Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Väyrysen luona lounaalla

Paavo Väyrynen singahtaa välillä suosion harjalle kuin korkki mutavellin pintaan. Suosion nousua selitetään sillä, että nuoremmat sukupolvet eivät ole juurikaan lukeneet miehen aiemmista vehkeilyistä. Siksi jokaisen politiikasta kiinnostuneen nuoren - ja miksei meidän vanhemmankin - kannattaa lukea Lasse Lehtisen ja Sanna Ukkolan mainio teos Vastarannan kiiski - Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä.

Kirja esittelee aivan toisenlaisen persoonan ja valtiomiehen kuin Väyrynen on kuvaillut omissa teoksissaan. Dostojevskin tuotannon pikaluennalla läpikäynyt Suomen Keskustan kunniapuheenjohtaja, kahdeksan eri hallituksen ministeri ja Åbo Akademin tohtori sanoo, ettei aio lukeakaan Lehtisen ja Ukkolan teosta, sillä se antaa hänestä liian subjektiivisen kuvan. Objektiivinen kuva syntyisikin hänen mielestään ainoastaan Väyrysen omia muistelmia lukemalla.

Mehukkaimmat paljastukset liittyvät tietysti Väyrysen heikkoon viinapäähän ja siitä seuranneisiin kommelluksiin sekä hänen yli-itaraan luonteeseensa. Minulla on molemmista henkilökohtaista kokemusta. Aikanaan kerrottiin klassikkona tarinaa, miten Väyrynen olisi nipistellyt humalapäissään lentoemäntää valtiovierailun lentomatkalla. Siihen aikaan Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimiehenä työskennellyt, nykyisin Iltalehden kolumnistina toimiva Aarno "Loka" Laitinen kuitenkin kiistää näin tapahtuneen. Sen sijaan Väyrynen oli hätistellyt Seuran toimittajana työskennelletty, tv-kuuluttajana legendaksi kohonutta Teija Sopasta hyvin suorasukaisin elkein. Teija oli tullut hakemaan perhetuttuaan Lokaa apuun ja tilanne päättyi onnellisesti.

Seuran entisellä päätoimittajalla; Heikki Parkkosella oli Apu-lehteä vastaan käydyvssä kiivassa levikkitaistelussa kaksi paljastamatonta valttikorttia hihassaan. Molempien käyttämistä Teija vastusti. Lehden hovireportterina toimiva Sopanen kiersi itseoikeutetusti valtiovierailuja. Niinpä hän oli nähnyt omin silmin, miten Urho Kekkonen liukastui Islannissa kalastusreissulla ja muita arkaluonteisia asioita. Paavo Väyrysen häpeilemätön flirtti jätti kuitenkin Teijaan pysyvän arven. Hän ei halunnut liikkua tilaisuuksissa, jossa mies oli paikalla, sen koommin. Teija oli luonteltaan herkkä ja rakastava ihminen. Päätoimittajan lukuisista pyynnöistä huolimatta hän ei halunnut laverrella ikävistä kokemuksistaan saati satuttaa silmäätekeviä. Hän oli antanut vaikenemisestaan sanansa presidentin adjutantille, ja lupaus piti Teijan kuolemaan saakka.

Olin paljon myöhemmin Nykypostin reportterina vierailemassa Väyrysen kotikonnuilla Keminmaalla, jonne hän oli perustanut Pohjantähti-opiston ja teimme paikasta lehteen esittelyä. Paavo on hyvälle päälle sattuessaan loistava seuramies, joten hän esittelikin ympäristöä hyvin innostuneena. Vuolaana virtaavan Kemijoen ääressä oli lapsuudessa leikitty välillä uhkarohkeitakin leikkejä, nyt poikien seikkailut naurattivat. Vanhaan latoon oli rakennettu tanssisali, ja iloisesti hymyilevän Vuokko-vaimon kanssa tutustuttiin opiston keittiötiloihin. Siellä isäntä paljasti keksineensä itselleen oivallisen tavan pudottaa painoa. Hän oli vähentänyt alkoholinkäyttöään ja tyytyi nauttimaan enää vain maltillisesti kuivaa valkoviiniä. Ruokaremontin esikuvana oli taas entisen huippujuoksija Juha Väätäisen siihen aikaan markkinoima kaalisoppadieetti. "Mutta, koska en ole voinut sietää keitettyä kaalia, päätin kokeilla diettiä niin, että nautin samat aineet raakana, raastettuna", Paavo kehui oivallustaan. Painoa olikin lähtenyt lyhyessä ajassa kahdeksan kiloa.

Vierailimme myös naapurissa sijaitsevan, Paavon iäkkään isän kotitalossa. Eemeli Väyrynen esitteli ylpeänä salaattiviljelmiään ja muisteli poikansa vaiheita pienenä koululaisena. Paavon isäukko oli varsinainen tervaskanto, jonka poika arveli saavuttavan vähintään sadan vuoden iän. Eemeli Väyrynen elikin 101-vuotiaaksi ja kuoli vasta kaksi vuotta sitten elokuussa. Oli huvittavaa seurata pirtissä isän ja pojan puhelemista. Ensimmäistä kertaa näin Paavon jutellessa jäävän alakynteen niin, ettei hän yrittänytkään panna vastapuolelle hanttiin.

Puolivälissä tapaamistamme Paavo paljasti pihin puolensa. Hän katsoi kelloaan ja totesi, että onkin jo sopvasti lounasaika: "Nälkä varmaan kurnii toimittajalla ja kuvaajallakin." Nyökättyämme hyväksyvästi, mies kehotti minua ja valokuvaajaa ajamaan muutaman kilometrin valtatietä Kemiin päin, josta löytyisi Shellin huoltoasema. "Sieltä saa hyviä ja edullisia pikaruoka-annoksia", Väyrynen opasti meitä etelän immeisiä. Mehän kävimme valokuvaajan kanssa pikaisesti grillipihveillä, jonka jälkeen haastattelu jatkui taas kotoisissa tunnelmissa. Päivän päätteeksi Väyrynen kiitti tapaamisesta. Mietin pitkään, kiitänkö häntä lounaasta, mutta diplomaattisena luonteena päätin pitää turpani kiinni.

Sittemmin olen tullut johtopäätökseen, että suomalaisista poliitikoista Paavo Väyrynen on ehkä kaikkein parhaiten sisäistänyt vanhan viisauden: "Ilmaista lounasta ei ole olemassakaan."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit