Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Onnea 35-vuotiaalle!

Lehteä lukevat ovat varmaan jo huomanneet, että Omalähiö täyttää kunnioitettavat 35 vuotta. Se on hieno suoritus millä mittapuulla tahansa tarkasteltuna. Sitäpaitsi 35 on hyvä ikä. Viimeisimmät tutkimukset ja gallupit ovat todistaneet, että nainen on tuolloin kaikin puolin vetovoimaisimmillaan, eikä menetä iskukykyään vielä 40 vuoden rajapyykin jälkeenkään. Myöskään miehet eivät ole menettäneet viriliteettiään kuin nimeksi.

Jotkut viisaat ovat laskeneet, että ihmisen elämä rakentuu seitsemän vuoden sykleistä, joiden aikana mennään joko ylä- tai alamäkeä. 35-vuotiaana ollaan toisin sanoen viidettä kertaa jonkun uuden vaiheen edessä.

Miettikääpä, soveltuuko tämä omaan elämäänne. Itse olin 35-vuotiaana elämässäni todellakin tienhaarassa. Olimme seitsemän muun rohkean kaverin kanssa aloittaneet hiihtokeskusbisneksen Juupavaara-nimisessä paikassa. Sellainen mesta sijaitsee todellakin Suomessa, eikä suinkaan Kainuun perukoilla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan Pirkanmaalla, Oriveden ja Mäntän puolivälissä, 70 kilometriä Tampereelta koilliseen. Kaiken huipuksi se kuuluu Juupajoen kuntaan, joka kuulostaa monen korvaan keksityltä maalaiskomedian paikkakunnalta.

Olimme kokoontuneet viettämään syntymäpäivääni paikalliseen kippolaan ja kukin osakkaista aavisteli, ettei toista laskettelukautta keskukselle enää tule, Talven tulo oli ollut reippaasti myöhässä, ja kevätkin näytti päättyvän ennen aikojaan. Niin se päättyikin, vesisateeseen pääsiäisenä, jonka jälkeen rinteestä hävisivät viimeisetkin lumet. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja siirryimme kukin tahoillemme, kuka Lahteen, kuka Tampereelle, kuka Helsinkiin. Levitunturin väki kävi purkamassa hissit rinteestä ja osti ne itselleen.

Mietin pitkään, mihin ryhtyisin, mutta palasin vääjäämättömästi takaisin kirjoittamisen pariin. Päällikötehtävät vaihtuivat tosin lentävän reportterin hommiin. Alkoi jälleen yksi uusi seitsemän vuoden rupeama - ja niitähän on piisannut lisää.

Omalähiön aloittaessa taivaltaan elimme vielä Kekkosen ajan Suomessa ja olimme niin sanotusti suomettuneita, eli kumarsimme selkä kipeänä itään päin. Vihreä liike teki vasta tuloaan. Lahdessa Sleepy Sleepers hämmensi perinteisiä käsityksiä, ja moni uhosi lähtevänsä ahdasmieliseksi kokemastaan Lahdesta lopullisesti, joko Helsinkiin tai Tukholmaan, allekirjoittanut mukaan luettuna. Diskoissa tanssittiin Saturday Feverin tahtiin ja yökerhojen suosiota mitattiin jonojen pituudella. Keskiolutta ei saanut vielä R-kioskeista, eikä rahaakaan automaatista pääkaupunkia lukuunottamatta. Siitä huolimatta taloustutkijat ovat arvelleet, että ihmiskunnalla pyyhki kaikkein parhaiten juuri 1970-luvulla ja nimenomaan 1978.

Paljon on Lahdessakin 35 vuodessa muuttunut, ja moni vannoutunut lähtijä - jälleen allekirjoittanutkin mukaan lukien - palannut takaisin. Moni on ruvennut vieläpä kotikaupunkinsa suureksi puolestapuhujaksi. Lähiö, jossa tuli vietettyä nuoruusvuodet, tuntuu nyt oikeasti kodilta.

Yritysten menestys ei välttämättä heilahtele samanlaisten keikausten mukaan kuin ihmiselämä. Siksi Omalähiölle voi huoleti toivottaa rajattomasti lisää hyviä vuosia ja seitsemän vuoden syklejä. Toivottavasti kehityskäyrä suuntautuu ylöspäin. Kunhan itsenäisenä pysytellyt lehti pysyisi jatkossakin poikamiehenä - mikäli vertaus näin miesnäkökulmasta sallitaan - mihinkään fuusioihin ei kannata sortua, vaikka kosiskelijoita olisikin. Ai, niin. Ja näyttäisi se Juupavaarakin olevan jälleen voimissaan. Siellä lasketaan alamäkeä, mutta mennään toivottavasti myös eteenpäin...

Paljon onnea, vireälle ja vetovoimaiselle 35-vuotiaalle, oman tiensä löytäjälle!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit