Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Andy imuroi viinat ja rahat

Julkkis Big Brotherin muututtua yleiseksi selkäänpuukotus- ja turpaanvetokilpailuksi ja alkoholinkäytön livettyä talossa lapasesta, moni on tullut vetämään hihasta ja kysymään, millainen tyyppi se Andy McCoy oikeasti on, oletko tavannut kertaakaan? Pari kertaa olen miehen tavannut, ja vaikka kohtaamisista on jo jonkin verran aikaa, ei BB muuttanut käsitystäni hänestä puoleen eikä toiseen. Andy on samanlainen pulliainen kuin me muutkin. Lukeneena kaverina totta kai miellyttävä ja välillä teräväkin, mutta humalapäissään samanlainen tolvana kuin me muutkin. Pahimmillaan räjähtävä aikapommi, jonka käytös purkautuu aggressiivisena käytöksenä, kuten televisionkatselijat saivat huomatakin ja mistä piirteestä vaimo Angela myös varoitti etukäteen.

Ensimmäisen kerran tapasimme miehen kanssa Helsingissä, Yhtyneiden Kuvalehtien Kalevankadun studioilla kuvatessamme Hanoi Rocks -yhtyeen virallista keikkajulistetta OK-lehteen. OK oli niitä harvoja julkaisuja, joka oli kyennyt panemaan hanttiin Jyrki Hämäläisen Suosikille, Intron ja Helpin ohella. Tullessani lehden toimitussihteeriksi helmikuussa 1983, reivasimme lehden linjaa yhdessä päätoimittaja Tom Pyynösen (nykyinen Lundberg) kanssa entistä asiallisempaan ja kansainvälisempään suuntaan ja pudotimme iskelmäartikkelit kokonaan pois. Kotimaisten rock-yhtyeiden virallisten keikkajulisteiden luonnostelu ja julkaiseminen keskiaukeaman julisteina kuului osana tähän myyntistrategiaan. Hanoi Rocksin ohella tapetilla olivat tuohon aikaan Manse-rockin legendoiksi muodostuneet Eppu Normaali ja Popeda sekä tammisaarelainen Paul Oxley´s Unit. Uusi linja, jonka tarkoituksena oli kuroa kilpailijan etumatka kahdessa vuodessa umpeen, tehosikin niin hyvin, että Suosikkia kustantava Lehtimiehet Oy päättii ostaa OK:n markkinnoilta marraskuussa 1984, jonka jälkeen se myös lopetti lehden julkaisemisen.

Hanoin Rocksin keikkajuliste on tänä päivänä keräilytavaraa, eikä sen kuvaaminen sujunut kommelluksitta. Levy-yhtiön Tiina Vuorinen oli saanut koottua pojat vaivalla kasaan ja pääsimme lopulta niin sanotulle isolle studiolle. Viereisellä pikkustudiolla kuvattiin samaan aikaan Anna-lehden ruokajuttua, jonka yhtä kattausta koristi täysi viinipullo. Andy kaappasi pullon mukaansa, loihti avuliaalta studioassistentilta korkkiruuvin ja siemasi hetkessä putelin sisällön kitusiinsa. Pullo on Andyllä kädessä kyseisessä julisteessa. Hanoi Rocks poseerasi tuolloin klassisimmassa kokoonpanossaan: Mike Monroe (laulu), Andy McCoy (kitara), Nasty Suicide (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Razzle (rummut).

80-luvun lopulla haastattelin Andyä ja hänen ensimmäistä vaimoaan, Anastasiaa Seura-lehteen hotelli Pasilassa, josta ystävällinen tarjoilija oli varannut meille puolet ruokasalista käyttöömme. Andy oli nyt jo edesmenneen Anastasian kanssa naimisissa 1986-89, ja hänellä on liitosta Sebastian-niminen poika. Pariskunta saapui haastatteluun lähes kaksi tuntia myöhässä ja tapaamisen aluksi minua pyydettiin maksamaan taksi Vuosaaresta, jossa aviopari bunkkasi Andyn äidin luona. Tajusin sillä hetkellä, että tarinatuokion loppuun saattaminen vaatii paitsi lujia hermoja, myös reilusti käteistä rahaa. Juttupalkkion Andy oli nyhtänyt päätoimittajalta jo aikaisemmin.

Andy vaati muista hotellivieraista erotettuun tilaan, koska ei kestänyt ulkopuolisten katseita ja halusi nauttia "myöhästyneen" lounaansa rauhassa. Kun tarjoilija tiedusteli pariskunnalta ruokatilausta, Andy ilmoitti, ettei hän pysty syömään mitään niin aikaisin. Kello oli jotakuinkin kolme iltapäivällä ja perjantai tuhraantumassa hyvää vauhtia ylitöihin. Kitaristi ilmoitti ottavansa alkupalaksi kymmenen Fernet-Brancaa. Alan ammattilaisten piireissä hyvänä krapulankaatajana tunnettu katkero herättäisi kuulemma hyvin ruokahalun muutaman tunnin kuluttua. Tarjoili valitti, ettei voisi alkoholisäädösten vuoksi tuoda koko satsia kerralla pöytään, joten sovimme, että hän tarkkailee tilannetta, ja tuo paukkuja pöytään sitä mukaan kun tähti kumoaa niitä kurkkuunsa. "Pysytshä sä gimma vauhdissa mukana", Andy kyseli huolestuneena.

Kun yrttijuomaa oli kumottu 20 ravintola-annosta, Andyä alkoi kyllästyttää haastattelun teko. "Se on shiinä", mies totesi ja uteli, mihin päin olin menossa hotellilta. Koska asuin tuolloin Laajasalossa, matkan varrella Vuosaareen, jonne taksi maksaisi taas tuhottomasti, ajattelin olevani nokkela ja valehtelin, että keskustaan. "Okei, me tullaan meshiin, tilaa biili", Andy ilmoitti. Päätin jäädä autosta heti vähän matkan päässä Töölössä, vilkkaassa risteyksessä, jotta pääsisin pariskunnasta mahdollisimman nopeasti eroon, muuten käteisvarani eivät riittäisi viikonlopun yli. Tarkoitukseni oli jatkaa matkaa julkisilla liikennevälineillä. Takseista ja ravintolatarjoilusta saisin onneksi rahat kuitteja vastaan takaisin maanantaina.

Maksoin taksin ja olin juuri nousemassa ulos, kun Andy painoi minut olkapäästä takaisin istumaan. "Wait a second, man! Milläs me phäästään Vuosaareen? Heitä matkarahat ja lisäks sen verran, että me shaadaan muutama paikallisessa", mies esitti tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Rahat vaihtoivat omistajaa - ilman kuittia tällä kertaa. Andy sai vaimonsa kanssa juomansa - itse söin lauantain ja sunnuntain makaronia.

Andyn kanssa hommat hoituvat, varsinkin kun joku muu toimii maksumiehenä, mutta aikataulujen suhteen hän ei ole edelleenkään kauhean tarkka. Liian tiukka "schedule" - mitä termiä Andy käyttäisi - tuo hänelle mieleen armeijakurin ja diktatuurin. "Eikä me viddu olla enää osa mitään Neuvostoliittoa..." Kaikenlaiset rajoitukset saavat miehen mustalaisveren kiehahtamaan. Tosin vieläkään ei ole tietoa, mistä Andy on sen perinyt. Ennen vuosituhannen vaihdetta hän antoi sukujuurilleen kyytiä väittäen olevansa osittain romani, hän selitti sillä myös kiinnostustaan flamencoon. Andyn isä, Risto Hulkko on kuitenkin kumonnut väitteen. Andy syntyi Pelkosenniemellä perinteiseen lappilaiseen sukuun lokakuussa 1962 ja sai kasteessa etunimen Antti.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit