Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ile    ILEN HAJATELMAT
 

Teemun syöttäjäksi

Harvoin on suomalaisurheilijaa suitsutettu yhtä voimallisesti kuin Teemu Selännettä Sotshin olympiakisojen jälkeen. Miehen lähipiiri jatkoi ylistyslaulua JP Siilin taidokkaassa dokumentissä Sel8nne, joka esitettiin elokuvateatterilevityksen jälkeen varsin pian myös televisiossa. Teemu on kehunsa ansainnut, lehtimiehenä olen harvoin tavannut yhtä sydämellistä, avarakatseista ja poikamaisen innostunutta julkkistähteä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen tavannut Teemun useammin tenniskentällä tai sen laidalla kuin työn merkeissä. Selänteen kaappaaminen paria kommenttia syvällisempään haastatteluun on nimittäin vähintään yhtä vaikeaa kuin hänen pysäyttämisensä kiekkokaukalossa. Jotkut urheilijakollegat ovat todenneet, että Teemusta saisi haasteellisen sotavangin, sillä hänen äkkikäänteissään on kerta kaikkiaan mahdoton pysyä mukana. Mies elää puhtaasti omalla aikataulullaan ja on saanut esimerkiksi hyvän ystävänsä, Hjallis Harkimon myöhästymisillään välillä raivon partaalle, mutta hän ei tee sitä pahantahtoisuuttaan.

Olipa kyseessä, millainen urheilusuoritus tahansa, Teemu ottaa sen tosissaan ja paneutuu kulloiseenkin tehtäväänsä. Sain huomata tämän katkerasti osallistuessani kolmena vuotena kesällä Helsingissä järjestettävään Bermudan kannu -tennisturnaukseen, jonne kutsutaan pelaamaan entisiä ja nykyisiä urheilu- , lähinnä jääkiekkotähtiä, sekä urheilusta kirjoittavia toimittajia. Kovasyöttöinen Teemu nousi nopeasti turnauksen kestosuosikiksi. Onnetar oli jopa niin pirullinen, että pakotti minut kerran aloituskierroksella Selännettä vastaan. Turpaan tuli puhtaasti 0-6, eikä pelaamista helpottanut yhtään kentän reunalle kokoontunut lauma teinityttöjä, jotka huusivat sydämensä kyllyydestä Teemun puolesta.

Ylivoimaisuudestaan huolimatta Teemu pelasi keskittyneesti, mutta hymynsä säilyttäen viimeiseen palloon asti. Loppukättelyssä hän totesti herrasmiesmäisesti, että pallo taisi pomppia tällä kertaa useammin hänen edukseen.

Vuonna 2001 sain Valitut Palat -lehdeltä tehtäväksi laajan henkilökuvan Teemu Selänteestä. Se oli helpommin sanottu kuin tehty - nimenomaan työn laajuuden vuoksi. Ensimmäinen operaatio oli "sotavangin" löytäminen. Sain lopulta tartuttua miestä urheilupaidan hihasta, odotettuani häntä yli kaksi tuntia golf-kentällä Sipoossa. Sain häneltä puhelinnumeron ja epämääräisen lupauksen haastattelusta tyyliin "vielähän tässä on kesää jäljellä". Elettiin kesäkuun alkua.

Ensimmäinen tapaaminen onnistui yllättävän helposti. Olin varannut pöydän Espoosta, ravintola Haikaranpesästä, joka sijaitsee vesitornin huipulla ja oli tuolloin tunnettu notkuvasta seisovasta pöydästään. Tiesin Teemun olevan pohjaton syöppö. Vesitornin kupeessa uudella urheiluautollaan paikalle porhaltanutta NHL-tähteä odotti myös juorutoimittaja Rita Tainola. Joku ravintolasta oli vuotanut vihjepalkkion kiilto silmissään tapaamisestamme Ilta-Sanomille. Teemu kuitenkin sivuutti Ritan kohteliaasti vastaamalla vain pariin kysymykseen, jonka jälkeen pakenimme vesitornin hissiin.

Haastattelusta tuli ikimuistoinen eriskummallisuudessaan. Kun olin hakenut alkupalat ja noutamassa juotavaa ja leipää, Teemu oli ehtinyt jo maistella parhaita paloja annoksestani omansa ohella - tapa, josta kerrottiin myös Siilin dokumentissa. Saman tien pöydän ympäröi joukko ravintola-asiakkaiden lapsia, jotka tulivat hakemaan Teemulta nimmaria. Hän lapioi ruokaa toisella kädellä, kirjoitti nimikirjoituksia tottuneesti toisella kädellä ja vastaili ruoka suussa esittämiini kysymyksiin. Seuraavaksi nimmareita tulivat pyytämään lasten vanhemmat ja jälkiruokaan päästyämme viimein ravintolan henkilökunta. "Hyvät olivat pöperöt", Teemu totesi nimikirjoitussession päätteeksi. "Täytyy tulla joku kerta tänne vaimon kanssa..." Haastattelun lomassa Teemu oli ehtinyt maistaa jokaista ruokalajia ja tiedustella vielä tarjoilijalta joidenkin raaka-aineiden alkuperää ja valmistustapaa. Ruoan ja voittamisen lisäksi hänellä tuntuu olevan loputon nälkä oppia kaikenlaista uutta. Sen lisäksi näki, että hän rakastaa lapsia ja että oli tottunut kotonaan vallattomaan menoon.

Valitut Palat vaati lehtijuttua varten kuitenkin vähintään kaksi tapaamista. Jälkimmäisen kanssa menikin sitten tiukoille. Teemulla oli tarjota ainoastaan kolme varttia aikaa elokuussa, Amerikkaan lähtöä edeltävänä päivänä. Sovimme tapaamispaikaksi Hartwall-areenan puolenpäivän aikaan. Teemu tuli paikalle reilun tunnin myöhässä, mutta ei vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta. Ensin piti löytää joku, joka päästää meidät suljettuna olleisiin sisätiloihin. Teimme jatkohaastattelun lopulta seisten, yhdessä areenan tyhjistä baareista, pystypöytään nojaten. Tunnin kuluttua Teemu katsoi kelloonsa, kysyi, olenko tyytyväinen tapaamisemme antiin ja totesi olevansa pari tuntia myöhässä seuraavasta palaverista. Jutustellessa miehelle oli kuitenkin ehtinyt kehittyä niin hirveä nälkä, että hän ilmoitti käyvänsä matkan varrella syömässä jotakin.

Kättelimme ja Teemu katosi liukkaasti paikalta. Tiesin, että hän kurvaa lähimmälle Mäkkärille. Tällä kertaa minua ei kuitenkaan merkitty syöttäjäksi.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit