Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Terve, terve! Tässä on Heikki!

Mikäli kirjaston varausjonoon on uskominen, Heikki Kahilan muistelmateos Ääneen elettyä, on ollut yksi syksyn kirjasuosikeista. Odotin itsekin teosta malttamattomana; Kahila on todistetusti hyvä jutunkertoja ja tarkka kielellisestä ilmaisustaan. Kirja lähteekin nautittavasti käyntiin, mutta kantaa täsmälleen yhtä pitkään kuin Kahila jaksaa muistella aikojaan uutistenlukijana. Päästessään 1970-luvun lopulle, jolloin mies siirtyy Yle:n uutistoimituksesta viihdeosaston puolelle, jutut lässähtävät samaan tapaan kuin Kahilan julkisuuskuvakin.

Mutta takaisin alkuun. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon taustaksi sen verran, että Heikki Kahila oli kuuluttajana toimineen Teija Sopasen kanssa Suomen ensimmäinen tv-julkkis. Nykyään kai Kahilan ammattinimike olisi uutisankkuri ja Sopasen ruutuemäntä. Liioittelematta voi todeta, että jokainen viimeistään 70-luvulla televisiota vähänkin katsellut suomalainen tietää, kuka on Heikki Kahila. Toimittajakollega Heikki Hietamiehen sanoin: "Jos Kahila on hiljaa, ne tuntee sen naamasta. Jos se panee ämpärin päähänsä, ne tuntee sen äänestä."

Kahilan työhistoria Yleisradiossa on kulkenut rinnan television kehityksen kanssa. Kirjan parasta antia ovatkin kommellukset, joita uusi uutisväline ja tekniikka poikivat väkisinkin. Alkuvaiheessa Yle:ssä tv:n puolella työskenteli lähes yksinomaan innokasta nuorisoa. Kahila laskeekin toimittajien keski-iän olleen jotakuinkin 23 vuoden paikkeilla.
60-luvun alussa esimerkiksi englantia ei osattu yhtä kattavasti kuin nykyään, joten uutissähkeiden käännökset tuottivat reheviä kukkasia. YK:n yleiskokous on englanniksi general assembly, mutta uutistoimituksessa termi kääntyi kenraali Assemblyksi. Tämä kuvitteellinen sotaherra seikkailikin uutisissa YK:n käytävillä jonkin aikaa ennen kuin uutispäällikkö Erkki Raatikainen siirsi hänet siviiliin.

Pioneeriaikoina kuvaruutuun välittyi yhtä jos toistakin. Kahila muistelee, kuinka järjestelypäällikkö Juhani Kumpulainen oli keksinyt tuoda studioon kultakala-akvaarionsa piristämään teknisistä vioista sattuneita ohjelmataukoja. Erään - ja sen viimeisen - kerran tv-kamera lähetti kuvaa akvaariosta, jossa kalat kelluivat kuolleina, vatsat ylöspäin. Ohjelmapäivystyksen puhelinlinjat menivät tukkoon välittömästi. Myöhemmin selvisi, että joku työntekijöistä oli unohtanut akvaariota valaisseen kirkkaan studiolampun päälle yön ajaksi, mikä oli ollut kaloille liikaa.

Viihdetoimituksessa Kahila haki paikkaansa, eikä saavuttanut samanlaista suosiota kuin uutismiehenä. Kirjan lopussa hänen tanssiharrastuksensa ja toiminta Songilo-yhtyeessä saavat suhteettoman suuren huomion. Yksi Kahilan uutistoimituksesta lähtöön suivaantuneista oli sanoittajamestari Juha "Watt" Vainio. Vastaisku tuli pari vuotta myöhemmin, Junnun klassikoksi muodostuneen kesärallin, Käyn ahon laitaa muodossa. Yksi kappaleen säkeistä kuuluu: "Siellä missä käki kehtaa vielä kukkua, siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua. Kahila ei laula, eikä Höyry selosta - mä nautin hiljaiselosta."

Sittemmin Kahilaa pitivätkin esillä ehkä eniten Jukka Puotilan imitaatiot vakioesittelyllä: "Terve, terve, tässä on todellakin Heikki!" Pitkän uransa aikana Kahila on "todellakin" saanut todistella monille hänet tavanneelle suomalaiselle, että siinä hän seisoo, nenän edessä ilmielävänä. Onneksi Heikki osaa nauraa itselleen ja julkisuuskuvalleen. Tästä käyköön esimerkkinä episodi Turkin Marmariksessa. Siellä Kahila tapaa nahkavaatteita myyvän ystävänsä Abin, joka oli viettänyt puolet vuodesta Suomessa, Pieksämäellä tyttöystävänsä luona. Paikallista raki-viinaa maistellessa Abi katsoo Kahilaa yhtäkkiä lumoutuneesti silmiin ja toteaa hoonolla soomella: "Sinä matki hirveän hyvin Jukka Puotila."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit