Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Onnea 35-vuotiaalle!

Lehteä lukevat ovat varmaan jo huomanneet, että Omalähiö täyttää kunnioitettavat 35 vuotta. Se on hieno suoritus millä mittapuulla tahansa tarkasteltuna. Sitäpaitsi 35 on hyvä ikä. Viimeisimmät tutkimukset ja gallupit ovat todistaneet, että nainen on tuolloin kaikin puolin vetovoimaisimmillaan, eikä menetä iskukykyään vielä 40 vuoden rajapyykin jälkeenkään. Myöskään miehet eivät ole menettäneet viriliteettiään kuin nimeksi.

Jotkut viisaat ovat laskeneet, että ihmisen elämä rakentuu seitsemän vuoden sykleistä, joiden aikana mennään joko ylä- tai alamäkeä. 35-vuotiaana ollaan toisin sanoen viidettä kertaa jonkun uuden vaiheen edessä.

Miettikääpä, soveltuuko tämä omaan elämäänne. Itse olin 35-vuotiaana elämässäni todellakin tienhaarassa. Olimme seitsemän muun rohkean kaverin kanssa aloittaneet hiihtokeskusbisneksen Juupavaara-nimisessä paikassa. Sellainen mesta sijaitsee todellakin Suomessa, eikä suinkaan Kainuun perukoilla, kuten nimestä voisi päätellä, vaan Pirkanmaalla, Oriveden ja Mäntän puolivälissä, 70 kilometriä Tampereelta koilliseen. Kaiken huipuksi se kuuluu Juupajoen kuntaan, joka kuulostaa monen korvaan keksityltä maalaiskomedian paikkakunnalta.

Olimme kokoontuneet viettämään syntymäpäivääni paikalliseen kippolaan ja kukin osakkaista aavisteli, ettei toista laskettelukautta keskukselle enää tule, Talven tulo oli ollut reippaasti myöhässä, ja kevätkin näytti päättyvän ennen aikojaan. Niin se päättyikin, vesisateeseen pääsiäisenä, jonka jälkeen rinteestä hävisivät viimeisetkin lumet. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja siirryimme kukin tahoillemme, kuka Lahteen, kuka Tampereelle, kuka Helsinkiin. Levitunturin väki kävi purkamassa hissit rinteestä ja osti ne itselleen.

Mietin pitkään, mihin ryhtyisin, mutta palasin vääjäämättömästi takaisin kirjoittamisen pariin. Päällikötehtävät vaihtuivat tosin lentävän reportterin hommiin. Alkoi jälleen yksi uusi seitsemän vuoden rupeama - ja niitähän on piisannut lisää.

Omalähiön aloittaessa taivaltaan elimme vielä Kekkosen ajan Suomessa ja olimme niin sanotusti suomettuneita, eli kumarsimme selkä kipeänä itään päin. Vihreä liike teki vasta tuloaan. Lahdessa Sleepy Sleepers hämmensi perinteisiä käsityksiä, ja moni uhosi lähtevänsä ahdasmieliseksi kokemastaan Lahdesta lopullisesti, joko Helsinkiin tai Tukholmaan, allekirjoittanut mukaan luettuna. Diskoissa tanssittiin Saturday Feverin tahtiin ja yökerhojen suosiota mitattiin jonojen pituudella. Keskiolutta ei saanut vielä R-kioskeista, eikä rahaakaan automaatista pääkaupunkia lukuunottamatta. Siitä huolimatta taloustutkijat ovat arvelleet, että ihmiskunnalla pyyhki kaikkein parhaiten juuri 1970-luvulla ja nimenomaan 1978.

Paljon on Lahdessakin 35 vuodessa muuttunut, ja moni vannoutunut lähtijä - jälleen allekirjoittanutkin mukaan lukien - palannut takaisin. Moni on ruvennut vieläpä kotikaupunkinsa suureksi puolestapuhujaksi. Lähiö, jossa tuli vietettyä nuoruusvuodet, tuntuu nyt oikeasti kodilta.

Yritysten menestys ei välttämättä heilahtele samanlaisten keikausten mukaan kuin ihmiselämä. Siksi Omalähiölle voi huoleti toivottaa rajattomasti lisää hyviä vuosia ja seitsemän vuoden syklejä. Toivottavasti kehityskäyrä suuntautuu ylöspäin. Kunhan itsenäisenä pysytellyt lehti pysyisi jatkossakin poikamiehenä - mikäli vertaus näin miesnäkökulmasta sallitaan - mihinkään fuusioihin ei kannata sortua, vaikka kosiskelijoita olisikin. Ai, niin. Ja näyttäisi se Juupavaarakin olevan jälleen voimissaan. Siellä lasketaan alamäkeä, mutta mennään toivottavasti myös eteenpäin...

Paljon onnea, vireälle ja vetovoimaiselle 35-vuotiaalle, oman tiensä löytäjälle!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit