Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Kaksi vanhaa mamua

Aina laman iskiessä muukalaisvihamielisyys nostaa päätään ja ääriainekset pyrkivät valtaan. Tästä kenties humoristisin osoitus on tällä hetkellä kokoomusnuorten toiminta. Ehkä välillä olisi syytä panna jäitä hattuun ja kuunnella niin sanottuja kokemusasiantuntijoita, ilman vihan ja ennakkoluulojen häivää. Olen seurannut maahanmuuttokeskustelua jo pitkään ennen kuin se edes leimahti liekkeihin Suomessa. Pääsin monien muiden suomalaisten nuorten tavoin hyvinpalkattuun kesäduuniin Ruotsiin 1970-luvun lopulla. Rivakka suomipoika tai -tyttö pääsi naapurimaassa kivuttomasti itsenäisen elämän alkuun. Tukholman päärautatieaseman vieressä sijaitseva, postin keskuslajittelupiste oli paikka, jossa moni siirtotyöläinen lähti askeltamaan urallaan ylöspäin, sinne päätyneille ruotsalaisille se merkitsi taas vihoviimeistä turvatyöpaikkaa ja henkistä katastrofia. Postissa suomalaiset, silloiset jugoslaavit ja Lähi-idästä tulleet olivat enemmistönä - puhdasta riikinruotsia ei työmaaruokalassa juurikaan kuullut puhuttavan.

Se, mitä koettiin Ruotsissa sukupolvi takaperin, on meillä todellisuutta tänään. Siksi onkin mielenkiintoista lukea kahden toisilleen vieraan mamu-älykön, Kreikasta Ruotsiin 1964 muuttaneen kirjailija Theodor Kallifatidesin ja Somaliasta 21 vuotta sitten Suomeen tulleen toimittaja Wali Hashin tekstejä omista rasismiin liittyvistä kokemuksistaan. Aikaviive naapurimaiden kehityksessä on suurinpiirtein sama kuin Kallifatidesin ja Hashin kokemissa tapahtumissa.

Kallifatides kirjoitti muukalaisuuden tematiikkaa käsittelevän teoksensa Uusi maa ikkunani takana vuonna 2001. Kirjailija sopeutui uuteen kotimaahansa niinkin hyvin, että alkoi toteuttaa luovaa työtään uudella äidinkielellä. Siksi hänestä tuli Ruotsissa erittäin suosittu. Suosio ei kuitenkaan helpottanut sopeutumista uuteen ympäristöön, vaan pikemminkin ainoastaan ruokki vieraantumista synnyinmaasta. Mies on kuvannut kaksinkertaista vieraantumistaan osuvasti. "Me onnettomat luomme toisin sanoen yhteiskunnan, jossa ruotsalaisuus on joillekuille ainoa osa, mitä heillä on jäljellä."

Turkuun kotiutunut, muun muassa Ylen nettisivuille kirjoittava toimittaja Wali Hashi ei ole kolumneissan yhtä syvällinen kuin Kallifatides, mutta Suomessa sitäkin kipeämmin ajan hermolla. Hashi ei ole todellakaan muuttanut Somaliasta Suomeen paetakseen töitä. Kirjoitushommien ohella hän toimii välillä vartijana Turun keskustan kortteleissa. Hashi sanoo suoraan, että hänen mielestään Suomen pahin vihollinen ei ole Venäjä, maahanmuuttajat, islamistit, eivätkä äärioikeistolaiset. "Se on alkoholi", mies lataa päin naamaa ja haluaa nostaa heitollaan kissan pöydälle, eli keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.

17-vuotiaana Suomeen saapunut Hashi on ylpeä uudesta kansalaisuudestaan: "Kaikki, mitä olen saavuttanut, olen saavuttanut täällä: ihmissuhteeni, lapset, ammatin ja työn."
Yksi asia suomalaisissa kuitenkin tökkii pahasti, ja siihen mies törmää työssään vartijana päivittäin. Se on alkoholin väärinkäyttö ja suurkulutus. Hashi kutsuu alkoholin viemiä ihmissieluja mieluummin asiakkaiksi kuin alkoholisteiksi.

"Kuulen heiltä päivittäin sellaisia asioita kuin olin kännissä, vedin lärvit, olin naamareissa, vedin perseet, olin ihan peltikii, olin turpa jumissa jne. Ja sen jälkeen krapula", Hashi havainnollistaa. "Jos olet kännissä tai juot alkoholia liikaa, se on minusta todella henkilökohtainen asia, mutta ei ehkä tässä yhteiskunnassa. Alkoholin käyttö on Suomessa hyväksyttyä. Suomessa ihmiset kertovat ylpeinä, miten kännissä he ovat olleet. Jos et juo alkoholia, olet outo, tiukkapipoinen, etkä kuulu joukkoon. Ei ihme, että teinit esittävät olevansa kännissä, vaikka eivät olisikaan."

Raakaa ja rankkaa puhetta, josta löytyy kuitenkin totuuden siemen. Hashi ihmettelee, miksi suomalaiset ystävät ja työtoverit uskoutuvat harvoin henkilökohtaisista asioistaan, kuten perheestään, sairauksistaan, uskonnollisista mielipiteistään tai ketä he ovat aikeissa äänestää. "Suomessahan arvostetaan rehellisyyttä, mutta kun kysymys on alkoholiongelmasta, mihin se rehellisyys katoaa", Hashi kysyy aiheellisesti. "Tiedän, että minua syytetään varmasti tiukkapipoiseksi, moralisoijaksi, muslimiksi tai pakolaiseksi, jolla on taka-ajatuksena toivo lopettaa alkoholin käyttö Suomessa. Miksi ei voi puhua alkoholin huonosta käytöstä? 80 % henkirikoksista ja 70 % pahoinpitelyistä tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Rikokset tehdään suurimmaksi osaksi humalassa."

Rehellisyyden ohella Hashi sanoo arvostavansa Suomessa ja suomalaisuudessa ihmisten luotettavuutta ja hyväntahtoisuutta sekä maan turvallisuutta. Afrikasta ja Somaliasta hän haluaisi tuoda kylmään Pohjolaan vastineeksi kepeämpää asennetta elämään. Hänen mielestään meillä voisi olla myös paljon opittavaa somalilaisten perhearvoista.

Ehkäpä kokoomusnuorillakin olisi paljon opittavaa näiltä kahdelta tarkkanäköiseltä kynäniekalta. Kallifatidesin sanoin: "Pisin matkoista on se, jonka teemme itseemme, ja se alkaa aina oppimalla jotakin uutta ja vierasta."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit