Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile 

Voihan itku!

Kotimainen tv-tuotanto on pahassa kriisissä. Katsojien lisäksi siitä kärsivät poispotkitut uutisten ja ajankohtaisohjelmien tekijät. Kanavat suoltavat ulkomaalaisiin formaatteihin pohjautuvia tosi-tv-vedätyksiä, joihin Suomessa ei riitä aina edes tarpeeksi nimekkäitä osanottajia. Kun jossain maassa on keksitty uusi ohjelmamuoto, teemaa varioidaan kyllästymiseen saakka. Ruoanlaittoa on kokeiltu varmaan kaikkealla muualla paitsi veden alla, tanssimisenkin joku älypää hoksasi siirtää jäälle.

Viimeisimpänä hullutuksena laulajia rääkätään keväällä MTV3:n uutuussarjassa Tähdet, tähdet. Siinä testataan, miten tunnetuilta artisteilta sujuu esiintyminen vieraalla maaperällä, esimerkiksi hevi-musiikin esittäminen oopperadiivalta. Hollantilainen Vain elämää -konsepti on siis saanut ilmiselvän haastajan Norjanmaalta.

Vain elämää -sarjasta ei tullutkaan kotikatsomoissa samanlaista kansallista itkujuhlaa kuin vuosi sitten. Enimmäkseen Hirvensalmen Satulinnassa ovat tällä kaudella itkeneetkin artistit. Jukka Pojalta jäi jopa Juha Tapion biisin esittäminen kesken äkillisen "silmähien" vuoksi. (Mikähän siinäkin on, että itkemiselle pitää keksiä tippa linssissä ja väkisin uusia kiertoilmaisuja...) Heti toisen kauden alkaessa tuntui, että homma on jo nähty. Luulenpa, että vika oli suurimmaksi osaksi kattauksessa, eli esiintyjäkaartista puuttuivat Katri Helenan ja Jari Sillanpään kaltaiset kiintotähdet. Maarit Hurmerinta, niin taitava ja ihana kuin onkin, ei pysty yksin lunastamaan konkariosastolle luotuja odotuksia. Ilkka Alanko, Pauli Hanhiniemi ja Juha Tapio muistuttavat tuotannoltaan liian paljon toisiaan, eikä Anna Abreusta ole ollut vielä koko kansan suosikiksi.

Ihme kyllä, kaiken tämän hömpän keskelle mahtuu vielä keskusteluohjelmia. Niistä löytyykin yllättävältä taholta pari valopilkkua. Samaan aikaan, kun Enbuske, Linnanahde ja Sarasvuo taistelevat samoista vieraista, Kortesmäki sekoilee itsensä kanssa ja Arto Nyberg jatkaa perinteisellä rutiinillaan, Hjallis Harkimo uskaltaa yrittää kokeilla jotain uutta. Miehen etunimeä kantava uusi keskusteluohjelma oli sitä mitä luvattiin, eli keskustelua ja paikoin hyvinkin hauskaa ja hersyvää sellaista. Aloitusakson teemana oli rakkaus, eikä Hjallis kainostellut omista lemmenhuolistaan puhuessaan. Ohjelman parasta antia oli kuitenkin tapa, jolla hän hiillosti illan isännän oikeudella tosimieheksi tunnustautuvaa rokkari Jouni Hynystä. Hynysen kiemurtelu nauratti niin kotikatsojia ja studioyleisöä kuin paikalla olleita vieraitakin. Hjallis todisti nyt oppineensa kuuntelemisen taidon, jonka taas Sarasvuo näyttää kaiken empaattisen ilveilyn keskellä unohtaneen.

Toinen positiivinen yllätys on ollut Madventures-kundien, Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Docventures, jossa katsotaan ensin joku kulttielokuvaksi muodostunut dokumentti ja sen jälkeen aiheesta keskustellaan studiossa erikoisvieraan kanssa. Pienien alkukangertelujen jälkeen ohjelma löysi muotonsa ja pojat roolinsa keskustelijoina. Koska kotiläksyt on tehty hyvin, ei heidän tarvitse jatkaa enää tavaramerkiksi muodostuneella gonzo-linjalla, mitä eksoottisten ruokien maistelu on edustanut äärimmillään. Samalla herrojen kielenkäyttökin on siistiytynyt.

Mutta mihin on hukkunut kotimainen sketsiviihde? MTV3.n suureen ääneen lanseeraama, Putouksen tekijöiden uusin tuotos Totuuden torvet on ollut pelkkää soopaa. Miksi vanha viihdetaivaan klassikko, Valehtelijoiden klubi on pitänyt lanseerata verhottuna ja vesitettynä versiona uudelleen? Juontajana Aki Linnanahde on kuin kalpea varjo Helge Heralan steppaavasta Hegulista hemaisevine sihteerikköineen. Valehtelevien torvien huumori on väkisin väännettyä ja kaikkine oheisesityksineen vaivaannuttavaa katsottavaa.

Kenestä sitten sketsiviihteen pelastajaksi, jos jopa Putouksen väeltä ovat panokset loppuneet? Välillä omintakeisilla ideoillaan säväyttänyt TV2 voisi ottaa tehtävän kontolleen, jos muista ei ole siihen. Tarvittaisiin pikaisesti uutta Kummelin tapaista ryhmää, joka räjäyttäisi vallattomasti palikat uusille paikoilleen. Muuten nykyisellä menolla päädytään siihen, että kuvaruudun parasta tilannekomiikkaa tarjoaa samaisen kanavan Uusi päivä -sarja. Tosin tahattomasti, tekijöiden sitä tajuamatta.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit