Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Rapatessa roiskuu

Iltapäivälehtien uutisissa vilisee virheitä. Samaan syntiin langetaan lehdistössä toki päivittäin - eikä edes luotettavana pidetty Helsingin Sanomat ole säästynyt tältä perisynniltä. Nyt ei puhuta alaan liittyvistä painovirhepaholaisista, vaan kunnon asiavirheistä, joita varsinkin Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä on ollut tänä kesänä pilvin pimein. Kesätoimittajathan ovat perinteisesti toimittaneet lehtijutut suviaikaan, kun vielä lomaansa odottavat tai sieltä palanneet toimittajat parantelevat mieluummin oloaan lähikapakan terassilla, mutta luulisi, että uuden polven sananvapauden ritareilla olisi halussaan yksi valttikortti vanhempaan polveen nähden. Nimittäin kyky käyttää nettiä. Miten helppoa nykypäivänä onkaan tarkistaa faktatietoa, kun ennen piti soittaa aina asiantuntijalle tai ravata kirjastossa. Tosin googletettu tai wikipediasta hankittu tieto ei sekään pidä aina välttämättä paikkaansa.

Nimenomaan iltapäivälehtien uutisten kärjistä puuttuvat usein perustiedot. Esimerkiksi rikosuutista lukiessa kestää aikansa ennen kuin löytää, missä päin veriteko tai ryöstö on tapahtunut, ja suurten palloilukisojen uutisista saa hakemalla hakea otteluiden lopputuloksia. Viime viikolla Iltalehdessä oli juttu vanhojen Borgward-autojen harrastajista. Sanallakaan ei mainittu, missä maassa autoja valmistettiin, vaikka nimi jotakuinkin viittaakin Saksaan.

Viime viikonvaihteessa taas Iltalehden nettisivuille oli ennätetty heti tuoreeltaan ladata maata hetkauttava skuuppi Pyhä Unplugged -tapahtumasta Pelkosenniemeltä. Paikalta bongattu Sakke Järvenpää oli murtanut nilkkansa! Uutisen kuvassa poseerasi kuitenkin Harri Marstio. Sitten ihmettelin tekstiä, miten Sleepy Sleepers- ja Leningrad Cowboys-yhtyeen puuhamies, kaikille lahtelaisille tuttu Sakke oli toimittajan mukaan vetäytynyt Siilinjärvelle, Savoon. Ei ihme, ettei miestä tunnistanut kuvasta entisekseen!

Jonkin ajan kuluttua nettitoimitus antoi uuden tiedotteen. Niin kuva kuin henkilön nimikin oli vaihtunut Marstiosta ja Järvenpäästä Sakari Kuosmaseksi. Palaset Siilinjärven suhteen alkoivat loksahdella kohdalleen. Silti juttuun oli jäänyt tiedot Järvenpään saavutuksista, ja ne menivät Kuosmasen piikkiin. Toimittajan mukaan Kuosmanen olisi ollut Mato Valtosen kanssa Sleeppareiden ja Cowboysien sekä Radio Cityn Pullakuskien perustajajäseniä. Kuosmanen oli toki mukana kaikissa näissä hankkeissa, muttei suinkaan pääjehuna. Artikkelin alle oli ilmestynyt myös suhtkoht tunnetun freelance-toimittajan nimi, jonka olisi ainakin ikänsä ja viihdetaustansa perusteella pitänyt tuntea aihe läpikotaisin. Lopulta jutusta ilmestyi kolmas, korjattu nettiversio, jossa faktatiedot olivat suurinpiirtein kohdallaan.

No, rapatessa roiskuu. Ja itse olen uutishuonetta rapatessa roiskinut montakin seinää pilalle. Ja ennen nettiä sitä vasta rapattiinkin. Mitä pidemmälle lehdistön historiassa mennään, sen makeampiin mokauksiin törmää. Aloittaessani nuorille suunnattussa OK-lehdessä työt toimitussihteerinä, päätoimittaja muistutti, että tarkista vielä ennen jutun painoon menoa tekstien lisäksi kuvat. Hän itse oli laatinut hieman aiemmin laajan ajankohtaisartikkelin, jossa varoiteltiin huumeiden vyöryvän Suomeen pysyvästi. Asiantuntijana oli haastateltu legendaarista Helsingin huumepoliisin perustajaa Torsti Koskista. Kuvat artikkeliin hän oli tilannut puhelimitse ja näkemättä niitä. Juttu sinänsä oli mitä asiallisin, mutta lopullisessa julkaisussa artikkelissa poseerasikin huumekomisarion sijaan tämän täyskaima, lehden kiinnimenon aikoihin linnasta karannut, etsintäkuulutettu rikollinen nimeltään Torsti Koskinen.

Siirtyessäni niin ikään toimitussihteeriksi Seura-lehteen minua odotti vastaavanlainen varoittava esimerkki. Tällä kertaa se oli toimituspäällikkö, joka painotti, että jokaisen toimituksesta painoon menevän lähetyksen kohdalla pitää ehdottomista tsekata tekstien lisäksi kuvat. Seura-lehden 50-vuotisjuhlien kunniaksi, ensimmäisellä työviikollani lehdestä otettiin erikoispainos ja Helsingin Sanomista ostettiin poikkeuksellisesti ilmoitustilaa. Mainoksessa oli maininta lehdessä julkaistavasta Michael Jacksonin elämäntarinasta, ja otsikko hehkutti: "Hänessä on nuoren Mick Jaggerin karismaa!" Piakkoin eläkkeelle jäävän graafikon, jota rock-musiikki ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, tehtäväksi jäi hakea arkistosta kuva tekstin yhteyteen. Koska lehtitalon kuva-arkiston tytöillä oli tapana mennä yhdessä samaan aikaan syömään, ja graafikko teki mainoksen lounastauolla firaabelityönään, hän ei viitsinyt jäädä odottelemaan, vaan käveli suoraan hyllylle, jonne ylijäämäkuvat lajiteltiin. Yhdessä laatikoista luki: "Tunnistamattomat/Tummaihoiset". Sieltä löytyi sopiva kuva. Tosin Hesarin ilmestyttyä, joku toimituksesta huomasi, ettei kuva esittänyt Michael Jacksonia, vaan pikemminkin jotain laihaksi riutunutta mustaa maaorjaa. Joidenkin mukaan kuva toi taas hämärästi mieleen olympiavoittaja Jesse Owensin. Tuohtunut graafikko puolustautui toteamalla, että hänen mielestään kaikki neekerit näyttävät samanlaisilta.

Olipa syy sysissä tai sepissä, tapahtumahetkellä mokaukset eivät juurikaan naurata - varsinkaan, jos joku esimiehistä ripittää naama punaisena kaikkien kuullen virheestä. Jälkeenpäin niistä tulee kuitenkin legendaarisia juttuja, jotka naurattavat yhä uusia ja uusia kesätoimittajasukupolvia. Sääli vain sinänsä, ettei Seura-lehden mainoksessa tuntemattomaksi jäänyt, tummahipiäinen mieshenkilö koskaan saanut vihiä karismansa vetovoimasta.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit