Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Stressitöntä joulua!

Näin joulun alla pitäisi oletettavasti kirjoittaa jotain positiivista joulusta. Paljastan kuitenkin heti kärkeen, että en ole lapsuusvuosien jälkeen - niiden jolloin lahjaksi odotettiin autorataa tai uusia laskettelusuksia - koskaan ollut mikään jouluihminen. Joulu menetti merkityksensä, kun seurasin vierestä, miten järkevinä pitämäni ihmiset stressasivat tulevia juhlapyhiä ja käyttäytyivät kuin kaistapäiset. Naisväen piti saada joulusiivous ja kamala määrä jouluruokia valmiiksi, perheen ja suvun miespuoliset jäsenet jättivät puolestaan joululahjojen ostamisen viime tinkaan, mistä kertyi aivan suunnattomia hermopaineita.

Mitä suurempi sukujuhla, sen suurempi riita oli tiedossa. Helvetillinen joulusota saattoi saada sytykkeensä aivan jostain mitättömästä pikkujutusta. Lahjan antaja näki lahjan saajan ilmeestä, että paketti ei miellyttänyt. Se iänikuinen, joulusta toiseen saatu, kirkuvanvärinen aluskerrasto ei jaksanutkaan vetää naamaa enää hymyyn. Yöpuku oli väärää kokoa tai liian eroottinen. Tai Alkon pahvikoteloon pakattu hölskyvä lahja oli naisväelle liikaa. Viimeistään omin käsin terästetty jouluglögi sai kielenkannat lopullisesti aukeamaan ja padot murtumaan.

Jostain kumman syystä osa lapsuuden jouluperinteistä siirtyy sellaisenaan sukupolvelta toiselle. Yksi niistä on pakollinen jouluriita. Mitä enemmän jouluun panostaa, sen todennäköisempää on, että liekit leimahtavat jossain vaiheessa pyhien aikana muutenkin kuin kuusen kynttilöistä. Ylikierroksilla tehty ja stressin kyllästämä juhlapyhien valmistelu ottaa väistämättä veronsa - korkojen kanssa.

Naimisissa ollessani tapanamme oli lähteä omia ja vaimon sukulaisia karkuun Lappiin, Kittilään, vuokramökille Jerisjärven rannalle tai etelään tai muuten tavoittamattomiin. Paljon hyvää ruokaa, juomaa ja luettavaa mukaan - eikä yhtäkään lahjaa. Pyhät menivät sopuisasti tulipalopakkasessa takkatulen ääressä tai Välimeren maisemia ihaillessa. Muuten olisi viimeistään tapaninpäivänä joku tutuista soittanut ja kysynyt: "Moro, lähdin tässä tapaninajelulle. Rupesi ottamaan päähän nuo joulunpyhät (lue: mykkäkoulu) eukon/ukon kanssa. Pääsisikö teille kylään?"

Nyt poikamiehenä puhelin on soinut harvemmin ja muutenkin joulustressi on lieventynyt. Aaton olen viettänyt joulupukkina, jollei jälkikasvu ole pyytänyt kylään. Niin tai näin, kriittinen aika on menty matalalla profiililla ja hiljaisuudesta nauttiessa. Liikenevät rahavarat on suunnitelmallisesti sijoitettu lähestyviin alennusmyynteihin. Kylässä ollessa lahjoja tärkeämpää on ollut rakkaimpien ihmisten läheisyys ja hauska jutustelu, yksinollessa oma sisäinen rauha ja kasa kirjastosta lainattuja hyviä kirjoja.

Tänäkin jouluna väkivalta nostaa päätään myös täällä Lahdessa. Se on mitä väistämättömin tosiasia ja jatkumo vuodesta toiseen. Lomat jo juhlapyhät ovat yleensä kaikkein otollisinta aikaa perheen sisäiselle välienselvittelylle. Räjähdyksen voimakkuus on suoraan verrannollinen siihen, miten pitkään yhteistä juhlahetkeä on odotettu. Paikallisille poliisille joulu tietää mitä ikävintä vuodenaikaa työtehtävissä. Joutuu näkemään, millaista jälkeä perheissä syntyy sosiaalisäätyyn katsomatta, kun päihtynyt isä on läpännyt nalkuttavaa äitiä turpaan. Riitelyn ja huudon keskellä joulun alkuperäinen sanoma on menettänyt merkityksensä.

Mitäpä, jos kukin meistä päättäisi tänä vuonna lahjoittaa läheisilleen stressittömän joulun. Miettisi tykönään etukäteen, miten voisi vähentää toisen taakkaa lähestyvien pyhien valmisteluissa eikä tekisi lukkoon lyötyjä eikä liian suurisuuntaisia ennakkosuunnitelmia. Joulussa tärkeintä ei sittenkään ole tavarapaljous, vaan lämmin ja kiireetön yhdessäolo. Sitä ei saavuta, jos ei ole tasapainossa myös itsensä kanssa.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille Omalähiön lukijoille!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit