Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Ne naiset

Miehet Marsista, naiset Venuksesta - toteamus pitää paikkansa, ja olen todellakin perehtynyt sen todenperäisyyteen ihan käytännön tasolla. Kerrottakoon tähän alkuun, että todellakin rakastan naisia, vihaan ehdottomasti mieluummin miehiä kuin vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ensinnäkin monet esimieheni ovat olleet naisia. Naisvaltaisissa, juoruavissa työyhteisöissä olen aina päässyt miehenä paljon helpommalla kuin naispuoliset kollegani.

Toisekseen olen myös ollut kolme kertaa naimisissa - ja kolme kertaa eronnutkin. Olen myös ollut kolme kertaa kihloissa, muiden kuin aviovaimojeni kanssa. Toimivimmat välit minulla ovat kuitenkin poikani äitiin, jonka kanssa en ole ollut koskaan kihloissa enkä naimisissa - ja ehkä juuri siitä syystä. Mutta sukupuolten välisiä rajoja koetellaan silti aina välillä.

Kannatan ja harrastan kierrätystä. Siksi olen levitellyt tuttavapiirissäni sanaa - ja sanottakoon se myös tässäkin - että älkää heittäkö mitään käyttökelpoista ja hyväkuntoista tavaraa roskalavalle ennen kuin olette keskustelleet siitä minun kanssani. Kaikki vähän käytetyt urheiluautot ja taulutelevisiot ovat tervetulleita talouteeni. Tämä taustahuomiona sille, että rakas kahden istuttava nahkasohvani alkoi vedellä viimeisiään. Jossain aamuyön tunteina vasemmalta puolelta kuului lonksahdus, kun asettelin lonkkaani pitsapala kädessä parempaan asentoon kesken LA Inkin katselun. Samalla nahkapintaan tuli toinenkin repeämä. Ajattelin ensin tehdä valituksen Jim-kanavan johdolle.

Panin sanan kiertämään, että sohvaa kaivattaisiin. Pääkaupunkiseudulla asuva poikani äiti ilmoitti, että yksi ylimääräinen kahdenistuttava olisi juuri menossa kaatopaikalle, mutta sopisiko se sisustukseeni. Ei hätiä mitiä, ajattelin. Kodin Kuvalehden toimittajat tuskin tulisivat pariin kuukauteen meikäläisen tykö tekemään sisustusekstraa. Ilmoitin pojan äiteelle, että tänne vuan!

Emäntä sai peräkärrynkin isältään lainaksi, mutta sitten alkoivat ongelmat. Miten peräkärryn kanssa oikein peruutetaan, isäpapasta kun ei olisi enää vaivojensa vuoksi rattiin? Sanoin, että suunnittele ajoreitti, niin ettei tarvitse vekslailla. Naispuolinen tuttavani neuvoi opastamaan, että tiukassa paikassa, voi toimia, kuten muutkin naiset, ottaa koko peräkärryn irti ja kääntää sen päätepysäkillä käsivoimin. Samalla ilmoitin, että taidankin pitää vanhan sohvani varasohvana ja että uusi sohva täydentää mukavasti yksiöni seurustelukulmakokonaisuuden, johon kuului myös ainoa pöytäni ja tv. Rauha oli palannut sukupuolien välisille planeetoille, mutta vain hetkeksi.

Luomani fengshui rikkoontui, kun poikani äitiin iski äkillinen sisustusvietti, vaikka hän ei ollut edes ehtinyt paikan päälle, ja emme olleet asuneet enää 18 vuoteen yhdessä. Hän halusi yhtäkkiä, että heitän sittenkin vanhan sohvani kaatikselle. Vastasin, että vain minun kuolleen ruumiini yli. Seuraava yö meni hermoillessa. Millä selitän 182-senttiselle naiselle, että musta ja ruskea nahkasohva sulassa sovussa telkkarin edessä on viimeisin muotijuttu?

En ehtinyt nukkua montakaan tuntia, kun sain viestin kännykkään, että tulossa ollaan. Ja sieltä ne tulivat: henkilöauto, peräkärry ja nainen ratissa! Vieressä istui vanhempi mies. Jaahah, likka on niin fiksu, että yrittääkin peruuttaa suoraan ulko-oven eteen, havaitsin. Vieressä istuvan kanssa kommunikoitiin raivokkaasti käsimerkein. Lähestyin varovasti antamaan peruutusohjeita, kunnes auton etuikkuna avautui, ja sieltä kuului vihainen rääkäisy: "Kuka tätä autoa jumalauta oikein ajaa, faija vai sinä?!" Päätin olla nöyränä poikana jatkossa hiljaa.

Kun sohva oli lopulta saatu sisälle, ex-rakkaani alkoi välittömästi sisustaa yksiötäni uudelleen. Kahden sohvan kanssa tehtäisiinkin ihan uudenlainen sijoittelu, ja intiimi työpisteeni, jolta kirjoitan näitä infantiileja pakinoitani, siirtyisikin keittiöön! Yritin vihjaista, että kuka täällä asuu jatkossakin. Onneksi emännän matkaan oli tarttunut entinen avoappiukkoni, joka kuuli keskustelun paettuaan ensin vessaan rakkoaan tyhjentämään.

"Nyt lähemmä, ettei juututa puolenpäivän ruuhkaan", totesi ex-avoappi ja vinkkasi silmää. Kuiskasi vielä minulle, että on kaksi asiaa, joissa naisia ei auta lähteä neuvomaan. Toinen on autolla ajo, toinen on sisustaminen.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit