Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Roman Schatz ja sodan traumat

Yksi kaupungimme valtalehden kriitikoista kirjoitti, että suurin osa radion tarjonnasta on pelkkää taustahälyä - tai jotenkin siihen suuntaan - ja syytti siitä etupäässä kaupallisia radioasemia. Kirjoittaja oli täsmälleen oikeassa. En lähde nyt tässä erittelemään, millaista soopaa paikallisradioiden aamu-, päivä- ja iltaäänet suoltavat pahimmillaan - siitä saa varmasti jokainen hyvän kuulokuvan, kun avaa yhden monista mainoksia ja tiukan kaupallisen formaatin mukaan musiikkia tarjoavista kanavista vähintään kymmeneksi minuutiksi.

Samainen kirjoittaja kehui Yleisradion puhepainotteisempaa ohjelmistoa ja nosti sieltä esiin kaksi verbalikkoa: Jari Sarasvuon ja iranilaissyntyisen stand up -koomikon, Ali Jahangirin. Lisäisin parivaljakon jatkoksi ehdottomasti Roman Schatzin, Saksan Überlingenin lahjan Suomen kansalle. Schatzin Maamme-kirja Yle1:llä maanantaiaamuisin on kerrassaan riemastuttava viikon aamunavaus - uusintojen makuun pääsee sunnuntaisin puoleltapäivin. Taustahälystä ei ole tietoakaan, sillä miehen intensiivinen - joidenkin mielestä ärstyttäväkin - ilmaisu pakottaa laskemaan kahvikupin tai sanomalehden lopulta kädestä. Suomalaisissa asuu ilmeisestikin pikkuinen masokisti, sillä me rakastamme, kun joku kieltämme taitava ulkomaanpelle ruotii tapojamme ja kulttuuriamme, varsinkin jos hän samalla rakastaa huumoriamme sekä ruoka- ja juomatottumuksiamme. Saunasta nyt puhumattakaan. Edellinen virallinen hupiapina samalla saralla on ollut britti - Neil Hardwick.

Näistä kahdella Schatzilla on kuitenkin suurempi työmaa, sillä hänellä on rikottavanaan tabuja myös omasta kotimaastaan, Hardwickiä enemmän. Suomen mediassa hän pääsee käsittelemään aiheita, joista nousisi Saksassa edelleenkin kauhea haloo. Toisen maailmansodan aiheuttamat traumat eivät olisi Saksassa vieläkään tarpeeksi kypsiä hänen tyylilleen käsitellä asioita, eli sarkastiselle huumorille. Schatz lisääkin aina tilaisuuden tullen vettä myllyyn kertomalla yleisölleen, istuipa se sitten radion ääressä tai kapakan pöydässä vastapäätä, lempimuistelonsa, kuinka hänenkin isänsä kuoli keskitysleirillä. Kommenttia seuraa yleensä jäätävä hiljaisuus, jonka jälkeen mies toteaa tyynesti. "Kyllä, hän kuoli työvuorossa pudottuaan humalassa vartiotornista." Schatzin ja Hardwickin kaltaisiin "henkisiin ruumiinavaajiin" eri kansalaisuuksista ylsi myös edesmennyt ja kunnianarvoisa Yleisradion kirjeenvaihtajamme Erkki Toivanen, jonka viileän analyyttiset viillot sekä englantilaisten että ranskalaisten kummallisuuksista olivat aina yhtä nautittavaa kuultavaa ja luettavaa.

Tänä kesänä Schatzilla oli Maamme-kirjan yhdessä jaksossa vieraina sotahistorian harrastaja, sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla ja historiantutkija Teemu Keskisarja. Keskustelun aiheena oli Suomen ja Saksan aseveljeys jatkosodassa. Schatzia ihmetytti, kuinka Suomessa muistetaan esimerkiksi Kuhlmeyn lento-osaston uroteot ja Messerschmittin konetyypit paremmin kuin Saksassa konsanaan ja miksi suomalaiset yleensäkin rakastavat sotahistoriaa. Kuten varmasti suuri osa lahtelaisistakin tietää, nastolalaissyntyinen Jarla piirtää suosittua sarjakuvaa Fingerpori. Sarjakuva on saanut nimensä 70-luvulle jämähtäneen suomalaisen pikkukaupungin mukaan, jossa meno on hieman samanlaista kuin Kaurismäkien elokuvissa. Kaupunkia on myös kuvattu itäsaksalaiseksi Ankkalinnaksi. Joissakin Fingerporin stripeissä Jarla on heittänyt hyvinkin rohkeaa herjaa natsi-Saksan kustannuksella. Schatz totesikin ohjelmassaan, että piirtäjä olisi saanut niiden vuoksi nyky-Saksassa häkkiä, rapsut tai joutunut vähintäänkin vainon kohteeksi. Suomessa Helsingin Sanomat poisti yhden stripin verkkosivuiltaan, koska se oli loukannut poikkeuksellisen monia lukijoita. Siinä natsisotilas oli ostamassa "vapaan juutalaisen saippuaa:" Jarlan mukaan tavoitteena oli kuitenkin vain nauraa "tietynlaiselle puolivillaiselle eettisyydelle".

Värikkäät tarinat, kuulipa ne sitten radiosta, televisiosta, biisien sanoista tai kuppilassa, innostavat yleensä myös perehtymään aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Schatz ja hänen vieraansa viittasitvatkin ohjelmassa suoraan ja välillisesti Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittamaan kirjaan Ruma sota (Johnny Kniga, 2008), joka on ainakin kirjastosta helposti saatavilla. Tutkimus talvi- ja jatkosodan vaietusta historiasta on ravistelevaa luettavaa sotilaiden julmuudesta rintamalla, seksuaalisesta väkivallasta, päihteiden käytöstä, rintamakarkuruudesta, sotasensuurista ja -propagandasta sekä sodan traumatisoimista sotilaista. Ei ehkä kaikkein sopivinta luettavaa heikkohermoisimmille. Osansa saavat niin oma kuin vihollisleirikin.

Joku voisi kysyä, kannattaako näitä ikäviä asioita enää kaivella. Niiden tutkiminen on kuitenkin osa kansallista eheytymistä, kuten myös Schatz on huomioinut. Suomeen ja toisen maailmansodan voittajamaihin verrattuna Saksalla on vielä pirunmoinen henkinen savotta selvitettävänä, ja tätä työtä Schatz on tehnyt osaltaan ansiokkaasti. Mustanpuhuva huumori on edesauttanut välillä hyvin kipeänkin viestin perillemenossa.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit