Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Terve, terve! Tässä on Heikki!

Mikäli kirjaston varausjonoon on uskominen, Heikki Kahilan muistelmateos Ääneen elettyä, on ollut yksi syksyn kirjasuosikeista. Odotin itsekin teosta malttamattomana; Kahila on todistetusti hyvä jutunkertoja ja tarkka kielellisestä ilmaisustaan. Kirja lähteekin nautittavasti käyntiin, mutta kantaa täsmälleen yhtä pitkään kuin Kahila jaksaa muistella aikojaan uutistenlukijana. Päästessään 1970-luvun lopulle, jolloin mies siirtyy Yle:n uutistoimituksesta viihdeosaston puolelle, jutut lässähtävät samaan tapaan kuin Kahilan julkisuuskuvakin.

Mutta takaisin alkuun. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon taustaksi sen verran, että Heikki Kahila oli kuuluttajana toimineen Teija Sopasen kanssa Suomen ensimmäinen tv-julkkis. Nykyään kai Kahilan ammattinimike olisi uutisankkuri ja Sopasen ruutuemäntä. Liioittelematta voi todeta, että jokainen viimeistään 70-luvulla televisiota vähänkin katsellut suomalainen tietää, kuka on Heikki Kahila. Toimittajakollega Heikki Hietamiehen sanoin: "Jos Kahila on hiljaa, ne tuntee sen naamasta. Jos se panee ämpärin päähänsä, ne tuntee sen äänestä."

Kahilan työhistoria Yleisradiossa on kulkenut rinnan television kehityksen kanssa. Kirjan parasta antia ovatkin kommellukset, joita uusi uutisväline ja tekniikka poikivat väkisinkin. Alkuvaiheessa Yle:ssä tv:n puolella työskenteli lähes yksinomaan innokasta nuorisoa. Kahila laskeekin toimittajien keski-iän olleen jotakuinkin 23 vuoden paikkeilla.
60-luvun alussa esimerkiksi englantia ei osattu yhtä kattavasti kuin nykyään, joten uutissähkeiden käännökset tuottivat reheviä kukkasia. YK:n yleiskokous on englanniksi general assembly, mutta uutistoimituksessa termi kääntyi kenraali Assemblyksi. Tämä kuvitteellinen sotaherra seikkailikin uutisissa YK:n käytävillä jonkin aikaa ennen kuin uutispäällikkö Erkki Raatikainen siirsi hänet siviiliin.

Pioneeriaikoina kuvaruutuun välittyi yhtä jos toistakin. Kahila muistelee, kuinka järjestelypäällikkö Juhani Kumpulainen oli keksinyt tuoda studioon kultakala-akvaarionsa piristämään teknisistä vioista sattuneita ohjelmataukoja. Erään - ja sen viimeisen - kerran tv-kamera lähetti kuvaa akvaariosta, jossa kalat kelluivat kuolleina, vatsat ylöspäin. Ohjelmapäivystyksen puhelinlinjat menivät tukkoon välittömästi. Myöhemmin selvisi, että joku työntekijöistä oli unohtanut akvaariota valaisseen kirkkaan studiolampun päälle yön ajaksi, mikä oli ollut kaloille liikaa.

Viihdetoimituksessa Kahila haki paikkaansa, eikä saavuttanut samanlaista suosiota kuin uutismiehenä. Kirjan lopussa hänen tanssiharrastuksensa ja toiminta Songilo-yhtyeessä saavat suhteettoman suuren huomion. Yksi Kahilan uutistoimituksesta lähtöön suivaantuneista oli sanoittajamestari Juha "Watt" Vainio. Vastaisku tuli pari vuotta myöhemmin, Junnun klassikoksi muodostuneen kesärallin, Käyn ahon laitaa muodossa. Yksi kappaleen säkeistä kuuluu: "Siellä missä käki kehtaa vielä kukkua, siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua. Kahila ei laula, eikä Höyry selosta - mä nautin hiljaiselosta."

Sittemmin Kahilaa pitivätkin esillä ehkä eniten Jukka Puotilan imitaatiot vakioesittelyllä: "Terve, terve, tässä on todellakin Heikki!" Pitkän uransa aikana Kahila on "todellakin" saanut todistella monille hänet tavanneelle suomalaiselle, että siinä hän seisoo, nenän edessä ilmielävänä. Onneksi Heikki osaa nauraa itselleen ja julkisuuskuvalleen. Tästä käyköön esimerkkinä episodi Turkin Marmariksessa. Siellä Kahila tapaa nahkavaatteita myyvän ystävänsä Abin, joka oli viettänyt puolet vuodesta Suomessa, Pieksämäellä tyttöystävänsä luona. Paikallista raki-viinaa maistellessa Abi katsoo Kahilaa yhtäkkiä lumoutuneesti silmiin ja toteaa hoonolla soomella: "Sinä matki hirveän hyvin Jukka Puotila."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit