Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT

Ala-arvoista Sarasvuo!

Ei tarvinnut miettiä pitkään, mitkä olivat valtakunnan moraaliguruksi itsensä nostaneen Jari Sarasvuon motiivit julkaista Joel Lilon haastattelu omassa tv-ohjelmassaan. Syyt olivat puhtaasti itsekkäät, eikä niillä kunnioitettu lehdistön moraalisääntöjä pätkän vertaa. Sitäpaitsi Sarasvuon tapa perustella ratkaisuaan ja tuoda omaa rooliaan esiin oli mitä vastenmielisin. Hän on jo omahyväisyydessään ja itsekeskeisyydessään rikkonut kirkkaasti entisen oppi-isänsä, Timo T.A. Mikkosen tekemät ennätykset.

Syynä Jenna Lepomäen surmaan avunannosta tuomitun Lilon haastatteluun Nelosella Sarasvuo mainitsi suorassa lähetyksessä rehellisesti oman pelkonsa. Hän pelkäsi Liloa, koska oli sattunut kutsumaan miestä yhdessä ohjelmansa jaksossa erheellisesti murhaajaksi. Lilo vaati Sarasvuolta julkista anteeksipyyntöä. Välttääkseen uhkaavat, mahdollisesti oikeudellisetkin jatkotoimet, Sarasvuo pyysi Lilolta anteeksi, mutta päätti antaa hänelle muutakin ohjelma-aikaa.

Minusta Sarasvuo toimi kuin pelkuri. Jos olisin ollut hänen housuissaan, olisin haistattanut pitkät Lilon vaatimuksille, antanut tämän haastaa herjauksesta tai kunnianloukkauksesta oikeuteen ja katsonut, millainen soppa jupakasta syntyy. Prosessissa olisi suomalainen oikeuslaitos pantu kunnolla julkiseen puntariin. Vaikka Lilo olisi saattanut voittaa oikeusjutun, kiistan moraalisesta voittajasta ei olisi ollut epäselvyyttä.

Monet huippujuristitkin myöntävät, että suomalaisen oikeuslaitoksen toiminta muistuttaa räikeimmillään nopanheittoa. Tuomiot lievistä raiskauksista tai vähättelyt surmatyön toteutuksen raakuudesta ja uhrin kärsimyksistä, ovat julmaa todellisuutta monelle uhrin omaiselle. Ja jos käräjäoikeus on osoittanut uhrin lähiomaisille ymmärrystä, hovioikeus on päättänyt arpoa tuloksen uusiksi.

Tein kiihkeimpinä freelancer-vuosinani rankkoja rikosjuttuja edesmenneeseen Nykyposti-lehteen, mutta emme koskaan alentuneet toiminnassamme Sarasvuon tasolle. Olipa kyseessä kuinka verinen surma tahansa, näkökulma oli aina uhrin ja hänen omaistensa puolella. Vaikka lähiomaiset kieltäytyivät usein ymmärrettävistä syistä haastattelusta, emme antaneet suunvuoroa poikkeuksellisen raa´asti tai kylmäverisesti toimineelle rikolliselle, kuten Alibi-lehti tekee toistuvasti.

Artikkeli toisensa jälkeen päättyi loppupäätelmään, että niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomessa rikoksen tekijällä on useimmiten parempi oikeusturva kuin rikoksen uhrilla ja hänen lähiomaisillaan. Oikeusprosessin edetessä surmatun omaisia syyllistetään, ja oikeutta hakiessaan he saattavat jäädä taloudellisesti puille paljaille. Miksi Sarasvuo ei antanut ohjelmassaan puheenvuoroa Lilon sijaan Lepomäen vanhemmille, joihin hän kuitenkin oli ollut yhteydessä?

Suomessa näitä Lepomäen lähiomaisten kaltaisten syrjittyjen etuja ajaa Henkirikoksen uhrien läheiset ry, joka auttaa jäseniään vertaistuen avulla. Tutustuin aikoinaan yhdistyksen toimintaan tehdessäni siitä juttua edellä mainittuun Nykyposti-lehteen. Vertaistuki toimi mitä kouriintuntuvimmalla tavalla, sillä kaikki tapaamani ihmiset olivat jonkun mediassa näkyvästi esillä olleen törkeän surmatyön uhrin lähipiiriä. Tapasin heitä uudelleen koko kansaa järkyttäneen, Eveliina Lappalaisen surman jatkokäänteitä selvitellessäni. Yhdistys on monelle rakkaansa väkivalloin menettäneelle ainoa henkireikä ja mahdollisuus tukeen. Yhteiset tilaisuudet ovat äärimmäisen tunteellisia, mutta silti jäsenistöstä huokuu, että he taistelevat tuulimyllyjä vastaan.

Jos Sarasvuo - kuten hän mainostaa - olisi oikeudenmukainen ja aidosti pienen ihmisen puolella oleva journalisti, hänen olisi pitänyt antaa ääni niille, joille se oikeasti kuuluu, eikä esittää suurta vapahtajaa. Loppupeleissä hän osoittautuikin omasta turvallisuudestaan huolissaan olevaksi sosiaalipornon suurlähettilääksi. Sen sijaan, että Nelonen antaa Sarasvuon jatkaa armahtajan roolissa, se voisi jatkossa armahtaa meidät suomalaiset Sarasvuolta.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit