Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Jussi  MELASTELUA
 
Soppa nimeltä sote-uudistus

Olen yrittänyt etsiä jotain järjellistä tietoa, miten Suomen hallituksen ajama Sote-uudistus etenee, mutta en oikein hahmota metsää puilta tai puita metsästä.

Erääksi syyksi Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmiin on esitetty maamme julkisen sektorin tehottomuutta. Kuitenkin pohjoismainen, diagnooseihin ja toimenpiteisiin perustuva tuoteryhmittely eli Nord- DRG- järjestelmä toteaa vertailuissa, että Suomen julkinen sairaanhoito on Pohjoismaiden tehokkainta! Mutta miten volyymi on arvioitu? Onko se tehokasta vai tehotonta?

Päivän sairaalaliturgiaksi on noussut potilasdirektiivi läheisyysperiaatteen sijasta. Liittyessämme EU:n meille vakuutettiin, että kaikki jäsenmaat saavat järjestää sosiaali- ja terveyshuoltonsa niin sanotun läheisyys periaatteella. Toisin kävi. Pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden liikkuvuus tulkitaan nyt koskevan myös terveyshuoltoa. Malli sopii Suomeen erittäin huonosti, koska meiltä puuttuu esimerkiksi kirurgian yleisosaajia, sillä Suomen kirurgien koulutusjärjestelmä tuottaa ja jakaa kirurgeja vähintään tukielimistön ja sisäelinten leikkaajiin. Suomi on harvaan asuttu maa ja me emme kykene järjestämään asiallista sairaalapäivystystä, koska meillä on akuutti vaje yleiskirurgeista ja yleissisätauti lääkäreistä.

Matkalla kokonaisvaltaiseen SOTEEN on unohdettu kokonaan kansalaisten sosioekonominen eriarvoisuus peruspalveluiden saatavuudessa. Tässä on jo perustuslaillinen eriarvoisuus pulmana, sillä perustuslakimme sanoo 6 &, että Suomen kansalaiset ovat tasa-arvoisia palvelujärjestelmässä.
Olen tässä SOTEN kiihdytysajossa ihmetellyt koko ajan, miten tavallinen kansalainen (lue: potilas) kykenee arvioimaan hoitonsa vaikuttavuutta, tehokkuutta, turvallisuutta ja tasa-arvoa?

Ongelman ytimeksi nousee selvästi kaksi asiaa nimittäin peruspalveluiden eli sosiaali- ja terveyspalveluiden keskinäinen yhteistyö eli integraation syventäminen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation vahvistaminen. Miten EU:n ajama hoitopaikan vapaa valinta istuu Suomeen? EU kilpailuttaa vain terveyshuollon palveluntuottajia eikä mieti, miten Suomen syrjäkylistä löydetään kirurgista hoitoa?

Toivottavasti liikumme kohti Ruotsin mallia, joka luottaa markkinoiden toimivuuteen myös terveyspalveluiden maailmassa: yhteiset rahat potilaan reppuun, potilas valitsee mieleisensä palveluntuottajan. Me kaikki tiedämme, että terveyspalveluita käyttää Suomessa niin sanottu kallis viisi prosenttia väestöstä. Tämä ryhmä on monisairaat vanhukset ja mielenterveys- ja päihdepotilaat. He käyttävät arvioiden mukaan jopa 67 % peruspalveluiden kokonaisvoimavaroista. Ruotsissa potilaita ei silti erotella hyödyllisiin ja hyödyttömiin, sillä siellä on oivallettu, että terveydenhoito ei ole palvelu,
vaan investointi. Mistähän sittä lääkäreiden laatutietoa oikein saisi? Kunhan se edes puhuisi auttavaa suomea?

Juhani Melanen

 


Kolumnistin muut kolumnit