Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Onnea 35-vuotiaalle!

Lehteä lukevat ovat varmaan jo huomanneet, että Omalähiö täyttää kunnioitettavat 35 vuotta. Se on hieno suoritus millä mittapuulla tahansa tarkasteltuna. Sitäpaitsi 35 on hyvä ikä. Viimeisimmät tutkimukset ja gallupit ovat todistaneet, että nainen on tuolloin kaikin puolin vetovoimaisimmillaan, eikä menetä iskukykyään vielä 40 vuoden rajapyykin jälkeenkään. Myöskään miehet eivät ole menettäneet viriliteettiään kuin nimeksi.

Jotkut viisaat ovat laskeneet, että ihmisen elämä rakentuu seitsemän vuoden sykleistä, joiden aikana mennään joko ylä- tai alamäkeä. 35-vuotiaana ollaan toisin sanoen viidettä kertaa jonkun uuden vaiheen edessä.

Miettikääpä, soveltuuko tämä omaan elämäänne. Itse olin 35-vuotiaana elämässäni todellakin tienhaarassa. Olimme seitsemän muun rohkean kaverin kanssa aloittaneet hiihtokeskusbisneksen Juupavaara-nimisessä paikassa. Sellainen mesta sijaitsee todellakin Suomessa, eikä suinkaan Kainuun perukoilla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan Pirkanmaalla, Oriveden ja Mäntän puolivälissä, 70 kilometriä Tampereelta koilliseen. Kaiken huipuksi se kuuluu Juupajoen kuntaan, joka kuulostaa monen korvaan keksityltä maalaiskomedian paikkakunnalta.

Olimme kokoontuneet viettämään syntymäpäivääni paikalliseen kippolaan ja kukin osakkaista aavisteli, ettei toista laskettelukautta keskukselle enää tule, Talven tulo oli ollut reippaasti myöhässä, ja kevätkin näytti päättyvän ennen aikojaan. Niin se päättyikin, vesisateeseen pääsiäisenä, jonka jälkeen rinteestä hävisivät viimeisetkin lumet. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja siirryimme kukin tahoillemme, kuka Lahteen, kuka Tampereelle, kuka Helsinkiin. Levitunturin väki kävi purkamassa hissit rinteestä ja osti ne itselleen.

Mietin pitkään, mihin ryhtyisin, mutta palasin vääjäämättömästi takaisin kirjoittamisen pariin. Päällikötehtävät vaihtuivat tosin lentävän reportterin hommiin. Alkoi jälleen yksi uusi seitsemän vuoden rupeama - ja niitähän on piisannut lisää.

Omalähiön aloittaessa taivaltaan elimme vielä Kekkosen ajan Suomessa ja olimme niin sanotusti suomettuneita, eli kumarsimme selkä kipeänä itään päin. Vihreä liike teki vasta tuloaan. Lahdessa Sleepy Sleepers hämmensi perinteisiä käsityksiä, ja moni uhosi lähtevänsä ahdasmieliseksi kokemastaan Lahdesta lopullisesti, joko Helsinkiin tai Tukholmaan, allekirjoittanut mukaan luettuna. Diskoissa tanssittiin Saturday Feverin tahtiin ja yökerhojen suosiota mitattiin jonojen pituudella. Keskiolutta ei saanut vielä R-kioskeista, eikä rahaakaan automaatista pääkaupunkia lukuunottamatta. Siitä huolimatta taloustutkijat ovat arvelleet, että ihmiskunnalla pyyhki kaikkein parhaiten juuri 1970-luvulla ja nimenomaan 1978.

Paljon on Lahdessakin 35 vuodessa muuttunut, ja moni vannoutunut lähtijä - jälleen allekirjoittanutkin mukaan lukien - palannut takaisin. Moni on ruvennut vieläpä kotikaupunkinsa suureksi puolestapuhujaksi. Lähiö, jossa tuli vietettyä nuoruusvuodet, tuntuu nyt oikeasti kodilta.

Yritysten menestys ei välttämättä heilahtele samanlaisten keikausten mukaan kuin ihmiselämä. Siksi Omalähiölle voi huoleti toivottaa rajattomasti lisää hyviä vuosia ja seitsemän vuoden syklejä. Toivottavasti kehityskäyrä suuntautuu ylöspäin. Kunhan itsenäisenä pysytellyt lehti pysyisi jatkossakin poikamiehenä - mikäli vertaus näin miesnäkökulmasta sallitaan - mihinkään fuusioihin ei kannata sortua, vaikka kosiskelijoita olisikin. Ai, niin. Ja näyttäisi se Juupavaarakin olevan jälleen voimissaan. Siellä lasketaan alamäkeä, mutta mennään toivottavasti myös eteenpäin...

Paljon onnea, vireälle ja vetovoimaiselle 35-vuotiaalle, oman tiensä löytäjälle!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit