin helpompaa nauraa naapurille kuin luoda jotain uutta ja tasokasta.

Jo pelkästään sunnuntai-illan ohjelmisto otollisimpaan katseluaikaan olisi tarjonnut 30 vuotta sitten makeat naurut ja kerännyt parhaimpien ohjelmien palkinnot - mutta ei suinkaan enää. Ensin tulee Neloselta järkyttävällä kohulla lanseerattu Vino Show, jonka jälkeen voi evästäydennyksen suoritettuaan siirtyä MTV3:lle katsomaan Vedetään hatusta -sarjaa. Molemmat ohjelmat ovat pitkälti samaa sanan- ja kuvanselityspelien uudelleenlämmittelyä, jonka perinteen Suomessa aloitti lahtelaisille perin tuttu Reijo Salminen jo Thilia thalia -ohjelmassaan. Improvisaation perustuvasta sketsiteatterista repi lopulta kaiken irti Neil Hardwickin luotsaama Nyhjää tyhjästä vuonna 1991 - loppu on ollutkin sitten vanhan toistoa. Jokainen Alias-lautapeliä pelannut tietää, että siihen on huomattavasti jännittävämpi osallistua itse kuin seurata sitä vierestä. Miksi siis katsoa vastaavaa pelleilyä enää televisiosta? Vino Show ja Vedetään hatusta -ohjelmien ratkaisevin ero on siinä, että edellisestä ei ole viitsitty leikata pois mitään ylimääräistä. Jälkimmäisestä leikattiin pois jopa jännitettä hauskasti ylläpitänyt juontaja, jonka jälkeen näyttelijät ovat poukkoilleet estardilla ilman punaista lankaa.

Ideaköyhyys näkyy myös kotimaisen draaman puolella. Näyttävän mainoskampanjan saanut sairaalasarja Syke on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti, mutta se toistaa tunnusmusiikkia myöten kaikkia samasta aiheesta tehtailtujen jenkkisarjojen kliseitä. Kirurgit ovat tunteettomia fakki-idiootteja, ja hoitajista totta kai joku käytttää lääkeaineita väärin. Koko sairaalakompleksi on täynnä ihmissuhdeongelmia, joita korostavat luokkaerot lääkärien ja sairaanhoitajien välillä. Pian joku alaisista rakastuu esimieheensä.

Mikä hommassa mättää? Yhdellä sanalla sanottuna käsikirjoitus. Skandianavian tasolla suomalaiset käsikirjoittajat ovat pihalla kuin euroviisuedustajamme ennen ja jälkeen Lordin. Ennen kuin Suomi ylsi laulukilpailussa voittoon, Ruotsi, Tanska ja Norja - jopa Suomenlahden takainen Virokin - olivat päässeet nauttimaan menestyksestä meitä ennen. Ruotsalaisten tasokas tv-tuotanto ei ole ollut uutinen enää aikoihin, ja seuraavaksi onkin hämmästelty pitkään Tanskan tv-ihmettä. Ja siinä missä Tanska on ajanut Suomen ohi moottoritien ohituskaistalla lähes tavoittamattomiin, Norja on salakavalasti koukannut oikealta, pientareen puolelta ohi. Vilkaisu vähemmän kaupallisille kanaville, kuten Ylen Femmalle riittää todistamaan väitteen. Esimerkiksi humoristisia toivon pilkahduksia esitellyt Possemme perustuu norjalaisen Ylvis Shown formaattiin.

Mies Tanskan tv-ihmeen takana on 72-vuotias Ingolf Gabold, alunperin säveltäjä ja musiikkituottaja. Hän aloitti 15 vuotta sitten projektin, joka panosti tv-tuotannossa nimenomaan käsikirjoittajien rooliin. Helsingin Sanomilla äskettäin antamassaan haastattelussa Gabold ei varsinaisesti väheksy suomalaisten kykyjä, mutta epäilee, että me olemme edelleen liian hitaita ja vakavia. Vaikka Gaboldin nimi ei olisi tuttu, suomalaiskatsojillakin alkavat kellot soida, kun kertoo, että hän toiminut muun muassa sellaisten draamasarjojen kuin Rikos, Vallan linnake ja Silta takapiruna.

"Sarjojen tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä", Gabold sanoo Hesarille. "Täytyy vain pitää kirkkaana mielessä, että kaiken perusta on käsikirjoittajissa ja käsikirjoittajissa ja käsikirjoittajissa. Ilman heitä ja heidän visioitaan meillä ei olisi oikein mitään. Hyvä tarina on tärkeä. Aina." Gabold edellyttää, että hyvässä käsikirjoituksessa on aina niin sanottu double story, että juonta hallitsevat vähintään kaksi tarinaa. "Esimerkiksi yksityisen rikostarinan tai parisuhdedraaman rinnalla pitää kuljettaa toista, jollakin tavalla laajempaa tai yleisempää, yhteiskunnallisesti tärkeämpää tarinaa", hän havainnollistaa.

Gaboldia voi kutsua varsinaiseksi tervaskannoksi, sillä hän siirtyi 70 vuotta täytettyään tuottajaksi hollantilaiseen tv-yhtiöön. Hän kuitenkin vakuuttaa lopettavansa työt ennen kuin alkaa toistaa itseään. Gabold on muun muassa tilannut Tanskan televisioon Suomessakin parhaillaan pyörivät sarjat Perilliset ja Nikolaj ja Julie. Ensin mainittu on nähtävissä Femmalla keskiviikkoisin, jälkimmäinen lauantaisin.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit