Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Stand Up

Standp up -komiikkaa pidetään haastavimpana hauskuuttamisen lajina. Se on ikävä kyllä etääntynyt jo kauaksi alkuperäisestä ideastaan, jossa kuka tahansa saattaa nousta lavalle kertomaan vitsejä. Nykyään stand up on yksi viihdeteollisuuden nopeimmin kasvavia haaroja. Lajin tämän hetken Suomen ykkösnimen, Sami Hedbergin ei tarvitse enää palata päivätyöhönsä hotellin asiakaspalveluun, hän vuolee kultaa oman tuotantoryityksensä Showhousen kautta ja työllistää myös muita ihmisiä.

Mutta edelleenkin jännitys ja ramppikuume karsivat suurimman osan alalle haaveilevista. Yksinäinen lavakoomikko joutuu panemaan itsensä peliin elävän yleisön edessä pelottomasti, ilman minkäänlaista taustatukea. Yleisöstä riippuen sinut voidaan ottaa vastaan sydämellisesti, naurunpurkauksien säestyksellä tai kivittää buuaamalla ulos. Hyvä stand up -esiintyjä onkin parhaimmillaan yhdistelmä taitavaa jutunkertojaa, itseironista käsikirjoittajaa ja suomen kielen taitajaa sekä vähintääkin keskinkertainen näyttelijä tai imitaattori sekä pureva yhteiskuntakriitikko. Ennen muuta hän pystyy aistimaan yleisön reaktiot nopeasti ja vaihtamaan tarvittaessa tyylilajista toiseen.

Ei todellakaan, mikään helppo laji. Silti erinäiset klubit, joissa orastava lavakoomikko voi tulla kokeilemaan taitojaan, ovat täynnä sekä munaamisen pelossa estradille astelevia lähibaarin huuliveikkoja, että heitä pällistelemään tullutta yleisöä. Stand up -kisoihin on tunkua, kuten TV2:lla ensi viikolla alkavaan Naurun tasapaino -ohjelmaan, jossa lopulta kymmenen nousevaa kykyä kilpailee 20 000 eurosta ja Suomen-kiertueesta. Tie tähtiin avautuu vain harvoille ja valituille. Heikot ja hitaat huulihanuristit eivät pärjää live-komiikan armottomassa maailmassa. Ei riitä, että olet supliikkimiehiä tai -naisia tai että sielunkumppanisi nauraa katketakseen jutuillesi. Moni hyvänä seuramiehenä pidetty jamppa hyytyy parrasvaloissa alkumetreillä.

Stand upin juuret ovat Yhdysvalloissa. Yksi sen uranuurtajista oli 1950 ja -60-luvuilla vaikuttanut amerikkalainen Lenny Bruce. Hän tarttui rohkeasti tabuiksi koettuihin aiheisiin, kuten seksuaalisiin ja rotuennakkoluuloihin, ruoti rajusti juutalaisten ja kristittyjen sekä maansa presidenttien edesottamuksia. Hollywoodin yökerhoissa sekä paikallisella tv-kanavalla esiintynyt Bruce vangittiin siveettömyyssyytteiden vuoksi vuonna 1961. Useimmat yökerhot eivät uskaltaneet enää kiinnittää häntä esiintyjäksi. Painostuksesta huolimatta Bruce ei suostunut siivoamaan kielenkäyttöään. Vuonna 1964 hänet tuomittiin epäsiveellisestä näytöksestä Greenwich Villagessa. Älymystö ja kirjailijat Norman Mailerin johdolla puolustivat Brucea yhteiskunnallisena satiirikkona. Vuonna 1974 Bob Fosse teki Brucesta kuusi Oscar-ehdokkuutta keränneen elokuvan Lenny, jossa pääosaa esitti Dustin Hoffman. Joulukuussa 2003 New Yorkin kuvernööri armahti koomikon, tämän kuoleman jälkeen, yli 40 vuotta vanhasta tuomiosta perustelunaan sananvapauden suojeleminen.

Maailmalla tunnettuja stand up -koomikkoja, joista on tullut myöhemmin myös tähtiä televisiossa tai elokuvissa ovat muun muassa Rowan Atkinson (Mr. Bean), Robin Williams (Hyvää huomenta, Vietnam, Kuolleiden runoilijoiden seura), Eddie Murphy (Beverly Hills kyttä), Jerry Seinfeld (Seinfeld), Denis Leary (Asema 62), Jim Carrey (Ace Ventura -elokuvat, The Mask - naamio), Mike Myers (Austin Powers -elokuvat), Steve Martin (Superhulttio, Kolme kaverusta, Roxanne), Kevin James (Kellarin kunkku) ja Joe Rogan (Pelkokerroin). Lenny Brucen tavoin armottoman rivo kielenkäyttö on kuulunut varsinkin mustien lavatähtien tavaramerkkeihin. Se on kuitenkin ollut vain tehokeino, jolla sanoma on saatu uppoamaan paremmin yleisöön.

Suomessa ammattimaisia stand upin tekijöitä on jo kymmeniä. Ainakin kotimaisia kärkinimiä on haukuttu tekstien munattomuudesta. Hedbergin ja useimpien hänen kollegojensa esityksistä yhteiskuntakriittisyys puuttuu täysin. Rivouksia saatetaan kyllä kuulla, mutta nekin ovat tyypillisiä alapääjuttuja tai kaksimielisiä sanaleikkejä, joilla ei ole sen suurempaa poliittista kosketuspintaa. Meikäläistä huumoria leimaa rohkeuden puute ja pinnallisuus, vaikka ajankohtaisia mehukkaita aiheita olisi yllin kyllin: Ruotsin mellakat, jotka kaadettiin heti alkuvaiheessa suomalaisten abdullahien niskaan, koulukiusaaminen, josta melkeinpä meillä kaikilla on jonkinlaista kokemusta ja josta johtuen eräs julkisuuteen päässyt opettaja haluaa jatkossa repiä Suomen hupparista kiinni pitäen irti EU:sta, perussuomalaiset muutenkin, huonon euroviisumenestyksen laukaisema homofobia ja suutelukammo sekä tietysti aurinkokuningas Juhani Tamminen, joka laajentaa taas valtapyrkimyksiään. Esimerkiksi Hedbergin show perustuu tuttuihin ja turvallisiin aiheisiin, kuten miesten ja naisten välisiin suhteisiin, juhlimiseen tai nakkikioskin jonossa nahisteluun. Näitä hän höystää vääntelemällä naamaansa ja päästelemällä suustaan hassuja ääniä.

Mikä estää koomikkojamme pureutumasta rohkeasti ajan ilmiöihin? Ovatko he nynnyjä, jotka pelaavat keikkapalkkioiden menetyksen pelossa varman päälle vai yksinkertaisesti liian sokeita ympäröivälle todellisuudelle? Huumori on kuitenkin yksi parhaista aseista taistelussa epäkohtia vastaan ja sillä voi jopa ohjata kansalaismielipidettä. Jo entisessä Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa tiedettiin, että mitä parempi vitsi, sen pitempi tuomio.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit