Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Isänmaallinen mies
Martti Suosalo, Janne Reinikainen ja Hannu-Pekka Bjökrman loistavat osaamisellaan Isänmaallinen mies-elokuvassa

Isänmaallinen mies pureutuu dopingiin huumorin kautta

Eletään 1980-lukua. Toivo (Martti Suosalo) jää työttömäksi. Pirkko-vaimo (Pirjo Lonka) kannustaa miestään tekemään jotain hyödyllistä, joten Toivo menee luovuttamaan verta. Sairaanhoitaja hämmästelee Toivon suonissa virtaavaa, poikkeuksellisen tymäkkää tavaraa.

Suomen hiihtomaajoukkueessa ymmärretään hyvän päälle. Niinpä Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Ilmo (Janne Reinikainen) esittää Toivolle kysymyksen: "Toivo, oletko sinä isänmaallinen mies?" Ja sitähän Toivo on; isänmaallinen mies.

Eipä aikaakaan, kun Toivo värvätään joukkueen huoltoryhmän salaiseksi aseeksi. Toivosta tulee hiihtäjistä lahjakkaimman, Ainon (Pamela Tola), hyvin läheinen työtoveri. Arkipäiväisessä avioliitossaan kieriskelevä Toivo ihastuu Ainoon ja verisitein ja veriletkuin heidät yhteen liitetäänkin.

Siinä lyhykäisyydessään joulukuun alussa elokuvateattereihin tulleen uuden suomalaisen elokuvan "Isänmaallinen mies" alkuasetelmat. Arto Halosen ohjaama on elokuva 80-luvun doping-kulttuurista suomalaisessa hiihtourheilussa. Elokuva on fiktionaalinen jatkumo viime vuonna ilmestyneelle Halosen dokumentille "Sinivalkoinen valhe", joka paljasti maailmanlaajuisen dopingin käytön hiihdossa 70- luvulta aina näihin päiviin asti.

Halonen on kertonut dokumenttia tehdessään törmänneensä uskomattomiin ja ratkiriemukkaisiin tarinoihin. Hän ei kuitenkaan voinut sisällyttää niitä "Sinivalkoinen valhe"- dokumenttiinsa. Niinpä Haloselle heräsi ajatus tehdä aiheesta myös komediallisempi fiktiotarina.

Elokuva haluaa tuoda esiin dopingin käyttäjien näkökulman. Tarkoitus on ymmärtää myös dopingin käyttäjiä. Voittajia rakastavat kaikki, luusereita ei kukaan, joten voiton eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Jos käry käy, olet yksin syntipukki, samalla kun samoja kepulikonsteja käyttävät juhlivat kaikkien rakastamina voittajina. Voittoja janoava kansa hyväksyy hiljaisesti dopingin, mutta kiinni ei saa jäädä. Raadollista ja kaksinaamaista, eikö totta?

Isänmaallinen mies vie meidät hirtehishuumoria pursuavalle matkalle 80-luvun huippuhiihdon pariin, jota värittivät dopingin lisäksi myös hiihtojohtajien kännitoilailut sekä tietynlainen "amatöörien puuhastelu" henki.

Elokuvasta ei tekijöiden mukaan ole tarkoitus tunnistaa todellisia Suomen huippu-urheilijoita tai toimihenkilöitä. Toisaalta mielleyhtymiä muutamiin henkilöihin on vaikea välttää. Eloveena-tyttö Aino on kuin Marjo Matikainen, päävalmentaja Ilmo on ilmetty Immo Kuutsa jne.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kovaa luokkaa ja se näkyy myös lopputuloksessa. Hienoja näyttelijäsuorituksia kautta linjan. Hauska yksityiskohta näyttelijäkaartissa on taksikuskia esittävä Ben Johnsson, itsekin dopingista kärähtänyt ex-pikajuoksija.

Elokuva ei ole mikään kuoliaaksinaurattaja, mutta hetkensä sillä kuitenkin on. "Hissukseen etenevä viihdyttävä suomalainen veijaritarina" voisi kuvata elokuvan tyylilajia ehkä parhaiten ja hyvä niin. Ehkä Suomen kansa ei ole vielä valmis ihan kreisikomediakäsittelyyn asian tiimoilta. Haavat ovat vielä liian avoimet, vatvotaanhan doping-jupakkaa vieläkin oikeudessa.

Petri Salomaa

 

 


Ajankohtaista -arkisto