Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Kissa
Kissa Maggie (Elsa Saisio) yrittää houkutella juopon miehensä Brickin (Tapani Kalliomäki) petipuuhiin

Klassikko Kissa kuumalla katolla saa arvoisensa käsittelyn

Kaikkien hitti-iskelmiä sisältävien kiva-kiva-musikaalien jälkeen on hyvä palata siihen mistä teatterissa parhaimmillaan on kysymys. Tennesee Williamsin klassikko Kissa kuumalla katolla on pullollaan loistavaa, elämänmakuista ja raadollistakin dialogia. Tuntuu, että jokaisella repliikillä on oma paikkansa ja oma tarkoituksensa.

Näytelmä ottaa tylysti esiin ihmisenä olemisen ikiaikaiset ydinteemat: vanhempien ja lasten suhteet (Kuinka olla tasapuolinen ja tarviiko edes olla tasapuolinen?), avioliitto, rakkaus ja seksi sekä rikkaus, köyhyys ja ahneus.
Williamsin omasta elämästä kumpuavat teemat vaikeista ihmissuhteista, vallan ja intohimon kuvioista sekä alkoholismista loistavat kirkkaina tässä klassikkonäytelmässä.

Itse tarinan juoni lienee useimmille tuttu niin teatterin lavalta kuin loistavasta elokuvaversiostakin. Pollittien suku viettää Isopapan (Mikko Jurkka) syntymäpäiväjuhlia. Vanhimmalta pojalta, entiseltä urheilusankarilta Brickiltä (Tapani Kalliomäki) puuttuvat vieläkin lapset ja mies tuntuukin tarttuvan mielummin pulloon kuin villikissamaiseen vaimoonsa Maggieen (Elsa Saisio). Heidän suhdettaan kaivertaa Brickin hyvän ystävän, Skipperin kuolema.

Pikkuveli Gooper (Jarkko Miettinen) vaimoineen (Liisa Loponen) ovat mielestään hoitaneet oman elämänsä paremmin, onhan perheessä jo kolme lasta ja neljäs tulollaan. Gooper onkin enemmän kuin halukas otttamaan tilan haltuunsa, mutta rakastaako Isopappa enemmän Brickiä?

Kuolemansairas Isopappa vaatii juopuneen Brickin tilille ja perheen salaisuudet ja valheet alkavat pulppuamaan pintaan.
Mikä on Brickin juomisen perimmäinen syy? Miksi Brick ja Maggie eivät ole saaneet lasta? Mikä oli Brickin ja Skipperin suhteen todellinen laatu? Kuka saa tilan haltuunsa isopapan kuoleman jälkeen?

Williamsin alkuperäinen teksti on niin vahva, ettei näytelmässä yksinkertaisesti ole epäonnistumisen vaaraa. Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen on onnistunut sovituksessaan isolle Juhani-näyttämölle varsin hyvin ja erityisesti täytyy mainita Sami Järvisen äänisuunnittelu, joka antaa näytelmälle unenomaisen vaikutelman siitä, että oikeasti olemme Tenneseen kuumassa illassa.

Näytelmä tapahtuu pääosin yhdessä tilassa, neljän seinän sisällä, joten lavastus on yksinkertainen, mutta toimiva. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovat vakuuttavia, johtotähtinään ilmeikäs Tapani Kalliomäki ja ihan oikeasti roolinsa mukaisesti kissamainen Elsa Saisio päärooleissa. Myös Mikko Jurkka tekee uskottavan työn Isopapan roolissa.

Lahden kaupunginteatteria voi moittia ainoastaan varmuuden ja kassaeurojen maksimoimisesta, kun se on ottanut tämän klassikkonäytelmän ohjelmistoonsa. Toisaalta kyseessä on merkittävä kulttuuriteko, sillä Kissa kuumalla katolla on näytelmä, joka jokaisen meistä pitäisi edes kerran elämässään nähdä. Näytelmän ikiaikaiset teemat nimittäin jatkavat elämäänsä meidän kaikkien arjessa, halusimme sitä tai emme.

Petri Salomaa

 

 


Ajankohtaista -arkisto