Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT

Masentavaa menoa

Sitä mukaa kun lääketiede kehittyy ja pystyy parantamaan uusia fyysisiä sairauksia sekä pidentämään ihmisen elinikää, psyykkisten sairaustapausten määrä vain kasvaa. Työelämän pituutta venytetään väkisin ja työntekijöille asetetaan entistä enemmän tulosvastuullisia tehtäviä. Varsinkin luovilla aloilla heikot esimiehet niistävät lahjakkaat alaisensa loppuun.

Olen seurannut lähietäisyydeltä ja täysin avuttomana erään vanhan ystäväni taistelua masennusta vastaan. Se laukesi pian pääsiäisen jälkeen, keväällä, jolloin suomalaisten itsetuhovietti on suurimmillaan. Vaikka aurinko paistaa, tuntuu, että maailma potkii päähän, raskain koroin ja joka suunnalta. Huhtikuu on kuukausista julmin, sen ovat todenneet monta kertaa elokuvaohjaaja Mikko Niskanen sekä kulttuurin moniosaaja Jörn Donner.

Ystäväni päätti vastata masennukseen tempulla, jota monet kohtalotoverit pitivät niin sanottuna rohkean miehen ratkaisuna: Hän kuulutti kaikelle kansalle oireensa julki sosiaalisessa mediassa ja pyysi apua. Suurin osa palautteesta olikin myötäelävää, ja jopa asiallisia neuvoja annettiin. Jotkut taas kehottivat kaveria ottamaan itseään niskasta kiinni, lopettamaan surkuttelun ja suuntaamaan ulos lenkille. Heidän mielestään ystäväni kärsi pitkäaikaisen alkoholinkäytön jälkijättöisistä vieroitusoireista.

Ensimmäisten masennuksen vuoksi kaapista ulos tulleiden julkkisten joukkoon kuulunut Neil Hardwick on todennut sairauspäiväkirjassaan Hullun lailla, että raamatullinen kehotus ottaa vuoteensa ja lähteä käymään on pahinta, mitä masentuneelle voi sanoa. Samaa sarjaa ovat kaikenlainen miehinen perseeseen potkiminen ja olkaan taputtelu. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, mielialoista kärsivän henkilön oli Suomessa aikaisemmin vaikea päästä pois suljetulta osastolta. Nykyään vaikeaa on päästä sinne.

Ystäväni, joka - selitettäköön vielä - ei ollut käyttänyt enää alkoholia vähään aikaan, koska oli huonon työtilanteensa takia varaton, mikä oli lisännyt masennusta entisestään, pääsi lopulta, aikansa pääkaupungin hoitobyrokratian sokkeloissa seikkailtuaan haluamaansa hoitoon. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa näin hänen lähettävän toiveikkaita viestejä. Onni loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kahden vuorokauden hoidon jälkeen hänet passitettiin kotiin lääkkeet kourassa! Tilastoihin jää luultavasti merkintä parantuneesta tapauksesta, jos hän ei vaadi itselleen enää tehostetumpaa hoitoa tai katoaa muuten kuvioista.

Jokainen pääkaupungissa julkisilla liikennevälineillä liikkunut tietää, millaista jälkeä säästösyistä yhä yleisemmäksi käynyt avohoito on saanut Suomessa aikaan. Potilaat viettävät päivänsä horroksessa, ratikoissa kotipaikkansa nähtävyyksiä katsellen. On vain ajan kysymys, koska sama ilmiö rantautuu Lahteen, jollei ole jo rantautunut.

Ystäväni on jatkanut aktiivista viestittelyä sosiaalisessa mediassa sairaalahoidosta vapauduttuaankin. Jotkut ovat ajatelleet hänen vain kalastelleen itselleen asuntoa, töitä, aihetta lehtijuttuun - toimittaja kun sattuu olemaan - tai petikaveria. Oltiin sitä mieltä, ettei oikeasti masentunut henkilö pystyisi kommunikoimaan noin aktiivisesti ja terävästi? Kyseessä oli kuitenkin viimeisillä voimainponnistuksilla aikaansaatu hätähuuto tilanteessa, jossa ei edes mielenterveyden ammattilaisilta liiennyt aikaa eikä keskusteluapua.

Missä yhteiskuntamme oikein säästää? Terveydenhoidon kuluissa vai ihmisten mielenterveydessä? Terveyttä ja mielenterveyttä ei voi erottaa toisistaan.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit