Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Putin - Kuka, Mitä, Häh?

Sosiaalisessa mediassa ihminen menettää helposti kasvonsa. Sen ovat julkkiksistakin huomanneet ainakin tiedonvälityksen ylipappi Jari Sarasvuo ja stand up -koomikoksi halajava urheiluselostaja Tapio Suominen. Yhdellä varomattomalla twiittauksella polttaa näppinsä nopeasti. Työssä säntillisesti käyvät ihmiset arvostelevat pomojaan tai työpaikkaansa kärjekkäin sanoin Facebookissa tajuamatta, että lukuisat kollegat ja esimiehet lukevat samoja viestejä. Suurin syy tietovuotoihin verkossa onkin yleensä kansalainen itse. Hän paljastaa monesti perhe-, loma- ja kännäyskuvia jaellessaan itsestään ja lähipiiristään enemmän kuin heti ymmärtääkään.

Erästä amerikkalaista tv-käsikirjoittajaa lainatakseni, on nurinkurista puhua sosiaalisesta mediasta. Kysehän on pikemminkin narsistisesta mediasta. Missä muualla kuin Facebookissa ja Twitterissä viestit pyörivät enimmäkseen oman navan ympärillä? Ilmoitetaan puolen tunnin välein, missä oleillaan, mitä on nautittu aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi, miten jurrissa ollaan, mikä on tämänhetkinen poliittinen kanta tai mielipide johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Joku, jonka epäillään kiusanneen naapurin koiraa, ollaan valmis lynkkaamaan porukalla, vaikka henkilö ei olisi ollut tapahtumahetkenä mailla halmeilla. Nuorisotermein: Haloo! Ketä kiinnostaa?

Äskettäin somessa levisi pätkä teinityttöjen keskustelusta, joka sivusi Ukrainan kriisiä. Vaikka viesti saattaa hyvinkin olla tekaistu, sen laatija on osunut hyvin ajan hermoon ja siihen, miten osa nykynuorisostamme keskustelee ja ajattelee. Tytöt kuuluvat sattumoisin Justin Bieberin fani-ryhmään, ja heidän kielenkäyttönsä on kuin suoraan perjantai-illan Z-junasta.

Viestiketju alkaa sillä, kun yksi tytöistä kysyy, onko linjoilla muita, jotka "panikoi tota sotahommaa". "Kertokaa mielipiteenne, v***u, en pysty nukkuu." Vastakaikua tulee heti ensimmäisessä kommentissa: "Joo, v***u." Seuraava kommentoija on hieman vuolaampi ilmaisussaan: "No, älä v***u, oon ihan kuset housuis. Eilen tähä samoihi aikoihi tost meni joku nii kovaäänine joku v***n kopteri et melkee paskoinhousuu koska luulin et ne hyökkää." Seuraava keskusteluun osallistuva avartaa hieman näkökulmaa: "Siis ei Suomel oo kai hätää enneku Putin painaa nappulaa. Siin onki sit melkee koko maailma mennyttä!"

Ja viestiketju jatkuu. Ilmeisesti joku lehtiä vähemmän lukenut ei ymmärrä, miksi tytöt lietsovat paniikkia, sillä hän kysyy: "Mikä sota? Oon iha pihal." Kommentoija saa nopeasti komppaajia: "Mikä v***n sota ja kuka Putin?" Kysymykset polttavat lopulta päreet yhdeltä tytöistä: "V***n ihmiset, miks ootte nii dorkia." Ja vastaus tulee nopeasti, toistamiseen kysymyksen muodossta: "Siis kuka se Putini on ja mitä se haluu?" Tämän jälkeen yksi kommentoijista haluaa vielä lisätarkennusta: "Kuka tai mikä on v***u Putin?"

Toisaalta, olemmeko me aikuiset yhtään sen sivistyneempiä jutuissamme? Netissä tyttöjen keskustelu sai monet vanhemmat kiihtymään. Eniten närkästystä aiheutti tyttöjen kielenkäyttö. Osa tytöistä kuitenkin seurasi maailman tapahtumia ja oli ilmiselvästi huolissaan Suomen tilanteesta. Odotetusti yksi kauhistelijoista aikuisten puolelta veti vanhan tutun sotakortin esiin ja kertoi mielipiteenään, että taitaa olla viimeisestä sodasta kulunut taas liian kauan aikaa. Ikään kuin Suomea koskettava sotilaallinen kriisi olisi tervetullut opetus nuorisollemme. Saman toteamuksen sain kuulla aikoinaan lapsena, sodan kokeneelta äidiltäni, jos ruoka ei maistunut: "Tulis pula-aika taas, niin kehnompikin ruoka maistuisi!" Sen sijaan rintamalla taistelleet isäni ja linjojen takana operoinut setäni eivät puhuneet sodasta koskaan halaistua sanaa, saati että he olisivat kasvatuskeinona muistuttaneet sodan kauheuksista. Rintamamiehelle se olisi ollut liian raakaa edes sarkastisena heittona.

Meillä on naapurina Ruotsi, jonka viimeisestä sodasta on kulunut vielä enemmän aikaa kuin omastamme. Viimeksi maa on sotinut 1814 Norjaa vastaan. Silti en ole kuullut, että kukaan ruotsalaisista olisi toivonut asiantilaan muutosta tai, että maalla menisi jotenkin huonommin. Ruotsi on ollut päinvastoin Suomen tavoin aktiivinen rauhanpuolustaja ja kannanottaja. Talvisotaankin osallistui naapuristamme useita vapaaehtoisia. Isoveli on aina ollut pikkuveljen puolella - jopa urheilussa. Samaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa meistä suomalaisista.

Sodasta irti pysyminen on tehnyt Ruotsille pelkästään hyvää. Siellä kehitys kulkee valovuosia Suomea edellä, ja se on kantanut hedelmää veikeälläkin tavalla. Ruotsissa nuoret jääkiekkoilijatkin saavat kriisiapua, jos eivät voita odotetusti kultamitalia. Mikäli tilastoihin on uskominen, suomalaiselle saattaisi riittää, että hän opettelisi puhumaan ruotsia, sillä suomenruotsalaiset ymmärtävät puolisoaan paremmin ja eroavat 40 prosenttia harvemmin kuin suomea äidinkielenään puhuvat. Ja nyt puhutaan pelkästään heteroiden avioliitoista. Homoliitoista, joista Ruotsissa on jo lähes viiden vuoden kokemus, erotaan sitäkin harvemmin.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit