Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Klinge
Pohjoismaisen kirjastoviikon avaus Lahden pääkirjaston auditoriossa keräsi suuren joukon juuri 70 vuotta täyttäneen Lahden Pohjola Norden yhdistyksen jäsenistöä kuuntelemaan illan vierasta, professori Matti Klingeä.

Lahdessa puhutaan myös ruotsia

Kaupungissamme on toiminut ruotsinkielisten kuntalaisten oma Lahden Pohjola-Norden yhdistys jo 70 vuotta. Yhdistyksen juhlapäivä oli viime kuussa ja tällä viikolla vietetään Pohjoismaista kirjastoviikkoa. Viikon tarkoituksena edistää lukemista ja harrastusta pohjoismaista kirjallisuutta kohtaan.

Suomessa Pohjola-Norden Yhdistys tekee työtä skandinaavisen kielialueen ruotsin-, norjan- ja tanskan kielen kirjallisuuden ja käytännön kielitaidon ylläpitämisestä myös meillä Suomessa. Osa yhdistyksen jäsenistöstä on puhunut äidinkielenään ruotsia, tai toisesta kotimaisesta kielestämme on tullut opintojen ja ammatin tai puolison myötä kotikieli.

Juhlavuottaan viettävän yhdistyksen puheenjohtaja, opettaja Riitta Cederqvist kertoi ylpeänä yhdistyksen historiikin valmistumisesta ja luovutti sen jälkeen illan kirjailijavieraalle puheenvuoron. Professori, kirjailija Matti Klinge oli kutsuttu Lahden pääkirjastoon Pohjoismaisen kirjastoviikon avajaisiin viime maanantaina. Klinge on julkaissut useita kymmeniä ruotsin ja suomenkielisiä historiaa ja yhteiskuntaa käsitteleviä teoksia, omia muistelmia ja hänen päiväkirjojensa 15. osa on juuri painettu. Hän on toiminut Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana 1975-2001.

Klinge muistutti kuulijoita eurooppalaisen kirjanpainannan alkuvuosikymmenistä 1400-luvulla. Esimerkiksi ranskankielistä kirjallisuutta, mitä Ranskassa ei saanut julkaista, painettiin Sveitsissä. Kirjojen sivuja myytiin kappaleittain, ja ostaja sidotutti ne kirjansitojalla yhteen. Näin myytyjä ja mahdollisesti valtiovallalta piilossa pidettäviä kirjansivuja lähetettiin eteenpäin puisissa tynnyreissä, missä päällimmäisinä oli jotain muuta tavaraa tai sallittuja painotuotteita. Kastuessaan tynnyrit sietivät ulkoisesti vettä jopa mereen myrskyssä laivasta pudotessaan.

Julkaisuistaan puhuessaan hän muisteli lämmöllä aikaansa Pariisin yliopiston vierailevana suomenkielen ja kulttuurin professuurivuosiaan 1970-luvun alussa. Hän vertasi nykypäivän tiedonjakelua perheen Pariisin vuosiin. Käsin- tai kirjoituskoneella kirjoitetut kirjeet ja kolumnit kulkivat postin kautta, ja puhelut maasta toiseen olivat kalliita. Tältä ajalta ovat säilyneet perheen kirjoittamat kirjeet sukulaisille, ja niitä kirjailija on voinut käyttää muistelmateoksissaan dokumenttiaineistona.
- Mitä jää tämän päivän viesteistä jäljelle jälkipolville ja muistelmien kirjoittajille, kun sähköpostit ja nettiviestit häviävät pahimmassa tapauksessa avaruuteen, mietti puhuja.

Päiväkirjojen ja muistelmien kirjoittamisen erosta Klinge muistutti kuulijoita. Hän piti omia päiväkirjojaan reaaliaikaisina, mutta totesi muistelmien kirjoittamisesta myös omalta osaltaan, että "aika kultaa muistot". Hän vertasi omia muistojaan 1956 suurlakkoon, mistä hän väitti muistavansa lähinnä seurusteluaikansa tulevan puolisonsa Marketan kanssa, ja yhteiskuntapolitiikka oli siinä ihanuudessa sivuseikka. Päiväkirjaa hän kertoi alkaneensa kirjoittaa vasta Pariisin vuosien jälkeen. Niihin hän on sisällyttänyt myös kantaa ottavia artikkeleita.

Kadonnutta aikaa löytämässä, lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä opiskeluun liittyvä elämäkerta Klingeltä ilmestyi viime vuonna. Helsingin yliopisto 1640-1990- historiallinen tutkimussarjan hän on kirjoittanut yhteistyössä Rainer Knapasin, Arto Leikolan ja John Strömbergin kanssa.
Klingen tuotanto on monipuolista, mutta hän ei juurikaan korostanut oman ruotsinkielisten teostensa määrää. Hänestä paljastui myös kuvataiteilija ja nuoruuden aikaiset maalaukset löytyvät painettuina teosten kansilehtiin. Tuotteliaana kirjailijana ja historioitsijana illan kirjailijavieras toivoi nuorten

ihmisten tutustuvan kirja-antikvaarien aarteisiin sekä hankkivan kirjoja omaan kirjahyllyyn. Hän oli sanoissaan suorastaan runollinen kuvatessaan, missä kaikkialla voi kirjoja lukea ja niiden parissa aikaa viettää. Paperille painettua kirjaa ei korvaa professori Matti Klingen mukaan mikään.

Marja-Liisa Niuranen

 


Ajankohtaista -arkisto