Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Tuntematon muistoissamme

Rakastetun näyttelijän, Matti Raninin poismeno merkitsi sitä, että Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan keskeisistä tähdistä on enää hengissä Pentti Siimes. Haastattelin aikoinaan elokuvan tärkeimmissä rooleissa esiintyneitä näyttelijöitä Nykyposti-lehteen; heitä oli 1997 elossa vielä kahdeksan: Ranin ja Siimeksen ohella Åke Lindman, Tarmo Manni, Veikko Sinisalo, Kosti Klemelä, Olavi Ahonen ja Tapio Hämäläinen. Idean isä oli kuhmolaissyntyinen valokuvaaja Reijo Pasanen, joka on Tuntemattoman sotilaan kävelevä tietosanakirja.

Pasasen kuningasajatus oli hankkia kuviin mahdollisimman paljon aitoa rekvisiittaa ja kuvata henkilöt rooliasuissaan ja jossakin elokuvan avainkohtauksessa. Päättelimme, että jos saamme yhden legendoista suostumaan haastatteluun ja kuvattavaksi, muutkaan eivät malta olla lähtemättä mukaan. Meillä oli sikäli onnea matkassa, että satuimme valitsemaan ensimmäiseksi kohteeksemme Åke Lindmanin, vielä täysillä elokuvabisneksessä mukana olleen ammattilaisen, josta oli suunnaton apu taustatyötä tehdessä. Loppujen lopuksi ainoastaan julkisuuteen totaalisen pesäeron tehnyt, luutnantti Koskelaa esittänyt Kosti Klemelä oli ainoa, joka kieltäytyi osallistumasta hankkeeseen. Hänen tilalleen löysimme elokuvan tärkeimmän naisroolin näytelleen Helena Vinkan, joten haave kahdeksasta huippuhaastattelusta toteutui. Juttujen kokoaminen oli lähes vuoden mittainen urakka, jonka ohella teimme Reijon kanssa toki muitakin artikkeleja. Sinä aikana Väinö Linnan romaani tuli kahlattua moneen kertaan uudelleen, ja sen lentävät lauseet tulivat tutuiksi lukuisissa palavereissa ja kuppilakeskusteluissa.

Åke Lindman innostui paluustaan karskin alikersantti Lehdon rooliin kuin pikkupoika. Pasanen oli saanut lainatuksi kuvauksiin vanhan, toimintakyvyttömän konekiväärin, jonka ääreen istutimme Åken Parolannummen poteroihin. Sotilasasuun mies sonnustautui lennossa tila-auton etupenkillä. Hän jopa tahrasi naamansa ja kaivautui maastoon, kun rekonstruoimme yhtä elokuvan mieleenpainuvinta kohtausta. Siinä pahoin loukkaantunut Lehto työntää kiväärin piipun suuhunsa ja päättää päivänsä oman käden kautta. Juttusarjan avausjakson haastatteluosuus tehtiin Helsingissä ravintola Lehtovaarassa. Lindman muisteli kironneensa Laineen alimpaan maanrakoon, kun tämä oli valinnut hänet Lehdon rooliin. "Olisin halunnut olla Koskela. Jouduin vielä opettelemaan pikakomennuksella tupakanpolton roolia varten. Tupakoinnin vaaroista ei siihen aikaan tiedetty, ja siitä tulikin minulle riesa loppuiäkseni."

Kovin jo sairasteleva Tarmo Manni ei suostunut pukemaan sotilassua päälleen, mutta sen sijaan hän leikitteli jousipyssyllä, jonka Pasanen oli puhdetöinään veistellyt, kuin sotamies Honkajoki ikään. Diiva otti meidät vastaan kodissaan Helsingin Meilahdessa suurruhtinaan elkein. Ennen kuvauksen ja haastattelun alkua hän pyysi itselleen keskittymisrauhaa kymmenen minuuttia, jonka jälkeen hän istahti sohvalle lempipaikalleen, rooliinsa täysin eläytyneenä.

Veikko Sinisalo osoittautui alikersantti ja kommunisti Lahtisen sekä lukuisten muiden ronskisti kiroilevien roolihahmojen veroiseksi rääväsuuksi ja loistavaksi humoristiksi. Ennen lumipuvun ja karvareuhkan päälle pukemista hän halusi esitellä reporttereille kotinsa Tampereella. Keittiön jälkeen siirryttiin makuuhuoneeseen: "Tässä on tää kammari. Mutta eihän tällä sohlolla enää mihinkään osu!"

Pentti Siimes suhtautui suurella varauksella lehtimiehiin. Hänen pitkäaikaisen ja läheisen puolisonsa, Elina Pohjanpään kuolemasta oli kulunut vasta reilu vuosi. Tilanne oli erittäin herkkä ja tulenarka, kunnes herkistyimme kaikki kolme kyyneliin. Lopulta Siimes innostui vetämään karvahatun päähänsä, kiskoi sitä korvalapuista raivokkaasti alaspäin ja virnuili kuin ilmiselvä korpraali Määttä. Pasanen antoi kameransa moottoriperän laulaa sen minkä liikutukseltaan ehti.

Tuntemattoman hauraimpaan, sotamies Riitaojan rooliin eläytynyt Olavi Ahonen oli haastatteluhetkellä jo erittäin heikossa kunnossa, ja tämäkin haastattelu jäi asianomaisen viimeiseksi. Kuvaustilanteessa hänellä oli vahvana tukenaan näyttelijävaimo Rauni Ikäheimo, joka kuoli miestään ennen vielä samana vuonna. Vaikka muisti pätki jo pahasti, Ahonen oli valmistautunut tapaamiseen perusteellisesti elämällä elokuvan tapahtumat uudelleen. Hän kertoi nauraneensa paljon elokuvan kulissien takana, vaikka roolihahmo ei ollutkaan niitä kaikkein sankarillisimpia. Kameran linssin näkeminen herätti välittömästi filmikonkarin veren kiertämään.

Neuvostoliittolaista Veraa näytelleen Helena Vinkan löytyminen juttusarjaan oli pelkästään Nykypostia julkaisseen Yhtyneiden Kuvalehtien ilmoitusmyyntiosaston päällikön, Sakari Mikkilän ansiota. Vinkka antoi ainoana naisena mukavan lisämausteen kokonaisuuteen, vaikka hän itse epäilikin päässeensä köykäisin ansioin huomattavasti suurempien tähtien joukkoon. Vinkka oli esiintynyt kuitenkin muissakin kotimaisissa elokuvissa; uransa hän oli aloittanut varsinaisesti oopperalaulajana. Kuvasimme häntä Herttoniemen kartanon puistossa, jossa nainen yllättäen, ja valokuvaajan riemuksi, pani roolihahmonsa tavoin tanssiksi.

Tapio Hämäläinen kuvattiin sotamies Salona sotilastakki rehvakkaasti auki ja saappaat kädessä, Helsingin Seurasaaressa, puurakennuksen edessä, jonka Pasanen oli naamioinut esittämään varusvarastoa. Innostuimme riemukkaan kuvaus- ja jutustelutuokion jälkeen viettämään kolmistaan iltaa vapaammissa merkeissä. Päädyimme valokuvaajan studiolle tyhjentämään Virosta tuotua pirtupulloa ja musisoimaan. Hauska näyttelijä kertoili muun muassa lentoharrastuksestaan, mutta kovasti suunniteltu, yhteinen lentokeikka jäi tekemättä.

Kaikkein epäluuloisimmin jutuntekoon suhtautui Matti Ranin, joka otti meidän vastaan Suomen Kansallisteatterin kunniakkaissa tiloissa ilmoittaen heti kärkeen, ettei hän suostu vetämään minkäänlaisia roolivaatteita ylleen. Hän kuitenkin vapautui haastattelun edetessä, tutustuessaan samalla juttusarjan jo julkaistuihin jaksoihin: "Ai, Åkekin tuossa, pyssy suussa, heh-heh..." Edvin Laineesta Ranin muisti päällimmäisenä saman kuin Lindmankin. Jos kuvaustauoilla ei tarjottu kahvin kanssa pullaa, ohjaaja sai raivokohtauksen.

Joka tapauksessa Laine osasi hommansa henkilövalintoja tehdessään. Mitä enemmän Raninkin pohti roolinsa toiminnan vaikuttimia, sitä enemmän hän alkoi muistuttaa kapteeni Kariluotoa. Laine antoikin Tuntemattomalle kasvot, joiden muokkaamisessa uudelleen Rauni Mollbergilla oli 30 vuotta myöhemmin ylivoimainen tehtävä.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit