Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Kun mikään ei riitä

Suhteellisen menestyneenä taikurina tunnetuksi tullut Iiro Seppänen esittelee Ilta-Sanomien videohaastattelussa kaiken nähneen ja kokeneen nousukkaan suppeaa maailmankuvaa tavalla, joka tuo vastenmielisellä lailla mieleen kultalusikka suussa syntyneen, hemmotellun lapsen ajatukset. Nousukas on ehkä juuri paras sana kuvaamaan Seppäsen urakehitystä, sillä ainakin jotain kitkerää nestettä on noussut miehen päähän. Kusipäisyydestä ei silti voi ainkaan syyttää Iiron perintötekijöitä, sillä hänen isänsä on terävä ja arvostettu talousanalyytikko, Esko Seppänen, joka on ajanut vasemmistoliiton entisenä kansanedustajana sekä Euroopan parlamentin jäsenenä nimenomaan pienen ihmisen etuja ja oikeuksia.

Hyvin alkaneen maagikon uransa jälkeen Iiroa kiinnosti basehyppääminen, ja harrastus jatkui kuten jokaisella alaa harrastavalla on jatkuakseen: Hyppääjä joko kuolee tai vammautuu vakavasti, jos ei ymmärrä lopettaa ajoissa. Typistetysti voi sanoa, että basehyppääminen on tyhmänrohkeiden luupäiden hengenvaarallinen laji, vaikka jotkut dokumentaristit ihailevatkin sitä harrastavia.

Lyhenne base on syntynyt sanoista building, antenna, span ja earth, hyppyaluistoina käytettävien lähtöpaikkojen mukaan. Yleensä hypätään vuoren kielekkeiltä tai korkeista rakennuksista. Monet hypyt ovat luvattomia, sillä esimerkiksi taajamassa hyppääminen on kiellettyä jo pelkästään järjestyslain nojalla. Erona perinteiseen laskuvarjohyppyyn on hypyn matalampi lähtöpiste, mikä aiheuttaa alhaisemman lentonopeuden ja vaikeuttaa oikeassa asennossa pysymistä. Base-hyppääjät eivät myöskään käytä varavarjoa, koska sen hyödyntämiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Ilta-Sanomat myy juttuaan Iiro Seppäsen vammautumisella. Hän loukkaantui Arizonassa lennettyään vuoren seinään. Nyt Iiron nilkka on jäykistetty, jalka ei toimi kunnolla, niska ei käänny ja selässä on tyrä. Fyysisesti taikuri ei ole lajissa pahimmin vammautuneiden päästä, henkisestä puolesta en olisi niinkään varma. Seppänen sanoo hyppäämiseen olleen kaikkien vammojen arvoista, eikä kadu tekemisiään: "Harva ihminen löytää elämässään sen asian, jonka puolesta on valmis kuolemaan."

Iirolla puolilaittomasta temppuilusta ja riskien ottamisesta on tullut myös kokonainen elämänfilosofia: "Hyppäämisen myötä raha menetti merkityksensä:" Las Vegasin estradeilla esiintynyt taikuri ei saanut enää tyydytystä isoista palkkioista, juhlimisesta sekä alati vaihtuvasta naisseurasta. Tyhjiö piti täyttää basehypyillä: "Jos elät joka päivä lähellä kuolemaa, on ehkä helpompi kokea iloa pienistä asioista."

Vaan eipä tunnu ukko oppineen yhtään mitään. Nyt Seppänen valittaa, että basehypyistä luopuminen aiheutti uuden tyhjiön! Toisin sanoen, kun on kultalusikalla aina annettu, mikään ei enää riitä. Pitäisi saada vielä ammennettua kultakauhalla, niin että suu repeää. Siitäkin huolimatta, että useimpiin kohtalotovereihinsa verrattuna Iirolla on käynyt suunnaton flaksi. Hän pystyy edelleen hyppäämään laskuvarjolla ja lentämään siipipuvulla kaveriensa avustamana ja hänellä ovat kaikki aistit tallella. Silti se ei vain kerta kaikkiaan riitä. Täysin pokerina Iiro kuvailee itseään linnuksi, jolta on katkaistu siivet. Ehkä miehelle tekisi hyvää käydä vierailulla jossain vaikeasti vammautuneiden kuntoutuskeskuksessa, katselemassa ihmisiä, jotka eivät pysty koskaan kävelemään.

Ja merkityksensähän raha tietysti menettää, kun sitä on tarpeeksi. Los Angelesissa pari viimeistä vuotta hotellissa asunut Seppänen kertoo reissaavansa säänöllisesti kotipaikkansa ja Kiinan sekä Helsingin väliä. Basevammautuneen miehen tavoite on käydä sadassa maassa ennen kuin hän täyttää 40 vuotta ja menee naimisiin: "Sitten voin tehdä lapsia, hankkia koiran ja farmariauton. Alkaa tavalliseksi ihmiseksi ja katsoa televisiota lauantai-iltaisin."

Tiedän myös toisen basehyppääjään, naisen, jonka elämään harrastus jätti oikeasti tyhjiön - ja lopullisesti. 1980-luvulla saimme Seuran-lehden toimitukseen videonauhan, jolla haluttiin varoittaa uuden extreme-lajin, basehyppäämisen vaarallisuudesta. Nauhan luovutti hyvin hiljainen delegaatio, joka oli kuvannut Norjan vuoristossa joitakin päiviä aikaisemmin tahtomattaan läheisen hyppääjätoverinsa kuoleman. Hetki, jolloin vuorenrinteellä hyppyvuoroaan odottava nainen näkee poikaystävänsä kuolonsyöksyn, on jäänyt liiankin riipaisevasti mieleen. Sitä eivät poista edes Iiro Seppäsen vääristynyt elämänfilosofia ja maailmankatsomus.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit