Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


sportti

Se iskee joka jätkään

Jokakeväinen hassutteluturnaus alkoi entisiä vieläkin hassummin. Sotshin leijonakuninkaat konttasivat Minskissä ensimmäiset pelinsä Latviaa ja Venäjää vastaan saaden lätkäkansan suunniltaan. Tiistaisesta Saksa-pelistä napattu pakkovoitto palautti kuitenkin urheiluväen uskon leijonalaumaan.

Siinä viiltävä syväanalyysi, jonka olen näistä kisoista ehtinyt tehdä. Tai halunnut tehdä. MM-kisojen merkityksestä on puhuttu paljon aikaisemminkin, mutta varsinkin näin olympiavuonna keskustelu nousee väkisinkin esiin. Kiinnostaako jääkiekko todellakin niin paljon, että yhdet arvokisat vuodessa eivät riitä tyydyttämään kiekkonälkäistä lätkäfania?

Olympialaisista voitettu pronssi näytti helmikuussa upealta saavutukselta, mutta sen arvo kutistuu samaa tahtia kun näitä jokavuotisia kisoja käydään. Ketä se enää kiinnostaa, jos yksi MM-turnaus pelaillaan sinne päin, jos kansallissankariksi nouseminen on mahdollista joka vuosi, joskus jopa monta kertaa vuodessa?

Vastaankin saman tien itse. Se kiinnostaa suomalaisia. Jääkiekon MM-kisat ovat suomalaisten riitti, yhteinen traditio, jolla rakennetaan yhteenkuuluvuutta ja ennen kaikkea suomalaisuutta.

Vaikka jääkiekko ei pelinä kiinnostaisi, moni innostuu keväisin kannustamaan sinivalkoista leijonaa, koska se on tapa. Niin on tehty aina ja niin kuuluu tehdä. Maamme-laulu, siniristiliput ja muut suomalaisuuden symbolit näkyvät erityisen hyvin juuri urheilutapahtumissa, joissa samalla rakennetaan vastakkainasettelua muiden maiden edustajien kanssa. Media tietysti ruokkii tätä suomalaisuuden kokemusta asettamalla jääkiekon MM-kisat kerta toisensa jälkeen suurimmiksi kisoiksi ikinä.

Itse näkisin mieluusti jääkiekon MM-kisoja vähän harvemmin kuin kahden kuukauden välein, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen. Suomalaisten kevätriehan ivaaminen on jumalanpilkkaa pahimmillaan. Antaa siis leijonan karjua.

 


Kylmiä makkaroita

Hiihtostadionin nurmi on surkea. Sää on surkea. Jopa yleensä kehuttu meronen on umpisurkea. Vastasin FC Lahden teettämään kyselyyn ottelutapahtuman viihdyttävyydestä, ja huomasin, etten juurikaan viihtynyt. Mietin, mikä tekee ottelutapahtumasta viihdyttävän?

Toki siihen vaikuttaa ruuhkattomuus makkarajonossa ja oluen kylmyysaste, mutta nämäkin asiat tuntuvat yhdentekeviltä silloin, kun itse ottelu on viihdyttävä.

Viihdyttävä ottelu on sellainen, jossa riittää tapahtumia. Sellainen, jossa syötöt menevät pääosin sinne, minne on tarkoitettu. Sellainen, jossa harhautus ei pääty nurmenpintaan ja jossa kahdestatoista kulmapotkusta ainakin yksi menee sisään. Se on sellainen, jossa vastustajan puolustus murretaan nopeilla seinäsyötöillä ja huippunokkelilla oivalluksilla. Sellainen, jossa nähdään hienoja torjuntoja ja keskityksiä. Saksarimaali on plussaa.

Voitetun klubimatsin jälkeen FC Lahden viihdyttävyys on hiipunut. Nurmea on helppo syyttää, mutta kaikkea ei sentään voi Hiihtiksen perunapellonkaan syyksi vierittää. Maanantaina Espoosta saalistetut puhtaat nolla pistettä ja nolla maalia kertovat kaiken oleellisen tämän hetken Lahdesta. Kuhnurilaumaa vaivaa tehottomuus, jonka selitetään johtuvan lohduttomasta kenttätilanteesta. Lahdessa ei ole kenttiä, joilla taitava keskikenttämiehistö pystyisi treenaamaan vahvuuttaan, lyhytsyöttöpeliä.

Kinkkinen tilanne tosiaan. Kuten sanottu, nurmea ei kuitenkaan voi syyttää kaikesta. FC Lahdella on ollut viime peleissä erikoistilanteita vaikka millä mitalla, mutta kaikki on haaskattu. Heitetty menemään. Lahti tarvitsee kunnon keskittäjän. Tai ainakin sellaisen, joka saa pallon nostettua ensimmäisen vastustajan yli. Nyt olisi kova juttu treenata erikoistilanteita.

Vaikka ottelutapahtuma on viime aikoina lähinnä itkettänyt, on lahtelaisyleisö löytänyt tiensä yllättävän hyvin stadionille. Ehkä alkukauden viihdyttävä kuhnurijoukko kerää sittenkin katsojia. Kylmästä merosesta ei ainakaan yleisömagneetiksi ole.

Elina Salomaa

 


Kolumnistin muut kolumnit