Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Isänmaallinen mies
Martti Suosalo, Janne Reinikainen ja Hannu-Pekka Bjökrman loistavat osaamisellaan Isänmaallinen mies-elokuvassa

Isänmaallinen mies pureutuu dopingiin huumorin kautta

Eletään 1980-lukua. Toivo (Martti Suosalo) jää työttömäksi. Pirkko-vaimo (Pirjo Lonka) kannustaa miestään tekemään jotain hyödyllistä, joten Toivo menee luovuttamaan verta. Sairaanhoitaja hämmästelee Toivon suonissa virtaavaa, poikkeuksellisen tymäkkää tavaraa.

Suomen hiihtomaajoukkueessa ymmärretään hyvän päälle. Niinpä Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Ilmo (Janne Reinikainen) esittää Toivolle kysymyksen: "Toivo, oletko sinä isänmaallinen mies?" Ja sitähän Toivo on; isänmaallinen mies.

Eipä aikaakaan, kun Toivo värvätään joukkueen huoltoryhmän salaiseksi aseeksi. Toivosta tulee hiihtäjistä lahjakkaimman, Ainon (Pamela Tola), hyvin läheinen työtoveri. Arkipäiväisessä avioliitossaan kieriskelevä Toivo ihastuu Ainoon ja verisitein ja veriletkuin heidät yhteen liitetäänkin.

Siinä lyhykäisyydessään joulukuun alussa elokuvateattereihin tulleen uuden suomalaisen elokuvan "Isänmaallinen mies" alkuasetelmat. Arto Halosen ohjaama on elokuva 80-luvun doping-kulttuurista suomalaisessa hiihtourheilussa. Elokuva on fiktionaalinen jatkumo viime vuonna ilmestyneelle Halosen dokumentille "Sinivalkoinen valhe", joka paljasti maailmanlaajuisen dopingin käytön hiihdossa 70- luvulta aina näihin päiviin asti.

Halonen on kertonut dokumenttia tehdessään törmänneensä uskomattomiin ja ratkiriemukkaisiin tarinoihin. Hän ei kuitenkaan voinut sisällyttää niitä "Sinivalkoinen valhe"- dokumenttiinsa. Niinpä Haloselle heräsi ajatus tehdä aiheesta myös komediallisempi fiktiotarina.

Elokuva haluaa tuoda esiin dopingin käyttäjien näkökulman. Tarkoitus on ymmärtää myös dopingin käyttäjiä. Voittajia rakastavat kaikki, luusereita ei kukaan, joten voiton eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Jos käry käy, olet yksin syntipukki, samalla kun samoja kepulikonsteja käyttävät juhlivat kaikkien rakastamina voittajina. Voittoja janoava kansa hyväksyy hiljaisesti dopingin, mutta kiinni ei saa jäädä. Raadollista ja kaksinaamaista, eikö totta?

Isänmaallinen mies vie meidät hirtehishuumoria pursuavalle matkalle 80-luvun huippuhiihdon pariin, jota värittivät dopingin lisäksi myös hiihtojohtajien kännitoilailut sekä tietynlainen "amatöörien puuhastelu" henki.

Elokuvasta ei tekijöiden mukaan ole tarkoitus tunnistaa todellisia Suomen huippu-urheilijoita tai toimihenkilöitä. Toisaalta mielleyhtymiä muutamiin henkilöihin on vaikea välttää. Eloveena-tyttö Aino on kuin Marjo Matikainen, päävalmentaja Ilmo on ilmetty Immo Kuutsa jne.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kovaa luokkaa ja se näkyy myös lopputuloksessa. Hienoja näyttelijäsuorituksia kautta linjan. Hauska yksityiskohta näyttelijäkaartissa on taksikuskia esittävä Ben Johnsson, itsekin dopingista kärähtänyt ex-pikajuoksija.

Elokuva ei ole mikään kuoliaaksinaurattaja, mutta hetkensä sillä kuitenkin on. "Hissukseen etenevä viihdyttävä suomalainen veijaritarina" voisi kuvata elokuvan tyylilajia ehkä parhaiten ja hyvä niin. Ehkä Suomen kansa ei ole vielä valmis ihan kreisikomediakäsittelyyn asian tiimoilta. Haavat ovat vielä liian avoimet, vatvotaanhan doping-jupakkaa vieläkin oikeudessa.

Petri Salomaa

 

 


Ajankohtaista -arkisto