Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT


Eläytyviä urheiluselostajia

Eläytyvien urheiluselostajien historia Suomessa on yhtä pitkä tai lyhyt kuin oman yleisradiotoimintamme historia. Tarinoiden mukaan jo varhaiset selostajapioneerit käyttivät eläytymisen apuna dopingia. Legendaarisimman jutun mukaan selostajiemme tervaskanto Pekka Tiilikainen olisi pyytänyt oppipojaltaan Paavo Noposelta kiikaria, kun oli nähnyt
hiihtäjän saapuvan hevosenkengäksi nimettyyn mutkaan. Noponen oli todennut siihen, että ne ovat tyhjät. Jatkossa Noponen kantoi Tiilikaisen kannuksia sinivalkoisena äänenä urallaan jopa rasittavuuteen asti. Kuusamon ikihongat huojuivat usein syvään liikutukseen yltyneen miehen ylinationalistisissa selostuksissa.

1960- ja -70-luvut olivat Anssi Kukkosen valtakautta. Mies sekosi possessiivisuffiksien kanssa ja viljeli muitakin kielivirheitä. Välillä hän unohtui selostuskopissa ajatuksiinsa, kun Neuvostoliiton punakone jyräsi kuudettatoista kertaa maalaamaan Suomen verkkoon. Sama hiljaisuus jatkui, kun Kukkosen piti selostaa Keski-Euroopan mäkiviikolla tammikuussa 1980. Tv-vastaanottimista kuului aluksi pelkkää tuulen suhinaa ja mäkimiehen ähkäisy tämän tullessa hyppyrin nokalle. "Anssi Kukkonen katosi Keski-Euroopan mäkiviikolla!", kailotti Ilta-Sanomat lööpissään ja myi ennätyksellisen määrän irtonumeroita. Syykin katoamiseen selvisi pian, kun sama lehti uutisoi Anssin löytyneen. Lehteä myytiin jälleen tajuttomasti.

Kukkonen sai Yleisradiosta potkut, koska oli unohtunut alppimajataloon vetämään niin sanotusti kalsarikännit. Myöhemmin hän retosteli tennisottelun lomassa Seuraa ja Ilta-Sanomia avustaneelle urheilutoimittaja Hannu Miettiselle, että potkut olivat parasta, mitä hänelle oli tapahtunut. "Ennen minulla oli varaa yhteen Bemariin. Nyt omistan niitä kolme", freelancer-keikoilla kultasuoneen osunut Kukkonen suitsutti.

Kukkosen imussa kasvoivat sellaiset vähemmän värikkäät selostajapersoonat kuin Seppo Kannas, Pentti Salmi ja Juha Jokinen. Kannas puhkesi kukkaan vasta eläkevuosiensa kynnyksellä, taitoluistelua selostaessaan. Koripalloon hurahtanut Salmi taas muistutti Urheiluruudun sähkeitä lukiessaan lähinnä neuvostomiliisin viralliselta tiedottajalta. Juha Jokinen sai oikeakielisyyden vaalijat raivoihinsa taivuttaessaan järjestysnumeroita omalla kieliopillaan: "Ja paras suomalainen sijoittui upeasti kolmekymmentäkuudenneksi..." Hän myös selosti Wimbledonin tennisturnaukset kuiskaten aina, kun pallo oli pelissä, ettei häiritsisi pelaajia selostuskopistaan ja toi lajiin kokonaan uudet termit: murtopallo ja palloralli."

Jääkiekkoselostaminen on aina kirvoittanut suomalaiset tunteet. Antero Karapalon monotoninen tyyli kertoa tapahtumista johti pian siihen, että kotikatsomoissa televisiosta käännettiin ääni pois ja kuvan kyytipoikana kuunneltiin Raimo "Höyry" Häyrisen kiihkeämpää tulkintaa radion puolelta. Häyristä pidettiinkin pitkään Suomen ykkösselostajana, kunnes paikan nappasi häneltä täysin ansaitusti Antero Mertaranta. Samassa ajassa, jossa Karapalo oli selvittänyt katsojille Suomen joukkueen kokoonpanon, Höyry oli ehtinyt esitellä lisäksi vastustajan miehistön sekä jääkiekon säännöt kokonaisuudessaan, jotta Pihtiputaankin mummo tietäisi, miten peliä pelataan. Ikääntyessään Höyry saattoi eksyä itse aiheesta ja puhua tovit niitänäitä, selvittää pelaajien sukutaustat ja muut krumeluurit ennen kuin palasi yllättäen takaisin pelitapahtumiin.

Vastavoimia vallitseviin selostustyyleihin haettiin niin Yleisradion sisällä kuin hitaasti esiin nousevilla kaupallisislla kanavillakin. Moni ihastui Aulis Virtasen eleettömään, mutta asiantuntevaan tyyliin selostaa Englannin liigaa lauantaisin TV2:lla. Heikki Hedman alkoi panna kampoihin tenniksen puolella. Hienovaraisen aksenttinsa vuoksi urheilufanit haukkuisivat häntä nykyään hurriksi.

Toisaalta hurriaksenttia ja briljeeraavaa eläytymistä löytyi heti myös valtakunnan verkon puolelta. Kaksikielinen Bror-Erik "Bubi" Wallenius viljeli jaarittelevien selostustensa lomassa puolivahingossa tai tarkoituksellisesti sellaisia elämänviisauksia, että jopa Matti Nykänen olisi ollut niistä ylpeä. Klassisimpia lienee tämä: "Kyllähän nämä tolppalaukaukset säväyttävät, mutta loppujen lopuksihan tulos on sama kuin vetäisi pallon kymmenen metriä ohi maalin, sillä totuushan on, että vain tolppien sisäpuolelle menevät vedot voivat mennä maaliin." Ääni ei Bubin selostuksissa juuri noussut, sillä hänen mielestään huutaminen kuuluu vain poliisille tai armeijaan. Siitä piti pikemmin huolen kenttätapahtumiin syvälle tempautunut Mauri Myllymäki. Kestävyysjuoksijoista Myllymäkeä sykähdyttivät Kenian, sittemmin myön Qatarin ja Bahrainin väreissä juoksevien kalenjin-heimon ja erityisesti sen nandi-haaran miehet. Hän teki jopa asian tiimoilta opintomatkan Keniaan.

Erikoiset lajit ovat luoneet erityisen selostuskulttuurinsa. Formula ykköset ovat varmaankin oma lukunsa, johon Matti Kyllönen löi amerikkalaistyylisen leimansa. Formuloissa, jos missä huudetaan niin, että ääni kuuluu varmasti moottoreiden melunkin yli. Äänenkäyttö ja sanavalinnat ovat jotain aivan muuta kuin vaikkapa edesmenneen Voitto "Vode" Liukkosen painotukset curlingissa. Vode oli tuttu muun muassa verkkaisista soutuselostuksistaan, mutta curlingin myötä Suomi sai samaan aikaan ihmeteltäväkseen täysin uuden urheilulajin, jossa me kamppailimme mitaleista, ja tyylin selostaa urheilua. Sekä laji, että selostus olivat kuin suoraan ulkoavaruudesta. Siihen mennessä Liukkosen mieleenpainuvin kommentti selostajana oli ollut jalkapallo-ottelussa: "No niin, nyt meiltä meni kuva. Toivottavasti kohta menee äänikin!"

Sotshin olympialaisissa myrskyn vesilasissa nosti kaksikielinen Kaj Kunnas jääkiekkoa selostaessaan. Suomalaisten alkukantaiset tunteet saivat vallan, kun perheellinen ja suomen kielen täydellisesti hallitseva mies toivotettiin katsojapalautteessa siivoojaksi paikalliseen homobaariin. Tavallaan Kunnas joutui sijaiskärsijäksi, sillä Mertaranta on Yleisradiolle kuin punainen vaate ja Tapio Suominen oli passitettu sairauslomalle. Kiukku purettiin Kunnakseen, jonka selostusta ruotsinkielisellä puolella ja asiantuntevia urheilureportaaseja on päinvastoin vain kiitelty. Kieltämättä Kunnaksen puheessa on pieni vieraskielinen leima, mutta hän puhuu pikemminkin eurooppalaisittain kuin ruotsalaisittain murtaen suomea. Lisäksi epäilyt, että Kunnaksen kommentaattorina ollut näyttelijä Ville Haapasalo olisi ollut pienessä maistissa naisleijonien hävitessä Kanadalle, yhdistivät vanhan sotshilaisen turistiperinteen alkuaikojen suomalaiseen selostuskulttuuriin. Erätaukohaastattelijana Kunnas oli joka tapauksessa mitä mainioin.

Jäämmekin jännityksellä odottamaan, kuka urheiluselostajistamme hämmentää soppaa seuraavaksi. Sitä odotellessamme päätän kolumnini täältä kotikatsomosta tähän. Vode Liukkosta lainaten: "Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit