Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Joku raja sotimisellakin!

Olen vaivaantunut Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelaajien puolesta. Miksi heitä pitää verrata jatkuvasti talvisodan sotureihin? Taistelevatko he henkeen ja vereen Suomen puolesta, koska heillä on vaarassa mennä perhe ja omaisuus, maat ja mannut sekä itsenäisyys? Ja kuka nämä nuoret, jotka ovat miljonäärejä joko nyt tai tulevaisuudessa, on määrännyt puolustamaan maatamme aseet tanassa? Kapteeni Jukka Jalonen vai majuri Kalervo Kummola?

Pojat, nyt leikitään vakavilla asioilla. Suomen talvisota oli torjuntavoitto, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä veriseen taisteluun itäistä vihollista vastaan. Nimenomaan veriseen taisteluun. Senkkaa otettiin muutenkin kuin kahden laitahyökkääjän välienselvittelyssä. Jos olisimme jääneet niille sijoillemme, emme tänä päivänä keskustelisi, pitäisikö kouluissa opettaa ruotsia toisena kotimaisena.

Miksi urheilua ja sotaa verrataan keskenään? Jos Liverpool pieksee jalkapallossa Bayern Munchenin, toistaako historia silloin itseään ja natsit ovat saaneet jälleen turpaan? Jos vaikkapa Vaasan Sport ja Tamperen Ilves kohtaisivat jääkiekon liigakarsinnoissa, pitäisikö ikävät kansalaissodan muistot herättää henkiin? Valkoiset vastaan punaiset - värivariaatioita löytyisi SM-liigastakin pilvin pimein.

Julkinen sana, mainostoimistot ja osa faneista ovat sitä mieltä, että sota rulettaa. Saatanan ryssä, Kovaltshuk oli rangaistuksensa ansainnut, mutta miksi pukukoppiin piti pakottaa myös viaton Pesonen? Perkeleen tuomari - tuollaiset puolueelliset raitapaidat pitäisi ampua siihen paikkaan. Lasauttaa jatimaticilla läpi, niin, että tuntuu. Väkivalta ei nimittäin kuulu jääkiekkoon, jumalauta! Minkä maalainen se sokea seepra oli? Hjalliskin voisi vahtia, ettei Hartwall Areenalle tulla aukomaan päätä! Ihan vaan terveen urheiluhengen nimissä. Me noustaan tästä vaikka väkisin ja vielä näytetään niille ulkomaanpelleille, ryssille ja varsinkin ruotsalaisille homoille! Eläköön Suomi, eläköön talvisota, demokratia, tasa-arvo ja naapurisopu!

Lätkäkommentaattorit ja mainosmiehet ovat menneet sotahehkutuksessaan jo mauttomuuksien puolelle. Jos joku ei muista, talvi- ja sitä seurannut jatkosota käytiin Neuvostoliittoa vastaan. Mutta vuodesta 1992 lähtien itänaapurista on kaukalossa luistellut vastaan Venäjä-niminen valtio. Mitä taas lempivastustajaamme Ruotsiin tulee, paljastettakoon tässä yhteydessä sellainenkin mielenkiintoinen yksityiskohta, että läntisessä naapurimaassamme ei homppeleita ole prosentuaalisesti yhtään sen enempää kuin Suomessakaan. Toisaalta voi myös miettiä, onko homojen voittaminen sitten jotenkin paljon kunniakkaampaa tai vastaavasti heille häviäminen maailmanloppu.

Suomen lätkämaajoukkueen nuoresta iästä ja kokemattomuudesta väännettiin tänä vuonna niin ikään peistä. Samaan aikaan harva nosti lehdistössä esiin huolenaiheen, missä ovat lupaavat juniorit ja sitä kautta, miltä näyttää jääkiekkomme tulevaisuus. Olisiko kisakommennuksesta kieltäytyneisiin NHL-pelaajiin - joista suuri osa ei ollut edes pelikunnossa - pohjaava joukkue pelannut yhtään sen paremmin kuin tämänvuotinen kokoonpano, josta taas suuri osa oli venäläiseen peliin perehtyneitä KHL-pelaajia? Mutta tässä sotilaallisessa uhossa puolikuntoisina kotiin jääneet Pohjois-Amerikan-avut leimattiin isänmaan pettureiksi, rintamakarkureiksi tai käpykaartilaisiksi. Ei kun kuula kalloon tai ukot Juhani Tammisen johtaman kenttäoikeuden eteen! Yleensä Kanada, USA ja monesti myös Ruotsi osallistuvat huippukisoihin tuoreilla kokoonpanoilla. Niiden koostumusta jaksetaan ihmetellä turnauksen alussa, mutta kun kisat etenevät ja jos menestystä kertyy, tyydytään toteamaan, että näissä maissahan tuota pelaajamateriaalia aina riittää. Kanadan ja Ruotsin tapoihin ei ole muutenkaan kuulunut käyttäytyä sotaisasti.

Jokavuotinen tapa on myös, että päävalmentajaa arvostellaan asiantuntemattomista pelaajavalinnoista, mutta kun pahin vastustaja on kaadettu yhdenkin maalin erolla, hän on taas ylijumalan asemassa. Eivätkä ne suomalaiset maajoukkuevalmentajat aivan pöllöimmästä päästä ole olleetkaan. Raimo Summanen lienee ollut ainoa, jonka käskytys on lipsahtanut pukukopissa henkilökohtaisuuksien puolelle.

Faneina suomalaiset ovat kuitenkin julmaa jääkiekkokansaa. Hyvinä hetkinä menestys kuuluu koko väestölle, mutta huonon pelin jälkeen pyllistetään aika avoimesti. Sama ilmiö on ollut nähtävissä Pelicansin kohdalla. Hallitsevan mestarin, Porin Ässien kunniaksi onkin sanottava, että heillä on aina ollut uskolliset ja sinnikkäät fanit. Lahden lisäksi Helsingissä, Tampereella, Turussa ja jopa Hämeenlinnassa pannaan pää puskiin, kun omat eivät menesty. Maajoukkueen kohdalla on menty pyllistämistäkin pitemmälle. Aina, jos olemme pudonneet mitalipeleistä, aikamoinen lauma kapakka-asiantuntijoita on ilmoittanut, että Suomelle tekisi hyvää ottaa välillä vauhtia alemmalta sarjatasolta. Vaan mikähän poru siitä oikeasti syntyisi, jos Suomi todella putoaisi lähivuosina B-sarjaan?

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit