Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Siskonpedissä ja köntsät housussa

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan naiset ovat yhtä huumorintajuisia kuin miehet. Naiset ovat myös yhtä hyviä tuottamaan juttuja, jotka naurattavat kumpaakin sukupuolta. Naisten kehittelemien tarinoiden teho vastakkaisessa sukupuolessa kasvaa vielä entisestään, jos miehet eivät tiedä niiden olevan naisten keksimiä. Odotin monien muiden tavoin innolla TV2:n naishuumorin lippulaivaksi mainostetun Siskonpeti-sarjan jaksoja. Pettymys oli suuri ensimmäisen jakson jälkeen, eivätkä jatko-osienkaan sketsit ole irrottaneet kunnon naurua kertaakaan.

Syyn ei pitäisi olla tällä kertaa ainakaan vastaanottajassa. Olen aina tuntenut sympatiaa tamperelaisten tv-tuotantoa kohtaan. Sitäpaitsi kahdella sarjan pääosanesittäjällä, Krisse Salmisella ja Pirjo Heikkilällä on sekä vahva päijäthämäläis- että stand up -tausta. Niina Lahtinen, joka tunnetaan myös Putous-sarjan Aku Hirviniemen puolisona, tulee Riihimäeltä ja on loistanut Heikkilän kanssa Hyvissä ja huonoissa uutisissa. Sanna Stellan on taas vakuuttanut niin näyttelijänä, kirjailijana kuin tv-juontajanakin, muun muassa kakkosen Naurun tasapaino -ohjelmassa.

Jostain kumman syystä mediassa Siskonpedistä rakenneltiin haastajaa supersuositulle Putoukselle. Keinotekoiselle kilpailuasetelmalle ei voi olla muuta syytä kuin se, että Lahtinen ja Hirviniemi sattuvat asumaan avoliitossa keskenään. Siskonpedin avausjakso keräsi Putouksen tavoin huikeat katsojaluvut, ja niihin sarjan kiihkeimmät puolustajat tuijottavat edelleenkin. Totta kai noin nimekkään kaartin aikaansaannosta lähdettiin joukolla katsomaan, mutta tasosta katsojaluvut eivät suinkaan ole mikään tae. Harvoin on komediasarjaa katsellessa joutunut kokemaan samanlaista myötähäpeää kuin Siskonpedin kohdalla.

Miksi yleensäkään lähteä soitellen sotaan ja julistaa alleviivatusti naishuumorin puolesta? Eikö ole olemassa vain hyvää ja huonoa huumoria, riippumatta siitä, onko tekijöillä munat tai ei? Ainakin, jos jenkkien tutkimustuloksiin on uskominen. Vai onko sukupuolen taakse kätkeytyminen jokin suojakeino? Jos Siskonpedin tasoista, vastaavasti sovinististen miesten tekemää komediasarjaa olisi mainostettu vaikkapa suomalaisena versiona brittien Huonosti käyttäytyvistä miehistä, se olisi saanut katsojilta taatusti huutia.

Parasta naishuumoria onkin syntynyt silloin, kun naiseutta ei ole nostettu itseisarvoksi - tai koko sukupuolten välinen roolikuvio on käännetty nurinpäin. Katson sata kertaa mieluummin Kumman kaa -sarjan uusintoja kuin Siskonpetiä.

Entäpä se jokavuotinen pakkopulla Putous? Käsikirjoitustiimin panokset vähenevät vuosi vuodelta, joten sketsihahmot haukkaavat ohjelma-ajasta entistä suuremman osan. Loppuaika vesitetään parilla, varsinaisesti käsikirjoitetulla sketsillä, aikansa eläneellä viikkokatsauksella ja vapaalla improvisaatiolla. Toisaalta juuri vapaa improvisaatio on ollut onnistuessaan ohjelman suola, kuten viimeksi, kun näyttelijät kävivät kollegoidensa sketsihahmojen kimppuun.

Putous-fanit nousivatkin poteroistaan, kun Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn ruoti sarjaa kovin sanoin. Hänen mielestään sarjan eri osuudet toistavat itseään ja ovat täynnä amerikkalaisen ja saksalaisen komiikan kliseitä. Pahinta oli Rehnin mielestä sloganien, eli lausahduksien jatkuva lateleminen. Rehn muistuttaa, että koko sketsihahmokilpailu oli tarkoitettu alunperin metavitsiksi, jonka yleisö ymmärsi väärin. Terminä metavitsi tarkoittaa vitsiä vitsistä, eli vitsin kohde tietää olevansa osa vitsiä. "Sketsihahmokilpailu oli oikeasti tarkoitettu kettuiluna tuotteistettua komiikkaa vastaan. Se oli tehty niin, että nyt me liioitellaan tämä niin, että kaikki tajuaa, että tämä on vitsi modernista komiikasta", Rehn tarkentaa. Hänen mielestään Putous ei olekaan enää viihdeohjelma, vaan oheiskrääsän myyntiväline. Itse näyttelijöitä hän ei halua moittia.

Ikävä kyllä Rehn on täysin oikeassa. Viime kerralla esimerkiksi yksi kansansuosikeista, Aku Hirviniemen sketsihahmo Slaikka Gustaffson oli lentää ulos sarjasta alituiseksi yltyneen "köntsät housuissa" -hokemansa takia. Pitkin viikkoa oli saatu lukea, miten musiikkialan ammattilaiset kehuivat Slaikkaa osuvana hahmona. Hänessä nähtiin piirteitä niin Kari Tapiosta, Kari Vepsästä kuin Matti Eskostakin. Pitempään kotimaista iskelmää seuranneelle Slaikka tuo kuitenkin surullisella tavalla mieleen uransa loppupuolella puoliksi kuuroutuneen Irwinin. Ehkäpä Slaikan yksipuoliset hokemat alkavat olla monelle Irwinin ihailijalle liikaa, mikä on mielestäni täysin ymmärrettävää. Saa nähdä, pamahtavatko köntsät jatkossakin Hirviniemen omiin housuihin?

Ehkäpä kaikkein huvittavinta Putouksessa on ollut keskustelu, onko ohjelma lainkaan sopivaa katseltavaa lapsille. On kuitenkin väistämätöntä, että jos tehdään lapsellista viihdettä, sitä haluavat katsoa myös lapset.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit