Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ile   ILEN HAJATELMAT

Dopingin vaiettu uhri

Kun puheeksi tulee Suomen Tietotoimiston dopingjupakka, joka alkoi tammikuussa 1998 ja on jatkunut aina näihin päiviin saakka, moni alkaa surkutella entisten huippuhiihtäjiemme kohtaloa ja pitkää piinaa. Voittopuolisesti suomalaiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että kansallislajimme sankarit voisi jättää viimein rauhaan. He ovat rangaistuksensa jo saaneet kohtuuttoman suuren julkisuuden muodossa.

En ole kuullut kenenkään olleen huolissaan siitä, mitä uutisen löytänyt toimittaja Johanna Aatsalo (tuolloin Aatsalo-Sallinen) on saanut kokea kaikkina näinä vuosina. Kohussa sylkykupiksi joutunut nainen teki kuitenkin Suomen oloissa poikkeuksellisen rohkeaa journalismia ja - ennen kaikkea - puhui totta. Lähes yhtä kovaan prässiin joutui STT:n silloinen päätoimittaja Kari Väisänen.

Kansallisen häpeätahran valkopyykissä pesuveden mukana Aatsalolta meni työpaikka, avioliitto ja varmasti osa mielenterveyttäkin. Kollegat käänsivät hänelle selkänsä, ja rehdit urheiluhullut suomalaiset lähettivät hänelle tappouhkauksia. Toimittaja oli vain tehnyt työtään, saanut vinkin hiihtäjä Jari Räsäsen kasvuhormonin käytöstä, tutkinut taustat ja kirjoittanut uutisen. Nyt, 16 vuotta myöhemmin, toimittajien ammattilehti Journalisti on julkaissut Aatsalon laajan haastattelun. Johanna Pohjola on kirjoittanut ansiokkaan ja syväluotaavan artikkelin, otsikolla Totuuden tie, nykyään Rakennuslehdessä työskentelevästä toimittajasta.

Pohjola kertoo, miten 31-vuotiaasta urheilujournalistista tuli hetkessä pyhäinhäpäisijä ja halveksittu henkilö. Kukin meistä voi vain kuvitella, mitä Aatsalo on joutunut kestämään. Ryöpytystä ei helpottanut, että uutisen oli tehnyt nainen - päinvastoin. "Kukaan ei uskonut uutista todeksi. Sitä pidettiin blondin toimittajan outona tempauksena", Aatsalo muistelee. STT oli joutunut palkkaamaan hänen turvakseen henkivartijan.m

Pahimmankin piinan keskellä Aatsalo pysyi murtumattomana, ja suojeli tietolähteitään. Hän tiesi omatuntonsa olevan puhdas ja totuuden tulevan ilmi ennemmin tai myöhemmin. Aatsalo sanoo selviytyneensä psykologin, päiväkirjan sekä häneen uskoneiden perheenjäsenten ja sukulaisten ansiosta. Hänen esikoisensa syntyi samana vuonna, kun uutinen julkaisiin ja toinen lapsi viisi vuotta myöhemmin.

Aatsalon mukaan suomalainen urheilujournalismi tuli tutkivammaksi vasta 1990-luvun lopulla. Siihen asti alalle pesiytyneistä ongelmista vaiettiin. Mäkihyppääjät esimerkiksi boikotoivat STT:n toimittajia, koska nämä olivat kirjoittaneet heidän alkoholinkäytöstään Falunin kisoissa 1993. "Urheilujournalismi oli pitkään lapsenkengissä. Yksisilmäisyys ja maton alle lakaiseminen olivat sen ongelmia. Urheilutoimittajat olivat tulosniiloja, jotka suhtautuivat lajeihinsa intohimoisesti", Aatsalo kertoo Journalistin haastattelussa.

Myös oikeudessa lehdistön vahtikoiriin suhtauduttiin kuin roistoihin ja varsinaisen rikoksen tehneisiin kuin satunnaisiin uhreihin. Erityisesti Hiihtoliiton silloisen puheenjohtajan, Esko Ahon käytös hämmästytti Aatsaloa: "Tässä minä aivan tavallinen ihminen istun Suomen entisen pääministerin vieressä, ja hän haluaa minulta viisisataatuhatta markkaa siitä, että olen loukannut hänen kunniaansa! Kun katsoin alemmaksi, näin miten Ahon housunlahkeista roikkui langanpätkiä ja miten hänellä oli kuluneet kengät. Se oli surkuhupaisaa, kuin jokin huono näytelmä."

Niin Aatsalo kuin Väisänen saivat hovioikeudelta herjaustuomion, joka on edelleenkin voimassa, sillä korkein oikeus ei myöntänyt heille aikoinaan valituslupaa. Oikeuslaitosta kohtaan kyyniseksi tullut Aatsalo, kuten myöskään Väisänen, eivät aio lähteä jatkotoimenpiteisiin liian raskaalta tuntuvan oikeusprosessin vuoksi. Kummankin mielestä olisi syyttäjän tehtävä hakea valheisiin perustuneen tuomion purkamista.

Tässä tapauksessa kesti yli 15 vuotta ennen kuin oikeuslaitos osoitti toimivuutensa. Ne, jotka kerjäsivät härskisti korvauksia, saivat urheiluentusiastien varauksettoman tuen. Ne taas, jotka ansaitsisivat jälkikäteen korvauksen, menettivät paljon ja olivat joutua lynkkauksen kohteeksi ja loppuiäkseen hylkiön rooliin.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit